Tekstit

Rämäpää vauhdissa

Siinä kun mennä liihottaa pitkin työpaikkaa, sattuu mitä kummallisimpia tilanteita, johon ei ehkä olisi voinut kuvitellakaan joutuvansa. Toisinaan sitä miettii, että pitäisi olla erilaisia suojakäsineitä ihan varmuuden vuoksi, että tällainenkin kohelo pärjäisi.

Tällä viikolla seistessäni kirkkosalissa katselin ikkunasta ulos ja olin näkeväni kummityttöni keskellä päivää liikenteessä. Ajattelinpa sitten lähteä hänen peräänsä ja kysyä jutun juonta, kun väliin tuli odellinen este. Ikkuna.

Tulin vauhdilla kulman takaa ja valmistauduin työntämään lasioven edelläni auki. Se fiilis, kun käsi osuu ikkunaan ensin ja tajuat, ettei tämä aukea, mutta et ehdi tekemään enää mitään. Käden perässä tuli luonnollisesti polvi ja sitten pää. Törmäyksen jälkeen kuului tuolien kirskunaa ja kiireisiä askelia kun työkaverit riensivät paikalle äänen säilyttäminä. Siinä sitten helpottaen selitin kävelleeni ikkunaa päin.

Niin no, koko kirkossa ei ole sitä lasiovet, joka paljastui ikkunaksi. Että näin meillä. T…

Syyskuun superlukumaraton

Kuva
Maraton suoritus ei ole vielä alkanut. Tarkoitus olisi aloittaa tuossa kahdentoista hujakoilla päivän luku-urakka. Eilen illalla katsoin kerrankin ajatuksella kirjoja maratoniin valmiiksi. Gabaldonin Sydänverelläni kirjoitettu on tällä hetkellä kesken, koska kyseessä on järkäle. Annoin kuitenkin jälleen kerran itselleni luvan halutessani laittaa sen sivuun ja lukea välissä jonkun toisen kirjan.  Klo 12.00
Maraton rupeaman aloitan Gabaldonin Sydänverelläni kirjoitettu -kirjalla. Kirja on valmiiksi kesken ja tarkoitus olisi saada kirjaa luettua hyvän matkaa eteenpäin. Maraton suoritus lähtee sivulta 608. Katsotaan, kuinka pitkään jaksan tämän kanssa tahkoa. Onneksi on muita kirjoja odottamassa.

Klo 13.13
Takana 62 luettua sivua ja kotimatka kaupan kautta miehen työpaikalta. Pakko syödä jotain.. Onneksi eiliseltä jäi pizzaa lounaaksi.. Maratoneväätkin sain näppärästi kaipa. Luvassa pizzan lisäksi tacosipsejä ja lakua.
Klo 14.00
Edellistä kirjaa luettu 102 sivua. Vaikka jenkkien vapausso…

Loppuvuoden Superlukumaraton

Kuva
Henna Carry on reading -blogista ja Lotta Hogwarts Library -blogista ovat päättäneet emännöidä loppuvuoden superlukumaratonia. Kerran kuussa sunnuntaina on aika istahtaa alas ja upota kirjojen maailmaan. Olen nauttinut suunnattomasti lukumaratoneista ja tänä kesänä leireistä huolimatta pääsin osallistumaan kaikille kolmelle lukumaratonille. Ensimmäinen syksyn lukumaraton on ihan kohta eli tämän viikon sunnuntaina. Siihen pääsee ilmoittautumaan Hennan ja Lotan blogien kautta. Ilmoittautumaan pystyy vielä 24.9. eli virallisena lukumaraton päivänä.
Olen jo hyvissä ajoissa laittanut lukumaratonin päivät kalenteriin ylös ja pyhittänyt nämä päivät omalle ajalle kirjojen kanssa. Kirjoja on hieman valmiiksi mietitty ja onnekseni erään sarjan neljäs kirjakin julkaistiin juuri sopivasti maratoniin. Enää pitäisi tehdä päätös kirjojen suhteen tai sitten mennä fiiliksellä.
Miten maraton sitten näkyy täällä blogissa? Maratonin aikana teen päivittyvää koontia lukulistasta, lisäksi viimeistään mara…

Julian Fellowes - Belgravia

Kuva
Kesän viimeisellä lukumaratonilla aloitin Julian Fellowesin Belgravian. Kirjan olin ostanut Downton Abbeyn huumassa. Historiallisista romaaneista pitävänä tämäkin kirja oli ehtinyt pidempään odottaa omaa lukuvuoroaan ja sopivaa hetkeä tarttua kirjaan, jonka tekijän käsialaa on myös Downton Abbey.

