Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

maanantai 25. huhtikuuta 2016

Kohtaamisia

Kohtaamiset sattuu usein yllättävissä paikoissa. Silloinkin kun ei haluaisi kohdata tai joutua kohdatuksi. Vaikka pidän kohtaamista tärkeänä, on tiettyjä kohtaamisia, joita en haluaisi joutua tekemään tai olemaan niissä osallisena.


Vähän reilu kuukaus takaperin olin työpäivän aikana peräänajossa. Aurinko häikäisi kivasti ja ja sain juuri ja juuri oman autoni pysähtymään ajoissa, etten osunut edellä olevaan autoon, joka oli pysähtynyt suojatien eteen. Peilistä ehdin sen verran katsoa, että takana tuleva ei muuten pysähdy.


tuon tilanteen jälkeen olen paljon pohtinut ihmisten reagointia. Kysyin ensimmäisenä peräänajaneelta naiselta, että onko hän kunnossa. Ja vasta sitten aloitettiin autojen tarkistus. Tuo nainen oli taas huomattavasti kiinnostuneempi vain autoista.


Autolle kävi pahemmin kuin aluksi näytti. Ei auennut takakontti ja puskuriin oli tullut halkeama. Noh ajelin reilun viikon sijaisautolla ja kirosin sen kokoa. Niskatkin otti osumaa. Kallonpohjan lihakset ovat jumissa edelleen, vaikka peräänajosta on kuukausi aikaa. Välillä on ollut parempia päiviä ja välillä niitä, että särkylääke on hyvä ystävä. Pitäisi varata uusi lääkäri aika. Saisivat katsoa, ettei siellä oo mitään ylläriä.


Vapaa-aika kärsii. Puihin kiipeäminen, ompelu, tietokoneella oleminen aiheuttaa kipuja niskaan. Korvia vihloo ajoittain ja vasen käsi puutuu naaman lisäksi. Odotan vain, että pääsisin ompelemaan. Toivoin jo, että tänään voisin ompelut aloittaa, mutta viikon aikana on kivut vaan pahentuneet, joten odotellaan siis sitä vielä.


Tässä siis syy blogin hiljaiseloon tällä hetkellä. Hengissä ollaan ja sairaslomaakaan en ole vielä ottanut. Instassa pystyy mun arkea seuraamaan varmaan parhaiten.

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Tasmaanian tuholainen

Facebook muistutteli onnellisena siitä, että meidän koiraneiti Sofia on tullut kuutisen vuotta sitten kotiin pienen pienenä pentuna. Olihan se silloin ihana. Ja onhan se ihana ja äärimmäisen rakas edelleen.


Tänään on vaan taas näitä aamuja, että voisin kiikuttaa koiran niin pitkälle kuin pippuri kasvaa. Pienestä suloisesta ja arasta koiranpennusta on kasvanut yöterroristi. Päättipä kaveri taas räyhätä puolet yöstä. Pitää varmaan jotkut laudat hakata ikkunoiden eteen, ettei tuo näkisi ulos. Tai sitten pitää tehdä lehden jakajalle valitus, että sen pitää liikkua täysin äänettömästi ja näkymättömästi.


Nyt tuo tuholainen nukkuu suloisesti "pienessä" kerässä tuossa lattialla. Hyvähän se nyt on nukkua, kun on ensin valvottanut puoli yötä. Reilu peli.

sunnuntai 17. huhtikuuta 2016

Aamun pikanen

Aah, neljän päivän vapaista on jälleen kaksi lusittu ja kolmas pyörähti käyntiin. Luksusta! Toki onhan tässä taas loman jälkeen ehditty töitä tekemään ihan reilulla kädellä.


Katselin kalenteria ja havahduin siihen, että maanantaina starttaa taas partioviikko. Vuosi on vierähtänyt niin vauhdilla. Kohta pitää lähteä liikenteeseen, jotta ehtii kotikirkolle ajoissa. Lupauduin ehtoollisavustajaksi tälle päivälle partiokirkkoon. Kiva on mennä. Toivon vain, että ottaisivat rohkeasti uudistetun partiomessun käyttöön.


