Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

perjantai 30. joulukuuta 2016

Kalenterihuumaa

Pakko myöntää, että hurahdin jälleen.
 
Silloin kun opiskelin, oli helppo tehdä itselle kalenteri vuodeksi. Sain juuri sellaisen, kun halusin ja tarvitsin. Mutta kun aloitin koulun jälkeen työt, en vaan jaksanut nähdä vaivaa kalenterin eteen. Olisi ollut liian monta liikkuvaa osaa, jotka olisi pitänyt saada kalenteriin sopiman, joten, oikeanlaisen kalenterin tekeminen tuntui tuolloin lähes ylitse pääsemättömältä. Olen kyllä kaivannut kalenteriprojektia jo vuosia ja siitä salaa haaveillut, mutta en vain ole saanut aikaiseksi.
 
Viikkonäkymää kalenteriin
Nyt ajattelin kuitenkin repäistä. Olen pyörinyt pinterestissä katselemassa ja keräämässä ideoita talteen. Olen yrittänyt tutkailla kalentereita kaupoissa, mutta jotenkin valmiit kalenterit eivät vaan tunnu istuvan enää omaan tarpeeseen. Pitäisi olla kellon aikoja riittävästi ja kuitenkin samalla reilusti tilaa omille muistiinpanoille ja siihen, että saisin oikeasti kaiken kirjoitettua huolella ylös ja talteen, etten vain unohda. 
Tämän pohjalle on hyvä lähteä rakentamaan päivää.
Joulun vapaajaksolla on ollut hyvä pysähtyä kalenteriasian äärelle. Olen kerännyt itselleni sopivia kalenterijuttuja pinterestistä talteen ihan omaan kansioon. Onneksi on internetin ihmeellinen maailma ja tietokone, johon pystyy tallentamaan kuvia ja tietysti mahdollisuus muokata kuvia. Sain kuin sainkin itselleni sopivat kalenterin sivut värkättyä koneen avulla ja tallennettua tiedostoksi. Enää pitäisi vain tulostaa ja taiteilla kynien kanssa ja etsiä sopiva kansio tai muu vastaava, johon saisin kalenterin koottua.
Näiden kanssa pääsee kikkailemaan kaikkea kivaa.
Onneksi alkaa loma. Ehdin ehkä saada kalenterin sille mallille, että loman jälkeen olisi helppo palata töiden ja tietysti kalenterin ääreen. Tähän kalenteriprojektiin palaan varmasti vielä myös täällä blogin puolella. Kunhan vaan ensin saan jotain sellaista aikaiseksi, jota kehtaa esitellä. Tai ylipäätään saan jotain kuvatuksi. Päässä vilisee ajatuksia ja ideoita. Pitäisi varmaan ottaa kynä kauniiseen käteen ja hieman hahmotella ajatuksia ylös.
 
En vaan malta odottaa, että pääsen rakentamaan omaa kalenteria!

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 18. Luukku

Neljäs adventti, neljä kynttilää. 
Ihan kohta laskeutuu rauha, vuoden odotetuin hetki.

Siivoukset vaiheessa ja ompelukone virittämättä. Laatikossa kasa valmiiksi leikattuja ja neulotettuja kankaita. Pitäisi vielä yhdet kaavat piirtää ja kankaat leikata. Ehkä ehdin tänään nipistämään niille hieman aikaa jostain kohdasta.  Pitäisi myös istua alas ompelemaan. Tekemistä riittää, ei vain ompelujen kanssa vaan muutenkin.

Kuvittelin aloittaneeni lahjojen teon ajoissa. Osan tekemisen aloitin jo syyskuun alussa ja nekin lahjat ovat vielä kesken. Toki suurin osa lahjoista on jo hankittu ja ne ovat kauniisti paketeissa odottamassa, mutta vielä tekemistä riittää.

Eilen laitettiin kuusi pystyyn. Koristeita olin miettinyt kerrankin etukäteen. Jotain hillittyä, sopivassa suhteessa. Punaista, valkoista ja hopeaa. Mies katseli koristeltua kuusta. Näyttää kuulemma sisustuslehden kuuselta. Ei mitään liikaa, eikä liian vähän. 


Tänä vuonna piti jouluksi siivota kaapit ja kaapin päälliset. Taidan kuitenkin jälleen turvautua Marttojen joulusiivous ohjeeseen. Jos et meinaa kaapissa tai sen päällä viettää joulua, ei sitä tarvitse siivota. Aloitin kyllä joulusiivouksen ajoissa, mutta sitten tuli arki vastaan ja työkiireet veivät voiton ja flunssa iski päälle.

Ehkä vielä ehdin laittaa kodin joulukuntoon. Paljoa se ei kyllä vaadi. Muttaa aikaa siihen menee kuitenkin. Tänä vuonna en kuitenkaan yritä hidastaa joulun saapumista sen vuoksi, että olisi paljon tekemistä. Se tehdään mikä ehditään ja loppu jää tekemättä. Kynttilän valossa ei sotku erotu ollenkaan niin selvästi.

Joulukalenteri: 16. Ja 17. Luukku

En eilen vaan saanut aikaiseksi ja illalla en vain enää jaksanut 16. Luukkua kirjoittaa auki, joten tässäpä olisi kerta heitolla kaksi luukkua avattavaksi.

16. Luukku

Oletko koskaan käynyt Escape roomissa? Mistä siinä on sitten oikein kysymys? Escape Room Helsingin kotisivuilla luonnehditaan peliä seuraavalla tavalla:

"Sinut lukitaan huoneeseen tiimisi kanssa ja teillä on 60 minuuttia aikaa löytää ulos ratkaisemalla arvoituksia, tehtäviä ja mysteerejä. Tehtävät eivät vaadi fyysistä voimaa vaan haastavat mielikuvitustanne ja päättelykykyänne. Vihjeiden löytäminen ja yhdistäminen onnistuu valppauden, yhteistyön ja luovan ajattelun voimin. Luvassa on kiihkeää jännitystä ja rutkasti ahaa-elämyksiä."

Pääsin eilen illalla työkavereiden kanssa kokemaan avaruusseikkailun, jossa aluksemme oli vaurioitunut ja olimme päätyneet kahteen eri pelastuskapseliin. Erilaisten ongelmanratkaisujen kautta pääsimme kuitenkin laskeutumaan turvallisesti takaisin maan pinnalle.  Oli ihan hauska reissu. Kyllähän siinä joutui miettimään ja pähkäilemään usemmankin kerran, mutta selvisimme ja se lienee pääasia.

17. Luukku

Hyvä seura ja hyvä ruoka. On aika moneen asiaan hyvä lähtökohta. Escape room pelin päätteeksi kävimme vielå ravintolassa syömässä. Harmiksenne voin tunnustaa, ettei nimimuistini ole mitenkään kehuttava ja en enää kuollaksenikaan muista tuon ravintolan nimestä muuta kuin Lost.

Paikka oli mielenkiintoisen näköinen. Näytti siltä että pöydät ja tuolit haalittu kasaan kirpputorilta. Toisaalta ehkäpä juurikin se teki paikasta myös kodikkaan oloisen.

Kaiken kaikkiaan ilta oli ihan mahtava. Paljon naurua, hymyä ja iloisia ilmeitä.

torstai 15. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 15. Luukku

Arvatkaapas mikä on todellinen flussan oireiden helpottaja. Tässähän se: kuuma rommi.