Kirjan alku oli hieman sekava. Elettiin sota-aikaa ja kaksi nuorta olivat rakastuneita toisiinsa. Tai siltä se vaikeutti, kunnes tyttö sai tietää, että häntä on huijattu. Teko johti toiseen ja osa puolet kuolivat. Toinen sodassa ja toinen synnytyksessä.
Oikeastaan kirja kertoo orpopojasta, joka pääsee nimekkäiden ihmisten suojelukseen taustansa vuoksi, josta hän ei itse ole edes tietoinen. Kirjassa on aikakaudelle tyypillistä selkään puukotusta ja murhan yritystä sekä tietysti rakkautta.

Vaikka kirja tuntui välillä sekavalta veti se puoleensa ja sitä oli vaikea laskea alas. Suosittelen kirjaa kyllä kaikille Downton Abbeyn ystäville luettavaksi.

Kesän viimeinen lukumaraton - päivittyvä lukuseuranta

Kuva
Ihan kohta alkaa taas 24 tunnin rutistus kirjojen ihmeellisessä maailmassa. Lukumaraton on mukavaa puuhaa, etenkin näin lomalla ollessa. Tämä postaus päivittyy koko maratonin ajan.

19.8. klo 16.30 Maratonin aloitus
Maraton lähtee käyntiin Diana Gabaldonin Outlander -sarjalla. Luiden kaikua olen tahkonut jo pitkään ja maratonin osuus lähtee sivulta 812. Jos tämän saisin maratonin aikana luettua loppuun, olisin enemmän kuin tyytyväinen.

Klo 18.25

105 sivua takana ja yläselkä huutaa hoosiannaa. Liekö kohta tauonpaikka ja jotain syötävää napaan. Luiden kaiku kyllä koukuttaa. Millään ei malttaisi laskea kirjaa kädestä, mutta taukojumppa on kyllä paikallaan. Brianna ja Roger saivat vieraan menneisyydestä.. hmm. Mitähän muuta mielenkiintoista kirja tarjoaa ennen loppua?

Klo 21.15

225 sivua luettu ja reilu 100 sivua kirjasta jäljellä. Ehkä sittenkin saan tämän maratonin aikana kirjan loppuun. Mielessä pyörii jo seuraavan aloitus. Vaihtoehtoina olisi joko Fellowesin Belgravia tai Igguldenin K…

Kesän viimeinen lukumaraton

Tälle kesälle osuu vielä yksi lukumaraton, jolle minäkin lähdin taas mukaan. Tällä kertaa Oksan hyllyltä -blogin Marika emännöin lukumaratonia. Tämä maraton osuukin sopivasti lomalle, joten kerrankin voin nauttia täysin rinnoin lukemisesta ilman suurempaa trafiikkia ympärillä.

Olen jo ehtinyt miettimään lukulistaa lauantaita varten ja muutamaa kirjaa olen koko kesän pantannut tätä viimeistä maratonia varten. Jos saisin viimein luettua loppuun Diana Gabaldonin Luiden kaiun, niin sitten pääsisin jatkamaan Ruusujen sota-sarjaa eteenpäin.

Tämän kesän maratoneilla olen saanut luettua leiriolosuhteissa kohtuullisesti, mutta tälöä kertaa ajattelin, että jos sen 500 sivua saisin luettua olisin enemmän kuin tyytyväinen. Toki hienoa olisi, että lauantai hurahtaisi kirjoihin uppoutuneena ja luettuja sivuja tulisi enemmän kuin tuo 500.

Oletko sinä osallistumassa lukumaratonille?

Niitä päiviä

Tämä on taas niitä päiviä, jolloin kaipaus käy voimille ja sitä miettii, että miksi emme me. Vaikka sitä yrittää pysyä positiivisena ja toiveikkaana, niin kuitenkin epätoivo yrittää puskea ajoittain läpi. 
Olisi ihana saada kertoa lähipiirille onnellisia uutisia, joita tiedän monen odottavan. Olisi ihana uppoutua siihen humuun, jonka niin moni muu saa kokea. Olisi ihanaa vihdoinkin ommella omalle eikä vain lahjaksi muille. 
En tiedä saanko koskaan pitää sylissä omaa. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä useammin epätoivo nostaa päätään ja sen ulkopuolisemmaksi sitä itsensä tuntee muiden seurassa. Ehkä tämä tunne menee taas kohta ohi ja arki palaa uomiinsa siihen samaan vanhaan..