Huomenna pitäisi taas mennä fyssarille näyttämään noita kolariniskoja. Joten onhan tässä kyllä ohjelmaa vapaille.

maanantai 11. huhtikuuta 2016

Parvekekasvatusta - Toinen vuosi

Viime keväänä laitoin ensimmäistä kertaa parvekkeella kädet kunnolla multaan. Miehen ollessa kertaamassa pistin toden teolla parvekkeen koreaksi vähän kaikesta. Tänä vuonna ajattelin kokeilla uudestaan.


Meidän parvekkeelle tosiaan muutti viime kesänä vadelmapensas. Vadelmaakin saatiin ihan hyvin, ei nyt pakkaseen asti, mutta silleen, että suun sai makeaksi. Laitoimme myös monivuotista mansikkaa siinä toivossa, että toimisi näin parveke olosuhteissakin. Niin ja yhteen isoon ruukkuun laitoin yrttejä. Sieltä löytyy ainakin ruohosipuli ja lipstikka.


Miehen kanssa eilen juuri puhuttiin parvekkeesta ja kasvatuksesta. Vaikka perunan kanssa emme onnistuneet viime vuonna kunnolla, aion pieneen ämpäriin laittaa perunaa itämään. Porkkana varmaan eksyy joukkoon myös tänä vuonna. Toisaalta herneet voisi olla myös kiva juttu, mutta saako niitä kunnolla parvekkeella kasvamaan ja miten ne saa riittävästi tuettua, jotta eivät poikki napsahda. Toisaalta haluaisin kokeilla sipulia ja valkosipulia uudestaan. Vaikka niille kävisikin samalla tavalla kuin viime vuonna voi niiden varret kuitenkin hyödyntää ruuanlaitossa.


Meidän yrttien kasvatusalustakin on tällä hetkellä tyhjänä. Pitäisi siihen valita sopivimmat yrtit. Joukkoon päätyy varmasti basilika ja lipstikka. Ihan kohta siis saa taas upottaa kädet kunnolla multaan..

tiistai 5. huhtikuuta 2016

Lukemista lapsille ja lapsenmielisille: Disneyn Keiju -sarja




Helinä -keiju on ihastuttanut jo pitkään. Ensimmäisen kerran Helinä esiintyi valonsäteenä 1904 julkaitussa näytelmässä Peter Pan, joka julkaistiin kirjana 1911. Disney teki Peter Panista animaatioelokuvan vuonna 1953 ja silloin Helinä-keiju sai ensimmäistä kertaa ihmismäisen hahmon. Ensimmäisen oman elokuvansa Helinä sai vuonna 2008.

Tiedätkö miten keijut syntyvät? Entä tiedätkö missä keijut asuvat? Tiedätkös mitä kaikkea he osaavat? Disneyn keijut -sarja tarjoaa yltäkyllin tietoa eri keijuista ja heidän erikoisosaamisistaan.


Silloin kun ensimmäinen Keijukirja osui silmiini, se oli pakko saada. Myönnän kuuluvani niihin lapsenmielisiin, jotka rakastavat keijuja ihan yli kaiken. Muutaman kirjan aikoinaan ostin omaankin kirjahyllyyn koristeeksi, mutta vuosien varrella olen antanut niitä lahjaksi eteenpäin. Nyt jälkikäteen ehkä hieman harmittaa. Sarjaan kuuluu 13 kirjaa, jotka ovat eri ihmisten kirjoittamia ja valitettavasti ostettua tuota sarjaa ei enää mistään saa. Uskoisin kuitenkin sarjan löytyvän kirjastoista luettavaksi. Disneyn Keijut ovat tarkoitettu lapsille ja luokitteluna löytyy fantasia. Luokittelukategoria oli minulle pieni hämmästys. Mitä, eikö nämä olekaan satuja? Luokittelu ei kirjoja pahenna kyllä ollenkaan.

Melkein jokaisessa kirjassa on päähenkilönä eri Keijupoukaman keiju, sillä jokaisella keijulla on oma erityiskykynsä. Heli osaa korjata melkein mitä vain ja Lily puolestaan puutarhurikeiju. Rani on taas Keijupoukaman ainoa keiju, jolla ei ole siipiä, eikä se ole aina helppoa. Niin ja yhdessä kirjassa kuningatar Okariina katoaa Keijupoukamasta. Olen aina pitänyt keijuista ja etenkin pippurisesta ja tempperamenttisestä Helistä. Tämän sarjan myötä ihastuin suunnattomasti muihinkin keijuihin.Vaikka kiitäjäkeiju Vidian ei koskaan olekaan ilkeytensä vuoksi kuulunut suosikkeihini, kirjoista paljastuu hänestä täysin uusi puoli.