Tässä vielä helppoa helpompi resepti, jonka mukaan sitä voi kokeilla.

Rommia 4 cl
Hunajaa
Sitruunamehua
Vettä

Kaada kuumaa vettä mukiin.
Sulata joukkoon lusikallinen hunajaa.
Laita sekaan loraus sitruunamehua.
Lisää vielä rommi ja sekoita.
Nautitaan lämpimänä.

Tämä jos mikä helpottaa oloa. Ainakin hetkellisesti. Tosin perusnuhaan antavat vinkiksi kyllä jotain ihan muuta. 

keskiviikko 14. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 14. Luukku

Mikä päivä. Siis oikeasti. En taas muista milloin olisi aisat menneet taas näin nappiin. Järkyttävät lihaskivut vaivaavat jo kolmatta päivää ja olo on niiden vuoksi varsin tuskainen. Iloitsin jo aamulla siitä, että vihdoin ehdin hakemaan uuden pankkikortin pankista, joka saattaisi vihdoin ja viimein olla vaikka oikealla nimellä. Tosin enpä ollutkaan varma siitä, että olisiko se nyt se oikea kortti, jonka pitäisi tulla. Olivat tilaukseen onnistuneet laittamaan nimittäin toisen kortin, jota ei käytössä ole ollut enää vuosiin.

Voisinpa hieman valottaa tätä kortti sotkua, sillä tämä alkaa olemaan jo lähes tulkoon tragikoominen. Siis oikeasti. Olen vuodesta 2014 asti tapellut siitä, että saisin pankkikortin oikealla nimellä. Noin kuukausi sen jälkeen kun olin mennyt naimisiin tuli uusi hieno pankkikortti onnellisesti vanhalla nimellä, vaikka kaikissa tiedoissa oli kyllä ihan oikea nimi. Sanoivat pankissa silloin kun siirtelin lainoja pankista toiseen, että laittavat tietoihin ylös, että seuraava kortti tulisi sitten uudella nimellä. Koitti tämä syksy ja uusi kortti saapui postissa kotiin ja onnellisesti vanhalla nimellä. Kirosin, mutta en vaan saanut asiaa hoidettua eteenpäin kun päällä oli niin paljon kaikkea muuta.

Soittivat pankista muissa asioissa ja otin samalla korttiasian esille. Sanoivat saman tien laittavansa uuden kortin tilaukseen ja uudella nimellä. Vaan eipä tämäkään mennyt ihan nappiin. Postissa saapui uusi kortti onnellisesti vanhalla nimellä. Suivaantuneena soitin pankkiin välittömästi ja kerroin tilanteen. Laittoivat uuden kortin välittömästi tilaukseen. Noin kuukauden odottelun jälkeen tuli pankista viesti. Electron kortti olisi nyt tilattu. Laitoin viestiä, etten minä mitään electronia halua vaan ihan muu kortti laitettiin tilaukseen. Vastausta en saanut lainkaan viestiini.

Eilen tuli sitten pankista viestiä, että kortti olisi vihdoin ja viimein noudettavissa konttorista. Tänään sen ehdin sitten hakemaan. Ja se hakureissu sitten vasta nappiin menikin. Voin vaan todeta, tämän parin vuoden takaisen nimen muutoksen tuottaneen kyllä enemmän tuskaa kuin vaan voi kuvitella. Pääsin pankkiin ja tiskillekin pitkän jonottamisen jälkeen. Sain kerrottua asiani ja pääsimme tarkistamaan kortin tietoja. Oli ihan oikea kortti ja ihan oikealla nimellä, mutta siihen se hupi sitten jäikin. Virkailija leikkasi vanhan kortin poikki jotain selittäessä ja päiviteltäessä. Sen jälkeen hän kuoletti vanhat kortit ja otti uuden kortin käsiin ja samassa leikkasi sen poikki ennen kuin ehdin mitään sanomaan. Eipä siinä auttanut enää mitään muuta kuin tuumata hänen leikanneen uudenkin kortin poikki.

Oli virkailija kyllä pahoillaan ja nolona ja laittoi välittömästi uuden kortin tilaukseen veloituksesta. Sain nostettua rahaakin pankista, mutta hirveästi ei lohduta, kun olisihan tässä pitänyt viimeiset lahjahankinnat saada tehtyä. Ensi viikkoon menee uuden kortin kanssa ja postin takkuamisen vuoksi sekin täytyy konttorilta hakea. Täytynee vain toivoa, että pankki saa kortin ajoissa, jotta minäkin pääsen viimeiset lahjahankinnat tekemään ilman, että tarvitsee pankissa ensin jonottaa rahoja, jotta pääsee ostoksille. Tähän voivaan tuumata, että onneksi miehellä on sama pankki ja verkkopankki toimii. Eipähän jää tämän vuoksi laskut maksamatta ja pankissa ei välttämättä tarvitse pahemmin jonottaa.

Mitäpä muuta tähän voi todellisuudessa tuumata kuin, että rapatessa roiskuu ja sitä rataa...

tiistai 13. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 13. Luukku

Muutama vuosi takaperin teimme joulutapahtumassa askarteluna enkeleitä ja kuusia lasten ja perheiden kanssa. Ne olivat helppo tehdä ja ne sai laitettua kuuseen tai vaikka ikkunaan koristeeksi. Enkeliin tarvitsee vähän enemmän tarvikkeira kuin kuuseen, mutta molemmat ovat yhtä helpot tehdä.

Tarvikkeet enkeliin:
- valkoisia helmiä
- puinen helmi pääksi
- helmi mekon kaulukseksi
- silkkipaperia siiviksi
- lankaa ja neula
- eri kokoisia pahvikiekkojs helmaksi
Kuusi tehdään melkein samalla tavalla. Enkelin helman valkoinen väri vaihdetaan vihreään ja enkelin pään tilalle tulee latvaloristeeksi värillinen helmi. Myös enkelin siivet jätetään pois.

Ei muuta kuin askartelun iloja!

maanantai 12. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 12. Luukku

Joulun aikaan kirkit täyttyvät ihmisistä ja laulusta. Tänäkin jouluna Kauneimmat joululaulut kokoavat ihmisiä yhteen laulamaan. Tämän vuoden kolehtituotto kerätää unohdettujen lasten puolesta. Lähelläsi olevat joululaulu tilaisuudet pääsetkin näkemään tästä.

Aloitin eilen kauneimpien joululaulujen kiertämisen. Joku saattaa muistaakin minun joskus kertoneen, että tavoitteena on käydä aina yhdessä tilaisuidessa enemmän kuin edellisenä vuonna. Viime vuonna kävin kahdessa tilaisuudessa ja työn puolesta hoidin yhden. Noh nyt on työn puolesta lasten kauneimmat hoidettu ja enää olisi omat visiitit jäljellä.

Kirkossa in hyvö laulaa. Ei sen pyhyyden tähden vaan akustiikan vuoksi. On upean kuulosta kun kirkko on tupaten täynnä väkeä ja laulu raikaa korkeuksiin. Jos kauneimmat joululsulut on vielä vieras tapahtuma, suosittelen lämpimästi tutustumaan konseptiin. Joukosta saataa löytyä helmiäkin. Kuten esim. Svenggaavat tai raskaimmat joululaulut.

