Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

torstai 31. joulukuuta 2015

Uusi vuosi ja uudet kujeet.. ei ku..

Vuosi on taas hurahtanut ihan törkeän nopeasti. Kaiken laista on tullut taas puuhattua ja hyviä muistoja on syntynyt ihan älyttömästi. Tässä nyt vuoden kohokohtia.

 
Tammikuu:
Meidän ensimmäinen yhteinen pitkä ulkomaan matka.
Kävimme häämtkalla Teneriffalla. Toisena paljon mietitytti
tuo koiruus, joka vietiin eläinlääkäriin heti reissusta kotiuduttuamme.
Myös Sofista kirjoitin muuten tammikuussa täällä ja täällä.
 
Helmikuu
Helmikuussa blogissa pyöri mediastakin tunnettu rakkausviikko.
Se muuten löytyy koontina täältä. Rakkausviikon aikana muistelin
myös minun ja mieheni parisuhdetta ja ihan sitä alkuaikaa.
Tuo kirjoitus piti pitkään kärkisijaa kaikkien aikojen luetuimpana.
 
Maaliskuu
Iltasanomat nostivat esiin kehitysvammaisten oikeuksia Täyttä elämää -sarjallaan.
Rapatessa Roiskuu -blogi lähti tähän kamppanjaan mukaan. Täyttä elämää -viikon koosteen pääset vilkaisemaan täältä.
 
Huhtikuu
Oli pääsiäinen ja partion taitokisat. Huhtikuu oli kantaa ottavaa aikaa.
Kirjoitin blogimaailman ilmiöistä ja misseistä. Blogeissa pyöri myös
Oikea nainen -kamppanja, johon lähdin mukaan.
 
Toukokuu
Toukokuussa rohkastuin tuomaan omia ommelluksia esiin.
Niin ja sitten hurahdin tuohon parvekekasvatukseen. Vietin aikaa parvekkeella
multaterapian parissa.
 
Kesäkuu
Kesäkuussa muistelin omaa ripariani. Siskoni oli riparilla samaan aikaan kuin
itse olin vetämässä toista riparia. Riparilla meillä kävi myös Gospel Ridersit pyörähtämässä.
 
Heinäkuu
Lomaa ja leiriä. Palasin Partaharjulle pitkästä aikaa leiritunnelmissa.
Kirjoittelin myös Teoriaa Miehistä sarjaan, siitä kuinka nuoret miehet astuivat
palvelukseen. Heinäkuussa loma rytmitti kaikkea. Onneksi.
 
Elokuu
Vietimme ensimmäistä hääpäiväämme ja pitkästä aikaa oli
aikaa lukea kirjoja ihan urakalla.
Sofi oli taas blogissa esille kahdella hyvin toisensa kanssa ristiriidassa olevalla
kirjoituksella: terve koira ja ei niin terve koira. Koiran leikkaus laittoi palikat
ihan uuteen uskoon. Säikäytti ihan todenteolla.
 
Syyskuu
Syyskuun alussa pääsin mukaan uuteen blogiportaaliin Onniblogeihin.
Pääsin myös toimittamaan morsiusmessua ja pitämään kirkossa vihkipuhetta.
Kirjoitin täällä myös ensimmäistä kertaa kunnolla lapsettomuudesta ja siitä mitä on tyhjä syli.
 
Lokakuu
Lokakuu oli ja meni. Paljon tuli kirjoiteltua.
Pinnalla oli lapsettomuus ja sen tuoma tunne myrsky.
Palasin myös bloggaamisen alkuaikoihin. Oli päiviä, jolloin olisi
vain pitänyt pysyä visusti kotona neljän seinän sisällä ja
kirjoitin Make Bra -kurssista, joka on muuten kaikkien aikojen luetuin
kirjoitus blogissa.
 
Marraskuu
Lapsettomuuden kipuilut ovatkin olleet koko syksyn teema.
Marraskuussa tuli kirjoittettua todella vähän. Mietin paljon joulua ja
ensimmäiset viralliset yhteistyöt blogin merkeissä.
 
Joulukuu
Joulukuussa sain taas kirjoitusmotivaation takaisin. Hieman sain kirittyä marraskuuhun
nähden, mutten paljoa. Työkiireet ja hyvät sarjat netflixistä veivät huomion johonkin
muuhun kuin kirjoittamiseen. Toisaalta sain Teoriaa miehistä -sarjaa jatkettua eteenpäin.
Lapsettomuus asiakin lähti eteenpäin, kun vihdoin ja viimein sain varattua ajan lääkäriin.
Joulukuu onkin mennyt tehokkaasti ompelukoneen ääressä. Rakkaalle miehelleni ompelin
ensimmäistä kertaa jotain. Sai siis joululahjaksi collegepaidan. Loput lahjaompelukset saattekin sitten nähdä ensivuoden puolella.
 
