Kohtaamisia
Kohtaamiset sattuu usein yllättävissä paikoissa. Silloinkin kun ei haluaisi kohdata tai joutua kohdatuksi. Vaikka pidän kohtaamista tärkeänä, on tiettyjä kohtaamisia, joita en haluaisi joutua tekemään tai olemaan niissä osallisena.
Vähän reilu kuukaus takaperin olin työpäivän aikana peräänajossa. Aurinko häikäisi kivasti ja ja sain juuri ja juuri oman autoni pysähtymään ajoissa, etten osunut edellä olevaan autoon, joka oli pysähtynyt suojatien eteen. Peilistä ehdin sen verran katsoa, että takana tuleva ei muuten pysähdy.
tuon tilanteen jälkeen olen paljon pohtinut ihmisten reagointia. Kysyin ensimmäisenä peräänajaneelta naiselta, että onko hän kunnossa. Ja vasta sitten aloitettiin autojen tarkistus. Tuo nainen oli taas huomattavasti kiinnostuneempi vain autoista.
Autolle kävi pahemmin kuin aluksi näytti. Ei auennut takakontti ja puskuriin oli tullut halkeama. Noh ajelin reilun viikon sijaisautolla ja kirosin sen kokoa. Niskatkin otti osumaa. Kallonpohjan lihakset ovat jumissa edelleen, vaikka peräänajosta on kuukausi aikaa. Välillä on ollut parempia päiviä ja välillä niitä, että särkylääke on hyvä ystävä. Pitäisi varata uusi lääkäri aika. Saisivat katsoa, ettei siellä oo mitään ylläriä.
Vapaa-aika kärsii. Puihin kiipeäminen, ompelu, tietokoneella oleminen aiheuttaa kipuja niskaan. Korvia vihloo ajoittain ja vasen käsi puutuu naaman lisäksi. Odotan vain, että pääsisin ompelemaan. Toivoin jo, että tänään voisin ompelut aloittaa, mutta viikon aikana on kivut vaan pahentuneet, joten odotellaan siis sitä vielä.
Tässä siis syy blogin hiljaiseloon tällä hetkellä. Hengissä ollaan ja sairaslomaakaan en ole vielä ottanut. Instassa pystyy mun arkea seuraamaan varmaan parhaiten.
Vähän reilu kuukaus takaperin olin työpäivän aikana peräänajossa. Aurinko häikäisi kivasti ja ja sain juuri ja juuri oman autoni pysähtymään ajoissa, etten osunut edellä olevaan autoon, joka oli pysähtynyt suojatien eteen. Peilistä ehdin sen verran katsoa, että takana tuleva ei muuten pysähdy.
tuon tilanteen jälkeen olen paljon pohtinut ihmisten reagointia. Kysyin ensimmäisenä peräänajaneelta naiselta, että onko hän kunnossa. Ja vasta sitten aloitettiin autojen tarkistus. Tuo nainen oli taas huomattavasti kiinnostuneempi vain autoista.
Autolle kävi pahemmin kuin aluksi näytti. Ei auennut takakontti ja puskuriin oli tullut halkeama. Noh ajelin reilun viikon sijaisautolla ja kirosin sen kokoa. Niskatkin otti osumaa. Kallonpohjan lihakset ovat jumissa edelleen, vaikka peräänajosta on kuukausi aikaa. Välillä on ollut parempia päiviä ja välillä niitä, että särkylääke on hyvä ystävä. Pitäisi varata uusi lääkäri aika. Saisivat katsoa, ettei siellä oo mitään ylläriä.
Vapaa-aika kärsii. Puihin kiipeäminen, ompelu, tietokoneella oleminen aiheuttaa kipuja niskaan. Korvia vihloo ajoittain ja vasen käsi puutuu naaman lisäksi. Odotan vain, että pääsisin ompelemaan. Toivoin jo, että tänään voisin ompelut aloittaa, mutta viikon aikana on kivut vaan pahentuneet, joten odotellaan siis sitä vielä.
Tässä siis syy blogin hiljaiseloon tällä hetkellä. Hengissä ollaan ja sairaslomaakaan en ole vielä ottanut. Instassa pystyy mun arkea seuraamaan varmaan parhaiten.
Kommentit
Lähetä kommentti