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 11. Luukku

Alumiinilanka on helppo materiaali työstää lasten kanssa. Se taipuu helposti muptoonsa ja siitä voi tehdä monenlaisia asioita. Eilen taiteilimme alumiinilangaata töissä kuusenkoristeita.
Näihin kuusenkorosteisiin tarvitset:
Piparkakku muotteja
Alumiinilankaa
Helmiä
Ohutta rautalankaa
Pienet sivuleikkurit
Alumiinilanka asetetaan piparkakkumuotin avulla muotoonsa. Ripustuslenkki tehdään alumiinilankaa kiepputtamalla. Alumiinilangan toinen pää voidaan kieputtaa koristeen sisäpuolelle. Lopuksi koriste voidaan vielä koristella ohuella rautalangalla, johon on kiinnitetty helmiä.
Valmiin koristeen voi laittaa vaikka kuuseen roikkumaan. 

Hyvää kolmatta adventtia kaikille!

lauantai 10. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 10. Luukku

Meillä palaa iltaisin olohuoneessa monta kynttilää. Niiden valossa on mukava olla ja nauttia hiljaisuudesta ja rauhasta.

Meillä mies sytyttylee kynttilöitä iltaisin. Siinä me sitten ollaan vierekkäin ja puhutaan päivän tapahtumista. Se on se meidän yhteinen hetki.

Kyllä sitä miettii miten jokut ovat joskus ainoana valon lähteenä voinut käyttää kynttilää. Ei olisi iltasella voinut kunnolla lukea. Kynttilä on kiva tunnelmavalona, mutta jos olisin auringon paisteeseen sidottu lukemisen kanssa olisin pulassa.

Kynttilän valo on ihanan lämmin ja pehmeä. Siinä on hyvä olla ja nauttia hiljaisuudesta.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 9. Luukku

Viime kesän jälkeen tulin siihen siihen tulokseen, että kielitaidolle on oikeasti pakko tehdä jotain, sillä jouduin sellaiseen tilanteeseen, jossa englannin kielen taitamisesta olisi ollut enemmän kuin hyötyä. Onhan se selvää, että jos leirille kokoontuu 17 000 ihmistä 45 eri maasta, ei siinä ihan oikeasti pelkällä suomella pärjää.

Roihun jälkeen päätin tehdä asialle jotain. Otin itseäni niskasta kiinni ja Partiolaisten toisen kattojärjestön, Wagggs:n facebook sivuille laitoin kirjeenvaihto ilmoituksen. Sain useampia vastauksia ympäri maailmaa. Muutama kirje on löytänyt luokseni. Tiedän, että kirjeeni ovat menneet perille ja tiedän heidän lähettäneen kirjeen minullekin, mutta jostain syystä ne eivät ole perille tulleet.

Kirjeiden avulla olen saanut tutustunut kahteen ihan huippu ihmiseen maailmalta. Ja mikä parasta, meillä on yhteinen kiinnostuksen kohde nimittäin partio. Partiossa pyöriessä ei koskaan voi tietää mitä eestään löytää. Koska jokin kaunis päivä on mahdollista, että nämä näen näen ihanat kirjeystäväni jollain leirillä. Sehän vasta olisi huippua. 

torstai 8. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 8. Luukku

Eilen illalla vietin ystäväni kanssa iltaa kädentaitojen merkeissä. Olimme jo aikaisemmin sopineet tekevämme jotaon yhdessä ja sitten hän oli löytänyt jostain joulukranssi kurssin. Vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja sellaiselta, että sinne oli ehdottomasti päästävä mukaan.
Kurssi järjestettiin Järvenpään kukkatalolla. Kurssin hintaan kuului materiaalit ja tarvikkeet sekä tietysti työn osuus. Käytössämme oli sinikatajan oksia sekä jotain kuusta, jonka nimeä en nyt tietenkään enää muista. Kranssia lähdettiin kasaamaan olkipohjalle.
Ensin pilkottiin kuusen oksia pienemmiksi, samoin kuin katajan oksia. Sen jälkeen rautalangan avulla aloimme hahmottelemaan kranssipohjaa. Toiset kiinnittelivät havuja ja oksan pätkiä tiivimmin ja ja toiset vapaammin. Itse lähden ensin kasaamaan ympärystä ja muutamia havun paloja laittelin muutenkin. Tämän jälkeen asettelin katajan oksia paikoilleen ja sitten vielä täydensin kuusen oksilla. Kun pohja oli valmiina oli aika ruveta miettimään koristusta.
Itse käytin koristeena eukalybtysta, kullattua saniaisen luurankoa, käpyjä ja pihlajanmarjoja. Koska kranssipohjani oli varsin eläväisen oloinen, joutui tarkkaan miettimään koristeiden käyttöä. Toisaalta luonnon materiaalien hyödyntäminen oli minulle luontaista ja rönsyilevän pohjan vuoksi ei kransiin tuntunut sopivan kanelitangot ja muut koristeet ollenkaan. Kranssihakasten piiloon saaminen olikin sitten toinen juttu ja niiden päälle liimasin vielä havunpaloja.
Kranssista tuli mielestäni kiva ja tekijänsä näköinen. Koiruuskin siitä piti niin paljon, että yritti iltalenkin jälkeen hakea sen ulko-ovesta roikkumasta.

Onko teillä kranssi ulko-ovessa? Teitkö itse vai hankitko jostain muualta?

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 7 luukku.

Meillä on ystävä porukalla perinne, että joulun alla yritömme saada porukan kokoon ja tehdö jotain hauskaa yhdessä. Tai jos tätä perinteeksi voi sanoa.

Tämä vuosi on kolmas kun kalenterit laitettiin yksiin ja mietittiin päivää sekä ajanviettoa. Löytyi hyvä puuha, mutta perinteiden mukaisesti ei tänäkään vuonna saada koko porukkaa kasaan vaan vietämme iltaa pienemmässä porukassa.

Meitä on kolme lähes saman ikäistä naista. Olen kummatkin heistä tuntenut todella pitkään ja he ovat sellaisia ihmisiä, joille voisin uskoa gliseisesti sanottuna elämäni.

Kummankin kanssa olen jakanut elämän kipeitä asioita. Olemme nauraneet ja itkeneet yhdessä. Olen saattanut olla kaukanakin, mutta silti olemme olleet toistemme lähellä. Jokainen tietää, että toiselle voi soittaa tarvittaessa  keskellä yötä.

Mitä olisimmekaan ilman ystäviä? Olisi elämä varmasti ihan toisenlaista, yksinäistä. Minua on onni potkaissut kun olen saanut rinnalleni nämä sydän ystävät, jotka tulevat vielä toistensa kanssa hyvin juttuun.

Joulun alla on mahdollisuus muistaa ystävää. Korttikin riittää. Ajatus siitä, että arvostaa toista on tärkeä. 

tiistai 6. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 6. Luukku

Itsenäisyys. 
Oma maa, kieli ja kulttuuri. 
Tänään sytytän kaksi kynttilää.
Sytytän ne sotiemme veteraaneille.