Vuodessa on oikeasti ehtinyt tapahtua vaikka ja mitä. Toivon ensi vuodelta positiivisuutta ja toiveiden toteutumista. Toivon lämpöä ja rakkautta. Toivon myös kaikille oikein hyvää ja mukavaa Uutta Vuotta, joka meillä menee koiran täristessä vessassa piilossaan rakettien pauketta.


tiistai 29. joulukuuta 2015

Teoriaa Miehistä - Miehinen joulu

Sarjamme Teoriaa Miehistä jatkuu. Sarjan aikaisemmin julkaistut osat löytyvät koontina täältä.
 
Miehet saattavat toisinaan upota omiin ajatuksiinsa hyvinkin pitkäksi aikaa ja silloin ei ole minkäänlaisia takeita siitä, mitä ympärillä oikeasti tapahtuu. Toisille sattuu enemmän ja toisille vähemmän. Toisten kohdalla ei voi muuta kuin nauraa ja pudistella päätään. Niin.. Joskus tuttua tutumpikin lausahdus "kyllä isä osaa" pitää enemmän kuin paikkansa.
 
Eräässä perheessä talon isäntä pääsi vuorostaan antamaan joulumuistamisia eteenpäin kylässä kävijöille. Katseli mies tarkkaan lahjakasseja ja tutki sisältöjä, kunnes sitten sattui vahinko. Soipa isännän tyttären puhelin. Sukulaiset soittelivat kummissaan. Oli sujauttanut Isäntä heidän mukaansa  joulumuistamiset: joulukukan ja lahjakassillisen likapyykkiä, joka herätti hämmennystä ja hilpeyttä. Onhan sitä lahjoja saatu vuosien varrella monenlaisia, mutta että ihan tekemistäkin aatoksi, ihan pyykkirumbaa. Lahja, joka varmasti muistetaan tulevinakin jouluina.
 
Samaisen talon isäntää pyydettiin laittamaan kinkku uuniin, kun muut lähtivät kauppaan. Jupisi sitten isännän tytär kaupan hyllyjen välissä, että näinkö kinkku on uunissa. Sitten välähtää. Kinkkupussi! Unohti tytär siitä isäntää muistuttaa. Samassa huokaus, että kinkkupussi on kuitenkin kinkun vieressä pöydällä. Kyllähän Isäntä sen tajuaa. Saapuipa tytär sitten kaupasta kotiin. Kuuli uunin huminan. Hyvä. Kinkku olisi jo uunissa. Humina! Ei ole todellista! On isäntä laittanut ihan kiertoilman päälle uuniin. Hiljaa hiipi tytär uunin luokse. Kinkku oli kyllä uunissa, mutta ei suinkaan pussissa. Saapui se Isäntä viereen ja tohkeissaan totesi kinkun olevan uunissa. Kertoi heittäneensä kinkun vierestä jonkin oudon roskasäkin roskiin. Tytär katseli Isäntää hetken ja puisteli sitten päätään: "Isä, se oli kinkkupussi.."
 
Tulipa sitten isännän taloon jouluaatto, oli perheen naisvoimin pöytälaitettu koreaksi. Saapui illalla joulupukkikin vierailulle, jakoi lahjat ja poistui talosta hymyssä suin. Tuumaili Isäntä siinä sitten, että olipas vireän näköinen tonttutyttö. Sai aikaiseksi kummia katseita, tosin ihmekös tuo. Harvoin sitä pukkia erehtyy naiseksi luulemaan partoineen päivineen.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Suosittelen: Talvisirkus Matkalla

Muistattekos kun viime vuonna kävin katsomassa Talvisirkusta? Tänäkin vuonna suuntasimme työkavereiden kanssa Kaapelitehtaalle Hurjaan Ruutiin katsomaan Talvisirkusta, joka oli viime vuonna saanut saameidät haukkomaan henkeä kilpaa temppujen aikana.
Tälle vuodelle olivat valinneet matkateeman. Jo tässä vaiheessa täytyy kyllä sanoa, että esitys oli selkeästi suunnattu aikuisille. Yhtään alle 10 vuotiasta en suostuisi itse esitykseen viemään alkoholin vahvan esillä olon vuoksi. Muuten esitys oli ihan kiva, vaikkei yltänytkään viime vuoden tasolle. Tässä muutamia kuvia tämän vuoden esityksestä. Pahoittelen kuvan laatua.
 
 
Vaikka esitys oli mielestäni suunnattu selkeästi enemmän aikuisempaan makuun, oli se silti kiva nähdä. Tuli naurettua ja jopa hieman pyyhittyä silmäkulmia. Jälleen oli taidokkaasti koottu esitys, joka kulki hyvin eteenpäin.
 