Disneyn Keiju -kirjojen kirjoittavat ovat tuoneet keijut esiin mielenkiintoisella tavalla, joka saa ahmimaan kirjat hetkessä. Se mikä kirjoissa on ehdottomasti parasta on se, että niissä on iso teksti ja näin ollen soveltuvat loistavasti juuri lukemaan oppineelle lapselle. Toisaalta kertomukset ovat sellaisia, että niiden parissa viihtyy isompikin keijuja rakastava ihminen, mutta myös pienemmille lapsille nämä sopivat loistavasti ääneen luettaviksi selkeän ja hyvän lukujaon ansiosta.

Tyylilleni uskollisena juonista en kerro mitään, sillä muuten kirjat voivat menettää hohtonsa, vaikka itse voisin näitä lukea uudestaan ja uudestaan. Omasta hyllystäni löytyy enää kolme kirjaa, mutta taidanpa yrittää metsästää nuo loputkin jotain kautta hyllyyn sarjan jatkoksi.



Disneys Keiju -sarja kokonaisuudessaan:

Särö täydellisyydessä, 2005 Kiki Thorpe
Kadonnut kruunu, 2005  Laura Driscoll
Salaperäinen siemen,   2006 Kirsten Larsen 
Suuri marjasota, 2005 Laura Driscoll
Kaipuu syvyyksiin, 2006 Lisa Papademetriou
Täydenkuun aika, 2006 Gail Herman
Viaton valhe, 2006 Kitty Richards
Kohtalokas matka, 2007 Kimberly Morris
Haastava tehtävä, 2007   Eleanor Fremont
Okariinan salaisuus,  2008 Kimberly Morris
Ystävyyden lahja, 2008 Kiki Thorpe
Kepposia Keijupoukamassa, 2009  Laura Driscoll
Uhkarohkea ystävä, 2009 Kiki Thorpe

Ja Lisäksi on kirjoitettu kirjoja myös Keijupokaman elämästä ja tapahtumista:

Lumottu maa vaarassa, 2005 Gail Carson Levine
Lumottu taikasauva, 2007 Gail Carson Levine

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Hyvä muisti.. Ööh not!

Pari päivää sitten sain loistavan ajatuksen Teoriaa Miehistä -sarjaan. Juttu lähti kehittymään loistavasti, mutta... Istuin auton ratissa, eikä mitään mahdollisuuksia kirjata ajatuksia ylös. Nyt muistin uudestaan sen, että olin saanut loistavan ajatuksen ja muistin vielä senkin mihin se ajatus liittyi, mutta en kuollaksenikaan muista sitä ideaa mikä mulla oli. En edes sitä, miten aihe olisi liittynyt miehiin, joten en voi tehdä mitään muistiinpanoja.


Olen omalla kohdallani törmännyt ennenkin tähän samaan asiaan. Saan loistavan idean ja en saa heti kirjattua sitä ylös, asia unohtuu kokonaan. Tai se, että unohdan tavaroita mihin sattuu ja sitten niitä etsitään kissojen ja koirien kanssa. Kyllä se tietyissä tilanteissa hävettää ihan tuhottomasti.


Muisti on kyllä oikeasti jännä juttu. On paljon asioita, jotka mielelläni unohtaisin kokonaan, niin eikös sellaiset asiat pompahda mieleen säännöllisin väliajoin uudestaan ja uudestaan. Saatan muistaa älyttömän määrän laulujen sanoja ja melodioita, mutta sitten en muista sitä, mitä oli juuri sanomassa, jos joku keskeyttää tai puhuu päälle.


Välillä sitä miettii, että saattaisi olla hyvä käydä jollekin asiasta kertomassa, mutta kunhan ehtii ja jaksaa ja ylipäätään muistaisi tehdä asialle jotain. Toisaalta vielä ei ole mitään niin akuuttia muistin takia tapahtunut, joten no panik. Niin ja sitten käy niin kuin nyt. Alunperin piti kirjoittaa jostain ihan muusta. Mutta sitten tuli mieleen muisti ja kirjoitinkin tästä.


Mutta ei auta. Kaipa se pitää töihin päin lähteä. Hyvää huomenta siis kaikille tasapuolisesti.