Itsenäisyyspäivään kuuluu valtava joukko perinteitä. Ensimmäiset joulutortut on jo lapsuudessani paistettu itsenäisyyspäivän illaksi, jolloin majoituttiin television eteen seuraamaan Linnanjuhlien pukuloistoa. Tänäkin vuonna laitan uuniin tortut ja niiden jälkeen karjalanpaistin.
Silloin kun liityin partioon mukaan uudestaan kotikaupungissani, sain uudeb perinteen itsenäisyyspäivään. Aamulla olin jälleen muiden partiolaisten joukossa nostamassa lippua salkoon. Siitä olikin hyvä jäädä itsenäisyyspäivän aamumessuun. 

Nyt on aika rauhoittua päivän viettoon. Siispä toivotan teille kaikille oikein hyvää itsenäisyyspäivää. 

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 5. Luukku

Toisinaan sitä on todella vaikea pysähtyä miettimään joululahjoja. Saatan saada itseni miettimästä sitä, kuinka joulusta on tullut kulutusjuhla muiden joukkoon. Kuitenkin samaan aikaa joulussa on itselleni jotain todella tärkeää.

Yritän epätoivoisesti miettiä lahjoja. Mitä antaisi kenellekkin, mutta kun mitään ns. turhaa en haluaisi antaa. Haluaisin antaa jotain pysyvää tai ainakin hyödyllistä, sellaista josta olisi iloa pitkäksikin aikaa.

Tänä jouluna aattelin väkertää itse lahjoja. Muutamia ideoita on jo syntynyt, mutta entä jos toinen ei osaakaan arvostaa itse tehtyä tai on pettynyt kun ei lahja olekaan mieluisa.

En muista, että milloin olisi ollut vastaavaa fiilistä lahjojen suhteen. Kahden lahjan tarvikkeet sain haettua tänään. Nyt on päässä sellainen sekamelska ja idea mylläkkä, että tässähän menee pieni pää ihan sekaisin.

Jokos sinä olet lahjarumban ehtinyt aloittamaan?

sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 4. Luukku - Arjen teologiaa

"Nyt sytämme kynttilän,
Se liekkiin leimahtaa.
Me odotamme Jeesusta, 
Seimessä nukkuvaa. 

Nyt syttyy toinen kynttilä
ja valo laajenee.
Suo Isä tänne Jeesuksen, 
se hetki lähenee."

Tänään on toinen adventti. Adventtikynttilöistä sytytän kaksi kynttilää. Lämmin valo kasvaa ja hetkeksi maltan hiljentyä joulun odotuksen äärelle. 

Juuri nyt saan olla juuri tässä. Ei kiirettä ja ilman murhetta. Juuri nyt saan olla sellainen kuin olen. 

Saan tarvittaessa olla rikki revitty ja sydän auki. Saan olla rakastettu kaikkine virheineni ja silti luottaa siihen, etten ole yksi. 

Saan sytyttää kynttilän, hiljentyä hetkeksi ja nauttia hiljaisuuden kauneudesta. Juuri nyt, juuri tässä on hyvä olla. 

lauantai 3. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 3. Luukku

Vilinää, vilskettä, helinää, helskettä pienten tiukujen..

Kylläpä taas kiirettä piisaa. Tosin kohta helpottaa. Vielä kun tämän päivän jaksaa pusertaa, on edessä pitkät vapaat ennen viimeistä puserrusta ennen joulua.

Viimeisen parin vuoden aikana olen yrittänyt luoda itselleni uuden jouluperinteen kauniimpien joululaulujen merkeissä. Joka joulu yritän käydä vähintään yhdessä tilaisuudessa enemmän kuin aikaisempana vuonna. Tänä jouluna olisi siis laskujeni mukaan käytävä vähintään kolmessa eri tilaisuudessa.

Ei en mene kirkkoon sen tähden, että minun olisi pakko yrittää haalia kasaan asettamani tavoite vaan siksi, että kauneimmat joululaulut kokoavat kirkot täytteen väkeä ja on ihana laulaa yhdessä muiden kanssa ja nauttia siitä hetkestä. Olenkin jo selvittänyt miten menevät lähialueiden kauneimmat joululaulut ja laittanut päivät ja ajat ylös kalenteriin.

Joululaulut tuovat itselle joulumielen. 

perjantai 2. joulukuuta 2016

Joulukalenteri: 2. Luukku

Joulu on ehdottomasti yksi lempiajoistani vuodessa. Tosin viime jouluina joulu on kärsinyt meillä siitä, että töiden puolesta joulukausi on tullut aloitettua niin aikaisin, että joulun koittessa on jo ollut sellainen olo, että joulu on vaan jo niin nähty. Tänä vuonna on eri juttu.

Eilen kerroinkin siitä, kuinka helposti saa pienellä vaivalla kauniit joulukortit aikaiseksi. Tänään puolestaan ajattelin jotain ihan muuta, mutta ajatukset lyövät ihan tyhjää.

Siispä kerron teille miten saa joulufiiliksen nousuun muutamalla pienellä kikalla. Tai takuitahan en toki voi antaa muiden puolesta, mutta omalla kohdallani tämä toimi loistavasti. Tässä siis muutama vinkki joulumielen kohoittamiseen:

1. Siivous

Kun siivouksen aloittaa ajoissa, ehtii siististä kodista nauttimaan pidempään. Joulun saa siivottuun huoneeseen pienellä vaivalla. Siivouksen yhteydessä vaihtaa verhot ja pöytäliinan sekä sohvien päälle punaista tai vihreää vilttiä. Kun laittaa huoneen kerrallaan joulukuntoon, tulee joulu kotiinkin huomaamattomasti ja pikku hiljaa. Ja aina valmiina huone, jossa voi rauhassa viettää aikaa tunnelmallisesti.

2. Kynttilät

Kynttilät luo tunnelmaa. Illalla on mulava käpertyä sohvan nurkkaan kynttilöiden valaistessa huonetta. Muuta valoa ei välttämättä tarvitse, sillä mitä enemmän on kynttilöitä, sitä enemmän on valoa.

3. Koristeet

Entäpä jos kaikkia koristeita ei laittaisikaan kerralla? Vaan jos pikku hiljaa lisää koristetta, on koti sitten aattona valmis ja joulun koristetulvasta ei tarvitse enää aattona potea ahdistusta.

4. Jouluradio

Ensimmäisenä adventtina aukesi jouluradio perinteisellä Hoosiannalla. Viimeistään tässä vaiheessa on hyvä virittää radio oikealle taajuudelle ja antaa joulun ilon pikkuhiljaa valua sisään. 

torstai 1. joulukuuta 2016

1. luukku käsityöblogien joulukalenteriin

Päätin osallistua käsityö blogien yhteiseen joulukalenteriin. Tänään aukesi myös Made by Emilia blogissa 1. Luukku ja huomenna kalenteria pääsee seuraamaan Villananna ja Ideoi blogeissa. Tervetuloa seuraamaan yhteistä joulukalenteria.

