Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Tasa-arvoinen avioliittolaki

Piispainkokous on antanut selonteon tasa-arvoiseen avioliittoon. Kirkon oppi on ja pysyy. Iso laivaa kääntyy siis hitaasti. Tosin niinhän se on aina ollut.

Maaliskuussa astuu voimaan tasa-arvoinen avioliittolaki. Tämä ei kuitenkaan tällä haavaa tarkoita sitä, että pappi voisi vihkiä samaa sukupuolta olevat, vaikka haluaisikin niin tehdä. Ai miksei? Piispainkokous antoi selonteon, jonka mukaan "pappi voi rukoilla maistraatissa avioliiton solmineen homoparin kanssa". Siihen kuitenkin loppuu papin valtuudet. 

Asiasta on puhuttu paljon ja se puhututtaa monia. Silloin kun tasa-arvoinen avioliittolaki meni eduskunnassa läpi, järkytyin. En sen vuoksi, että en varsinaisesti sallisi vaan sen vuoksi, että pelko Suomen adoptio mahdollisuuksien heikkenemistsä nousi vahvasti pintaan. Miksei Suomelle voisi käydä samalla tavalla kuin Ruotsille vastaavissa olosuhteissa? 

Olen rakkauden puolella. Jokaisella tulisi olla mahdollisuus saada elää rakastamansa ihmisen kanssa, jos se vaan on mahdollista. Välillä sitä miettii, että olenko liian konservatiivinen uudistuvsan kirkkoon vai olenko sittenkin liian liberaari niihin verrattuna, jotka haluavat pysyä vanhassa ja turvallisessa. 

Tasa-arvoinen avioliittolaki on yksi niistä asioista, joista en osaa, enkä kyllä haluakkaan, muodostaa omaa mielipidettäni. Ymmärrän kummankin kannan ja näkökulman. Olen kysynyt ennenkin täälöä blogissa, että onko pakko valita puolta jos ei halua ja olen saman kysymyksen ääressä uudestaan. Toisaalta mietin, että voiko ja saako oma mielipiteeni poikeata kirkon kannasta, mutta samalla tiedostan sen, että sillä hetkellä, kun puoleni valitsen, joudun näkökantaani puolustamaan henkeen ja vereen ja saisin vain ihmisten vihat niskaani.

Tämä on ehkä niitä hetkiä, jolloin voin hyvin samaistua Paavaliin. Ainoita eroja meillä tosin on se, että Paavali tieso tasan mitä oli tekemässä ja eli täysin eri aikakautta. Ai niin ja Paavali oli mies.


perjantai 26. elokuuta 2016

"Haaveissa vainko oot mun"

Eilen oli töissä käymässä ihana työkaverini pienen lapsensa kanssa. Oli mukava nähdä molempia, niin pienen pientä lasta kuin hänen ihanaa äitiänsäkin. Olen onnellinen työkaverini puolesta, vaikka samalla kaipaankin häntä jo takaisin töihin, sillä hänestä  on ehdottomasti tässä vuosien varrella tullut tärkeä minulle monessakin mielessä.

Niin ihana ja kaunis kuin vauva olikin, samalla omassa sydämessä liikahti se jo tutuksi tullut kaipaus ja toive. Tyhjä syli muistutti olemassa olostaan. Milloin on meidän vuoro ja tuleeko sitä ollenkaan?

En ole kateellinen, enkä katkera, vaan aidosti onnellinen. Se, että työkaveri sai lapsen ei ole minulta pois. Mekin saamme, jos se meille suodaan.

maanantai 22. elokuuta 2016

Ystäviä ympäri maailmaa

Olipa kesällä Roihu ja lähtipä sinne ihminen, jolla ei juurikaan kielitaitoa ollut. Harmitti ja välillä kiukutti. Olisi ihminen halunnut lähestyä kansainvälistä partioporukkaa, muttei kielitaidon puutteesta uskaltanut heille juurikaan jutella. Jäipä ihmistä harmittamaan leirin jälkeen. Kirosipa alaleiriään ihminen jo ennen Roihun alkua. Kansainvälisin alaleiri ja kielitaidoton ihminen.