Joulukuun puolessa välissä on jälleen se hetki, kun tasaseen tahtiin alkaa postilaatikosta tipahdella joulukortteja toisensa perään. Joulumerkillä varustetut joulukortit tuleekin laittaa postiin viimeistään 14.12., jotta ne ehtivät jouluksi perille. Pakettien kanssa voi halutessaan odottaa hieman pidemmälle, sillä posti lupailee, että vielä 21.12. postitetut paketit ehtisivät aatoksi kuusen alle.
Monet tietävät, että olen äärimmäisen huono lähttämään kortteja mihinkään. Yleensä saan joko kortit tehtyä ja ne vielä kirjoitettuakin ja sitten ne unohtuvat pöydän kulmalle lojumaan ja löydän ne joulun jälkeen. Olenkin tässä vuosien saatossa ehtinyt jo oppimaan sen, että turvallisinta on jättää vuosi kortista pois, sillä jos unohdus sattuu, voi kortit hyödyntää seuraavana vuonna.
Tänä vuonna otin itseäni niskasta kiinni ja vieläpä hyvissä ajoin. Päätin kerrankin lähettää joulukortit eteenpäin ja vielä kaiken lisäksi väkertää kortit ihan omin pienin kätösin. Katselin kyllä pinterestistä kaikkia niitä ihania joulukortteja ja tuumasin, etten vaan saa aikaiseksi mitään sen kummallisempaa. Halusin, jotain helppoa ja yksinkertaista, mutta kuitenkin kivan näköistä. Tarvitseeko kaiken olla aina niin moni mutkaista ja hankalaa. Pinterestiä selaillessa eteen alkoi nopeasti tulla ihania joulukuvia. Juuri sellaisia, jotka sopivat hyvin  joulukorttiin. Nämä ihanaiset kuvat olikin sitten pakko koota yhteen kansioon jemmaan, jotta vuoden päästä ei tarvitsisi aloittaa alusta.
Näiden korttien valmistamiseen on käytetty vain valmiita korttipohjia, liimaa, saksia ja tussi kirjoittamista varten. Tokihan korttien kanssa voisi näperrellä enemmänkin ja laittaa vaikka hilettä lumisateeksi. Näiden korttien tarkoitus oli kuitenkin vain muistaa ystäviä pitkin maailmaa. Korttien sisäpuolelle olen kirjoittanut vielä kirjetyylisen joulutervehdyksen.
Ja jostainhan sen yleensä huomaa, että jonkin asian tekeminen kannattaa lopettaa hetkellisesti. Siinä vaiheessa kun korttipinot menevät sekaisin ja kuvat päätyvät pohjiin ihan miten sattuu oli oikeasti parempi lopettaa touhu siihen paikkaan. Vielä ehdit itsekin tehdä joulukortit, vaikkapa tähän samaan tyyliin kuin minäkin tein omani.

 Oikein hyvää joulun odotusta kaikille!

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Paitatehdas: Sinistä ja punaista

Selian edellisen yllätyspussin mukana tuli aivan ihana joustocollege, jossa oli isoja punaisia kukkia. Rakastuin ihan suoraan siihen kankaaseen. Piti tehdä jatkotilaus ja hankkia valkoista joustocollegea ja resoria, jotta pääsin ompelemaan.
En pidä yhtään lyhyistä paidoista. Minua lähinmä ärsyttää se jos paita ei peitä edes puolta takamuksesta, joten päätin suosiolla valita kaavan, jolla saisi reilusti pidemmän helman paitaan. Olin jo aikaisemmin trikoopaitoja varten piirtänyt. Nyt kavoin kaava-arkin uudelleen esiin ja piirsin kaavan uudestaan, jotta sain trikoopaidoissa esiintyneistä kohdista liian kireät kohdat pois. Kaavahan on Burdan Easy, jonka esittelinkin täällä jo aikaisemmin.
Päälle tuo punainen unelma istui täydellisesti. Helmassa oli juuri sopivasti pituutta ja kaula-aukkokaan ei kiristä mistään kohtaa. Kaavasta tuli erittäin toimiva, kun uskalsi hyppiä kahden eri koon mukaan. Tämä punainen väri ei kuitenkaan ratkaissut työpukeutumisen ongelmaa. Sinisen virkapaidan kanssa kun ei oma silmä anna lupaa käyttää punaista väriä, oli pakko laittaa sama kangas tilaukseen myös sinisenä.
Heti kättelyssä oli selvää se, että sinisestä kankaasta lähtisin tekemään mekkoa. Sellaista, joka tulee polven yli. Päädyin mekonkin kanssa käyttämään samaa kaavaa, koska malli tuntuu päällä niin hyvältä. Kankaiden leikkuu ei tällä kettaa kuitenkaan sujunut niin kuin störmsössä, sillä olihan ompeluvaiheessa kiva huomata, että etu- ja takakappaleet oli loistavasti leikattu väärään langansuuntaan.
Ei siinä aittanut itkumarkkinoilla. Onneksi eräät pystyivät lohduttamaan, että jos kuvio sallii ja kangas on esipesty, ei pitäisi hätää olla. Onneksi olen vahingosta viisastunut ja kaikki kankaat päätyvät ompeluun vasta esipesun jälkeen. Myös selkaan tulevaa vetoketjua ehdotettiin, jos mekko ei päälle mahdu. Ensimmäisen sovituksen yhteydessä huokasin helpostuksesta. Mekko menee päälle, helman pituus loistava.
Punaisessa tunikassa olenkin jo ehyinyt juhlia viettämään ja virkapaidan kanssa pääsen mekkoa kokeilemaan vielä tällä viikolla kun Helsingissä järjestetään koukulaisten itsenäisyyspäivän juhlat. Näiden ihanuuksien kaveriksi valmistui vielä valkoiset legginsit, joihin palaan myöhemmin.

Nyt pitäisi aloittaa operaatio joululahjat. Muutama suunnitelma on jo valmiina ja kankaita odotan saapuvaksi ja osaan löytyykin kankaat omasta varastosta valmiiksi.


lauantai 26. marraskuuta 2016

Hämmennys kuliessien takaa

Suuri hämmennys iski lähes suoraan vyön alle tullessani tänne bloggeriin. Täällä on bloggaajan kanlta muuttunut moni asia sitten edellisen käynnin jälkeen. Yritin epätoivoisesti etsiä lukulistaani, mutta voihan.. Oli mennyt vaihtamaan paikkaa ja hetken saan sitä vielä etsiskellä. Itse blogia en ole vielä edes uskaltanut kurkata. Näyttääköhän se edelleen samalta.

Kiirettä on piisannut, vaikka vasta oli pitkät vapaat. Jotenkin työpäivät täyttyvät hurjaa vauhtia kaikenlaisilla asioilla, jotka pitäisi saada hoidettua, mutta jälleen on vaikea tarttua mihinkään. Pakko ryhdistäytyä ja ottaa itseään niskasta kiinni.

Nyt on elämäni ensemmäinen ruokamyrkytys koettu ja ei, en kiitos halua kokea sitä uudestaan. Valehtelematta voin sanoa, että oli ihan järkyttävä. Veti kyllä tehokkaasti voimat pois ja nyt alkaa olee lähes entisessä vedossa.

Tälläistä siis tänne. Hyvää viikonloppua kaikille!

sunnuntai 20. marraskuuta 2016

Joulu on jo ovella

Facebookissa on jo tovin näkynyt joulun saapuminen. Toki se on jo pitkään ollut näkyvissä myös kauppojen hyllyillä ja valikoimissa. Tänäkin vuonma ensimmäiset joulujutut tulivat kauppojen hyllyille ennen isänpäivää ja facen puolella taas minut lähes lamautti nämä 5+1 malliin muotoillut joulupäivitykset.

Pidn joulusta. Siis oikeasti. En kuitenkaan lahjojen tai ruuan vuoksi vaan sen tunnelman tähden. Monena vuotena olen tosin tuskastellut sitä, että joulu tuntuu tulevan vuosi vuodelta vain aikaisemmin. Meillä töissä joulu on yksi vuoden isoimmista sesongeista ja helposti joulu tulee korvista ulos ennen aattoiltaa.

Kerrankin voin sanoa olevani jouluun valmistautumisen kanssa sihteellisen ajoissa. Kiitos repaleisen syksyn. Olen saanut aloitettua joulusiivouksen ajoissa. Tosin siivous etenee.. noh.. puuskittain. Mutta etenee kuitenkin. On oikeastaan ensimmäinen kerta vuosii , kun on oikeasti intoa laittaa joulua kotiin.

Tämän vuoden siivouksen aloitin olohuoneesta. Muutin värimaailman punaiseksi edullisesti. Punavalkoiset verhot, punaiset liinat pöydille ja muutama punainen fleecepeitto suojaamaan sohvia. Matot ojennukseen ja kynttilöitä. Paljon kynttilöitä. Mikäpä onkaan ihanampaa kuin istua illalla sohvalla kynttilän valossa. Kaikki kiire tuntuu katoavan siihen paikkaan.

Keittiö on taas puolestaan meidän ikuinen murheenkryynimme. Ongelmana on se, että ulko-ovesta tullaan suoraan keittiööb ja keittiönpöytä on se, jolle tulee laskettua kaikki tavarat käsistä. Nyt siivouksen jälkeen pääsee sentään liikkumaan ilman kompastumisvaaraa ja pöydälle pystyy sytyttämään kynttilät ilman palovaaraa. Sain verhotkin laitettua ojennukseen sekä liinan pöydälle. Tosin keittiössä kyllä riittää vielä puuhaa ja tekemistä, silöä kaapit pitäisi vielä järjestää ja tasoja tyhjentää.

Ensimmäistä kertaa vuosiin odotan joulua. En tuskastele siivouksen kanssa ja ilmoita, ettei joulu saa tulla vielä vaan voin rauhassa istua alas vaikka kuuman glögin kanssa ja nauttia saapuvasta joulusta.

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Paitatehdas - Violettia

Epäilen vahvasti, ettei kenellekkään ole jäänyt epäselväksi se, että violetti on ehdottomasti yksi lempireistäni. Siksi aina riemastun suunnattomasti, kun eteen tulee hyvänoloinen violettikangas.
Taannoin tein eurokankaan alelaarista trikoo löydön ja Selia muisti minua ihanalla violetilla kalakankaalla yllätyspussissaan. Näin heti kalakankaan nähtyä täydellisen yhteensopivuuden noiden kankaiden välillä. Ja ollenkaan ei haitannut se, että kankaiden sävyt eivät olleet yksi yhteen. Kaavaksi valikoitui jo tutuksi tullut burdan kaava.
Ompeluvaihe tuli nopeasti valniiksi, lukuunottamatta yksiväristen hihojen väärin ompelua, joka on tietysti hyvä huomata istutusvaiheessa, kun ei ne hihat vaan kolahtanutpaikoilleen. No eihän ne kolahda, jos sattuu olemaan kaksi tismalleen identtistä hihaa. Noh korjaamiseen ei onneksi kauaa mennyt, vaikka purkaa pitikin.
Vaikka muutama päivä takaperin tekemäni kettupaita on tehty samalla kaavalla ja samalla koolla, tuntuu tämä violettipaita istuvan huomattavasti paremmin päälle. Tämä ei ollenkaan ahdista ja putista, vaikka tiukka onkin. Toisena onnistuneena asiana on ehdottomasti kaksoisneulan tikkaukset. Kaikki tikkaukset sain tehtyä oikealta puolelta ja siististi suoraan. Ooh, mikä onnistumisen kokemus.
Kaiken kaikkiaan voin vain sanoa olevani tyytyväinen materiaaliin, laatuun ja tietysti myös valmiiseen työhön ja oman käden jälkeen.

tiistai 25. lokakuuta 2016

Helsingin kirjamessut 27.-30.10.

Oeln useana vuotena ollut menossa kirjamessuille, mutta tänä vuonna sain oikeasti mahtumaan sen jopa kalenteriin ja useammalle päivälle. Maltan tuskin odottaa.

Kirjamessut järjestetään tänäkin vuonna Helsingin messukeskuksessa 27.-30.10. Ohjelma lavoilla vaikuttaa monipuoliselta ja mielenkiintoiselta ja se mikä lämmittää omaa sydäntä erityisesti on se, että messuilta löytyy jokaiselle päivälle aamuhartaus ja -avaus. Kuulostaa hyvältä.

Messuilla on mukana kirjailijoita, kustantajia ja tietysti kirjakauppoja. Samaan aikaan kirjamessujen yhteydessä on ruoka- ja viinimessut. Joten messarin hallin täyttää myös erilaiset tuoksut ja aromit. Ja jos itse on lukutoukka ja puoliso ei välitö kirjoista juurikaan, voi hänet saada mukaan hyvän ruuan ja viinin perässä.

En tiedä mitä odottaisin messuilta. Ehkä sitä, että pääsisin tapaamaan kustamoita. Toisaalta haluan päästä vilkuilemaan hieman joululahjoja. Ja ehkäpä löydän itselleni hieman luettavaa kirjapinon jatkoksi.

maanantai 24. lokakuuta 2016

Paitatehdas: Karhu sen olla pitää

Selian paketin saavuttua, annoin miehen valita ihanasta homie jerseystä kuvan mistä lähtisin onpelemaan. Muutamaa kuvaa olin harkinnut ja kaikesta päätellen tunnen mieheni sen verran hyvin, ettei minun oikeastaan olisi tarvinnut hältä edes kysyä. 
Miehelle olen ommelluy jonkun verran, mutta suhteessa paljon vähemmän kuin itselleni. Tälläkin hetkellä parit bokserit odottavat sitä, että saisin otettua nislasta kiinni itseäni ja ryhdyttyä tuumasta toimeen. 
Tällä kertaa työn alle päätyin kuitenkin t-paita miehelle. Homie Jerseystä karhun kuva ja mustaa trikoota kaveriksi. Toimiva yhdistelmä, vaikka itse sanonkin. Kaavaksi valikoitui tälläkin kertaa burdan kaava. Kankaiden leikkaamisen kanssa meinasi kyllä itku päästä, kun ei taipunut kangas millään siihen muitoon johon sen olisin halunnut. Täytyi kaava laittaa kahdesta kohdasta poikki, jottei karhulta olisi korvat hävinneet. 
Paita valmistui nopeasti ilman suurempia kommerverkkejä. Helman ja hihojen pituutta jäin omassa päässä arpomaan, mutta ajattelin, että hihat on ainakin helppo korjata, jos nikseen tulee. Hartialinjaan oli pakko tehdä levennys, jotta kaula-aukosta sai sopivan kokoisen ja miehen hartiat et jarraisi kiinni. Kaula-aukon huolittelulle kävi perinteiset. Hienosti ommeltua ja siistiä jälkeä, mutta väärällä puolella. Ehkä muistan tämän taas seuraavan työn yhteydessä. 
Ja mitä sitten tulee varsinaiseen paidan sovitukseen. Helman pituus oli hyvä, samoin kuin kaula-aukon leveys. Hartialinja oli kuin tehty miehelle. Istui kuulemma todella hyvin. Mutta ne hihat. Edellisessä t-paidassa ne olivat liian lyhyet ja tällä kertaa liian pitkät. Kuulemma ne on sitten keskimäärin juuri sopivat. Hihat menevät siis vielä kevyeen lyhennykseen.