Tuo ihminen olen yllätys, yllätys minä. Olisin halunnut, muttei uskallus riittänyt ja sitten kun olisi ollut tarve ei vaan ollut saboja eikö ymmärrystä. Ymmärsin kielitaiton merkityksen ihan uudella tavalla. Ei vaan se, että pärjään arkipäivän keskustelussa vaan se, että pärjäisi myös tarvittaessa muutenkin. En osaa ruotsia, ja englantiakin vain auttavasti. Asia jäi Roihun jälkeen vaivaamaan. Päätin tarttua härkää sarvista ja nostaa kissan pöydälle.

Muistin, että partio on kansainvälinen harrastus. Löysin tyttöjen maailmanjärjestön facebook sivut ja tulin nopeasti hyväksyttyä jäseneksi. Päässä pyöri vain ajatus siitä, että haluan uusia kirjekavereita partiolaisten joukosta. Raaputin WAGGGS:n sivuille ilmoituksen ja hyvin lyhyessä ajassa sain ensimmäiset vastaukset. Nyt on uusia tuttavuiksia ympäri maailmaa. Osan kanssa kirjeen sijasta sulasujahtaa postilaatikkoon postikortti, mutta sain myös ihan perinteisiä kirjekavereita. Tuntuu hyvältä tehdä kielitaidolle jotain. Onhan mulla ollut kirjekavereita ulkomailta ennenkin, silloin nuoruudessa.

Nyt olen kirioittanut jo useamman kirjeen ja muutama korttikin on lähtenyt maailmalle. Toivon, että nämä olisivat saman henkisiä ihmisiä, sillä silloin kirjeenvaihdosta voi seurata todellinen pitkäaikainen ystävyys.

lauantai 13. elokuuta 2016

Loman lukulista - Lukumaratonin kirjoja (osa1)

Vieläkös muistatte lukumaratonin? Lupasin heti martonin jälkeen, että kirjoitan jossain vaiheessa noista lukistani kirjoista. Onhan tässä jo aikaa kulunut, mutta en ole vain ehtinyt kirjoista kirjoittaa.

Tässä olisi nyt yksi näistä kirjoista, jonka luin tuon maratonin aikana. Kirja kuuluu Narnia-sarjaan. Olin ensin ajatellut, että olisin kesän aikana perinteisten kesäkirjojen tilalta lukenut kaikki Narniat, mutta toisin kävi, kun aloin lukemaan Diana Gabaldonin kirjoja. Maratonissa lukulistalla olivat siis Narnian velho ja leijona sekä Prinssi Kaspian.

Narniat on kirjoittanut C. S. Levis ja tämä sarja kuuluu lastenkirjojen aatelistoon. 
Kun lapset, Peter, Susanna, Edmund ja Lucky, joutuvat lähtemään Lontoosta sotaa karkuun, he joutuivat ihmeelliseen seikkailuun Lucyn löydettyä kaapista taikamaailman, Narnian. Ei tahtonut kukaan tyttö-rukkaa uskoa, kun hän kertoi kohtaamisesta ihmeellisen Faunin kanssa ja eläimistä, jotka puhuivat.

Päätyivät sitten sattuman kautta muutkin Narnian, piilouduttuaan kaappiin vierailta. Kohtasivat matkaoppaastasi majavaperheen, jonka vierailun aikana Edmund, joka oli jo aikaisemmin pyörähtänyt Narniassa ja sillä reissulla kohdannut valkeanvelhon, katosi myrskyn.  

Tapasivat he ihmeellisellä matkallaan Aslakin, joka antoi Edmundille anteeksi ja uhrautui tämän puolesta. Kasvoivat lapset Narniassa aikuisiksi ja olivat neljä suurta kuninkaallista. Sattuman kautta päätyivät kuitenkin omaan maahansa, jossa ei ollut aikaa kulunut juuri ollenkaan.

Narnian velho ja leijona on kirjana aina viehättävät minua. Olen lukenut sen moneen kertaan ja aina oivaltanut jotain uutta. Rakastan Aslania ja hänen armollisuuttaan.  Näen Aslanissa jotain tuttua. Nämä kirjat ovat sellaisia, johon palaan säännöllisesti uudestaan ja uudestaan.