lauantai 22. lokakuuta 2016

Paitatehdas: Syksyn värejä

Viettipä Selian puoti tovi sitten syntymäpäiviään ja heillä oli synttäriyllätyspussi myynnissä. Viisi metriä kangasta hyvään hintaan. Koska olen aikaisemminkin saanut Selian yllätyspusseista hyviä kankaita, uskaltauduin tälläkin kertaa tarttumaan tilaisuuteen. Eikä tarvinnut pettyä. Kankaat olivat ihan huiput ja saman tien alkoi mieli raksuttamaan erilisia ompelutöitä.

Yksi tilauksen ehdoton suosikki oli Homie Jersey, jossa on kotimaisia villieläimiä isoina kuvina. Katselin kangasta ja saman tien kiinnitin huomioni toiseen samasta paketista tulleeseen kankaaseen. Siinä se olisi, täydellinen trikoopaita, joka olisi ihan minun näköinen. Enää pitäisi valita sopiva kaava.

Kaavaksi valikoitui Burdan Easy -kaava, joka oli odottanut jo tovin käyttöönottoa. Tällä kertaa sain piirtää kaavat ja leikata kantaat ilman, että nelijalkainen ystävämme oli kiinnostunut touhusta. Kankaita neulottaessa tuli jo hyvä fiilis siitä, että väri ja kaavavalinnat olivat kerrankin mennyt ihan nappiin. Ja mikä himo olikaan päästä ompelemaan ja saada paita käyttöön.

Olimme sopineet ystäväni kanssa, että menisin hänen luokse ompelemaan. Yhden illan ompelu-urakalla olikin paita valmis. Samalla pääsin pitkästä aikaa kokeilemaan saumuria ja ihastelemaan sen näppäryyttä. Ehkä saan itsellenikin hommattua saumurin jonain kauniina päivänä. Sen verran näppärä se oli etenkin helman, hihansuiden ja kaula-aukon resorien kiinnityksessä. Viimeistelyt tein ensimmäistä kertaa kaksoisneulalla.

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen, vaikka pientä parantamisen varaa toki olisi ollut.

perjantai 21. lokakuuta 2016

Sairaslomalaisen arkea

On outoa olla saikulla, vaikka ulkoisesti näyttää siltä, että voisin hyvinkin olla töissä. Tässä on totisesti saanut tuntuman siihen, ettei kaikki ole aina sitä miltä näyttää.

Kaksi viikkoa on pitkä aika. Yleensä kolmannen päivän kohdalla ovat seinät alkaneet kaatua niskaan ja pinna kiristymään. Mutta nyt ensimmäisen viikon jälkeen ei seinät ole kaatuneet niskaan ja muutenkin on jotenkin oudon raukea olo.

Tällä kertaa sain lääkäriltä ohjeen keskittyä itseeni ja niihin asioihin, jotka ovat minulle mieluisia. Päädyin visiitille mökille luonnon helmaan. Luonnolla on kuulemma mieleen rauhoittava vaikutus. Olen yrittänyt lukea, muttei keskittyminen riittänyt siihen, eikä kyllä siihenkään, että makaisin vaan sohvalla ja katsoisin netflixistä sarjoja.

Olen piirtänyt kaavoja ja leikannut kankaita. Olen istunut ompelukoneen äärellä työntäen kaikki muut ajatukset sivuun ja keskittynyt edessä olevaan työhön. Olen kokenut sen, että osaan ja saan hyvää jälkeä aikaiseksi.

Toki jouten olo itsessään hieman ahdistaa. Tosin niinhän se menee lähestulkoon aina omalla kohdallani. Joskus on pakko hiljentää tahtia ja jos se ei muuten onnistu niin lääkärin määäräys on silloin paikallaan.

torstai 20. lokakuuta 2016

Friikkisirkus on saapunut kaupunkiin

Friikkisirkus on todellakin rantautunut Suomen kamaralle. Enkä nyt tarkoita sitä Koot.fi:n freaksirkus kangasta, vaan niitä ihmisiä, joilla on pakottava tarve pukeutua pelleiksi pelotellakseen muita. Ja sitten vielä kun näiden pellejen toiminta kohdistuu lapsiin, nousee minulla niska karvat pystyyn.

Keski-uudella maalla on muutaman päivän aikana tehty useita pellehavaintoja. Vääjäämättä tämä vaikuttaa lasten, nuorten ja aikuistenkin uskallukseen liikkua pimeän tultua. Mikä ihme tätä maailmaa vaivaa, kun täytyy toisia pelotella ja vieläpä pelleksi pukeutuneena. Voin vain kuvitella, kun nämä pellet tuolla liikkuvat, että millaisia ajatuksia ja tunteita se herättää etenkin  lapsissa.

Tämä pelleongelma ei ole vain Keski-Uudenmaan ongelma vaan näitä pellejä on tavattu myös muualla Suomessa. Mikä hitto ihmisiä vaivaa, kun tälläiseen pitää ryhtyä? siis oikeasti?

Tämä pelleilykö on se, jonka saa ihmisille hyvän mielen ja riittävän adrenaliiniannoksen? Siis oikeasti? Ja sitten ihmetellään miksi toisen mielestä pellet ovat pelottavia. Pitäisikö näiden pellejen ottaa nyt järki kauniiseen käteen ja lopettaa se helvetin pelleily, ennen kuin keneenkään oikeasti sattuu enempää.

Kuten olette saattaneet  jo huomat, että jokainen pelle sana on linkki kyseisen ilmiön uutisointiin. kertoo paljon tilanteesta mielestäni. Vaikka virkavalta onkin ottanut kantaa ja antaneet ohjeet miten tulee toimia kun pelle tulee vastaan, on silti vain ajan kysymys, milloin joku tarttuu oman käden oikeuteen, kun jotain läheistä uhataan tai pelotellaan. Kumpi sitten saa syytteen, pelle vai tavallinen kansalainen, joka puolustaa läheistään? 

perjantai 7. lokakuuta 2016

Lukulista - Eliitti

Kiera Cassin Valinta-sarjan toinen kirja, Eliitti, pamahti kirjakauppoihin 19.9. Pakkohan se oli heti mahdollisuuksien tullen käydä ostamassa omaan kirjahyllyn jatkeeksi, sillä tiedän sarjan olevan sellainen, jonka voisin lukea uudestaan ja uudestaan.

Sarjan ensimmäisessä kirjassa, Valinnassa, Illéan prinssi Maxonin täytyy 35 valitun joukosta löytää itselleen puoliso. Eliitti puolestaan jatkaa siitä mihin Valinta jäi. Valinnan 35:stä nuoresta naisesta on valikoitunut kuuden nuoren naisen Eliitti ja tyttöjen välinen kilpailu Prinssi Maxonin sydämestä muuttuu voimaakkaammaksi, lähes tulkoon raivokkaaksi.

America ei ole varma omista tunteistaan ha käy kamppailua kahden miehen välillä: kuuluuko hänen sydämensä ensirakkaudelle Aspenille vai rakastaako hän Prinssi Maxonia, jonka kanssa hänen elämänsä muuttuisi täysin. America kaipaa lisää aikaa päätökseensä ja samaan aikaan muut Eliitin tytöt kiristävät verkkojaan Prinssi Maxonin ympärillä tietäen tarkalleen mitä he haluavat. America meinaakin pettymystensä vuoksi menettää mahdollisuutensa Maxoniin.

Kirjan tapahtumat ovat hyvin rikkaat ja värikkäät. Kirjan tapahtumista löytyvät kapinallisia, juonittelua ja petturuutta. Mihin valinta etenee ja kuka lopulta päätyy Prinssi Maxonin puolisoksi? Sen meille toivottavasti kertoo sarjan kolmas kirja, Ainoa, jota tosin saa taas tovin odottaa. Kauppoihin sen pitäisi tulle keväällä 2017.

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Lahjaksi pientä ja pehmeää

Viime keväänä eräästä ryhmästä bongasin vauvalahjojen ketjun. Vaikka itsellä ei lapsia olekaan ja en tiedö tulenko niitä koskaan saamaan, halusin ilahduttaa muita ja samalla laittaa itseni haasteiden eteen. Samaan saumaan osui myös työkaverini esikoisen odotus, joten tuntui mielekkäälle tehdä useammalle lahja. Ryhmän kautta valitsin itselleni kaksi täysin tuiki tuntematonta ihmistä. Toisen näistä tapasin livenä toimitettua hänelle suoraan kotiin vauvalahjan ja toiselle puolestaan laitoin äskettäin postissa menemään pienen paketin.
Jälkimmäisen lahjan teko oli itsessään varsinainen haaste. Sain pienet vaatteet ommeltua ja unohdin kiireessä ja tohinassa ennen roihua laittaa ne postiin. Roihulta kotiuduttua oli koit ehtineen vaatteisiin käsiksi ja uusiksi meni koko homma. Ehdin hankkimaan uudet kankaat ja käymään vanhat läpi sekä pesemään valitut kankaat, sain vielä ompelemisen aloitettua, kunnes ranne sanoi vaihteeksi yhteistyösopimuksen irti. Viestittelin tuoreen äidin kanssa, annoin väliaika tietoja ja varmistelim, että vielähän koko 86 menee. Tuskastelin ja lähes revin hiuksia päästäni ja vannoin etten enää koskaan vastaavaan lähtisi.
Vaaleanpunaisen kangas on Selian ja punainen eurokankaan. 
Tuota vaaleanpunaista kangasta olen säästänyt hartaasti. Ajattelin kuitenkin, että se on loistava valinta pienelle tytölle ja punainen valikoitui puhtaasti kirkkaan värinsä vuoksi. Bodyjen kaavana toimi ystävältäni saama bodykaava kokoa 68. Yhden bodyn olin aikaisemmin ommellut työkaverin lapselle. Tässä siis sarjassa toinen ja kolmas. Jälleen kerran oli pieniä haasteita ja lopputulos olisi voinut olla aavistuksen parempikin. Tyytyväinen näihin olen kuitenkin.
Punaisesta kankaasta tuli välittömästi mieleen Minni Hiiri. Pitihän Minnin kuva silittää kankaaseen kiinni. Mutta tällä hetkellä kotoa puuttuu silityslauta vanhan mennessä rikki, ehdin onneksi työpäivän lomassa silittämään Minnin kuvan bodyyn. Nepparit olivat toinen varsinainen haaste. Onneksi niitä löytyi läheltä ja vieläpä yksittäinen myytävänä.
Lyhyt hihainen body. Tämä oli huomattavasti helpompi tehdä. Kangas asettui ihan toisella tavalla kuin punaisen bodyn. Tosin kangasta leikatessa piti ottaa kuvat huomioon. Niissäkin onnistuin ihan hyvin. Niin etu- kuin takakappaleeseen sain kokonaiset kuvat. Tätä ihaista kangasta jäi vielä pala jemmaan.
Paketti saavutti ihanan ja kärsivällisen vastaanottajan tällä viikolla. Sain ihanan kiitos vietin ja tuntui hyvältä kun sai toiselle hyvän mielen. Vaikka näiden bodyjen teko venyi ja venyi, jaksoi saaja olla kärsivällinen. Ihanan palautteen myötä muutin myös mieleni. Ehkäpä sittenkin ilahdutan taas jota kuta ensi vuonna. Hyvää mieltä on mukava laittaa eteenpäin. 

perjantai 23. syyskuuta 2016

Ristiriitaisuuksien syksy

Aah, niin ihana syksy! Kylmä kuin mikäkin, siis se viima. Kylmän kostea ilma pureutuu luihin ja ytimiin, on päällä sitten millaiset vermeet päällä tahansa. Olisi edes rehellisesti pakkasta tai sitten kuivaa. Syksy on vaan jotenkin ristiriitaisuuksien aikaa. Kiroan aamuisin, kun pitää kiskoa paljon vaatetta päälle ja kiroan päivällä, kun on pakko vähäntää vaatetta, jotta tarkenee. Ja ilmakaan on harvoin sopiva. Aamulla täytyy raaputtaa auton ikkunat, jottei tarvitse leikkiä olevansa iglussa. Päivällä puolestaan on pakko säätää ilmastointia viileämmälle, kun aurinko lämmittää autosta saunaa. Kaiken huipuksi, jos auton unohtaa laittaa yöksi piuhan päähän kiinni, juo se aamulla samantien sitä käynnistäessä mellkein puolitankkia. Kuullostaako tutulta?

Syksy on oikesti ihan mukavaa aikaa. Nautin aurinkoisesta syyspäivästä, jolloin saan kaikessa rauhassa ihastella luonnon väriloistoa ja nauttia auringon viimeisistä lämmöistä. Kohta sekin on vain muisto kesästä ja lämpimästä alkusyksystä sekä samalla merkki kevään odotuksesta. Sadesääkin on ihan jees. Ai miksi? Pian sateen jälkeen tietää saavansa käsiinsä taas lähimetsän antimia. 
Enkä myöskään halua valittaa kirpeistä pakkasöistä, vaikkakin ne tuovat omat haasteensa auton kanssa, sillä syksyn pakkasten myötä olemme saaneet jopa täällä Etelä-Suomessa nauttia upeista revontulista. Ah, miten paljon niistä pidänkään. Revontulia kun voisi katsella kaikessa rauhassa ja ajankulun täysin unohtaen. Toivon, että saisimme siis vielä upeita taivaan tulia tälle syksylle ihailtaviksi. 

Syksyssä on oikeasti taikaa. Mitä pimeämmäksi illat käyvät niin sitä enemmän tekee mieli käpertyä sovan nurkkaan kuuman glögimukin kanssa kynttilöiden antaessa pehmeää ja lämmintä valoaan. Ja vaikka en suklaasta välitäkään, niin olen huomannut nauttivani tummasta suklaasa. Sitä se syksyn viima ja koleus teettää.