Nämä esityksethän jatkuvat aina loppiaiseen asti, joten vielä ehtii käydä katsomassa, mitä talvisirkus tänä vuonna tarjoaa.
 
Parasta ehkä koko esityksessä oli mielestäni sika. Sen toilailuja oli hauska katsoa. Ja toinen huikea oli vauva. Se sai koko yleisön huokaamaan.
 
 
 
 
Suosittelen kyllä ehdottomasti, jos sirkuksesta tykkää yhtään.
 
 

lauantai 26. joulukuuta 2015

Joulun pehmeät paketit: colitsipaita

Sain kerrankin otettua itseäni niskasta kiinni ennen joulua ja istuttua ompelukoneen ääreen. Siinä on toki myös siihen, miksi täällä blogin puolella on ollut hieman hiljaisempaa.

Katselin jokin aika sitten kaikkia ihania kuvia, joita muut olivat laittaneet facebookryhmissä omista ompelutöistään ja kipinä syttyi ihan heti. Kangastilaus lähti lähes heti kangastukkuun ja kauaa ei tarvinnutkaan odotella ensimmäisen kangaserän saapumista. Kävin myös ihastelemassa eurokankaan valikoimaa, kun collegea etsin miehen paitaa varten. Tosin oli myös kaava hukassa ja piti sekin ostaa samalla.

Burdalta löytyi kuin löytyikin hyvänoloinen kaava, jonka mukaan lähdin collaria tekemään. Hieman kyllä jännitti, sillä sovitus mahdollisuutta ei ollut ja miehelle en ole oikeasti koskaan aikaisemmin ommellut juurikaan mitään. Helman pituuden ja hihojen pituuden kanssa tuli hieman tenkkapo. Entä jos ne jäävätkin liian lyhyeksi. Niiden pituus tuli katsottua sitten, että kisasin keskeneräisen paidan päälle. Rakastuin! Paita tuntui ihan älyttömän hyvältä päällä. Mulle se oli juuri sopivan iso. Samalla tavalla kuin paidat ovat yleensäkin.

Collari ilman resoreita ei ole collari. Siispä piti kaivaa esille, jossa resorit lymysivät. Leikkasin resorit hihojen ja alareunassa lisäksi myös kaula-aukkoon, vaikkei se olisi sitä välttämättä tarvinnut. Halusin kuitenkin yhtenäisemmän ilmeen ja kangas mielestäni vaati kauluksen päälle resoria. Resoreihin koitin laittaa vielä hieman pituutta lisää etenkin helmoihin ja hihan suihin. Olisipa ainakin sopivan kokoinen.

Pakko kyllä myöntää, etten ole hetkeen ollut näin tyytyväinen ompelutulokseen. Mies tuumasin eilen, että niin hyvä paita on päällä, että ei uskoisi, että olen sen tehnyt. Otin kiitoksen vastaan hymyillen. Kaiken huipuksi rakastuin kyllä tuohon kaavaan ihan kaiken. Taidanpa itsellenikin hurauttaa tuollaisen collarin tosin hieman pienemmässä koossa.

Kankaina vaaleanruskea jenkkicollege ja tummansinen resori,







torstai 24. joulukuuta 2015

Onniblogien joulukalenterin 24 luukku: "Tuli kirkkoon mies ja lapsi... oli ulkona vihreää"

Joulun alla on tullut laulettua kurkkukipeäksi joululauluista. Kahdessa eri Kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa, kummallakin kertaa kirkossa oli positiivinen ongelma, nimittäin se, ettei kaikki vaan mahdu istumaan.


Katselin laulujen lomassa kirkoissa olevia ihmisiä. Lapsia ja aikuisia. Ympärillä täysin vieraita kasvoja, mutta silti on hyvä olla.


Vaikka ulkona ei ole lunta ja poikkeuksellisen sään vuoksi sitä saa pelätä, että milloin puihin puhkeaa lehdet, alkaa joulu fiilis saapua pikku hiljaa. Kauneimmat joululaulut ovat osa tuon fiiliksen syntymistä. Ja toisaalta musta on kiva käydä kirkossa. Ihan vain jo senkin takia, että siinä samalla kun laulan voin kuitenkin ajatella omia asioitani.


Tämän vuoden joululaulut tulivat tarpeeseen. Sain vain olla. Nauttia. Laulaa. Ennen kaikkea laulaa. Kummatkin laulutilaisuudet päättyivät Maa on niin kaunis -lauluun. Viimeisessä säkeistössä noustiin seisomaan. Ja kirkossa kaikki lauloivat: Kunnia herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi. Ei siinä hetkessä haitannut, että ulkona voisi melkein olla lehdet puissa ja että maa vihertää lämmön ja veden vaikutuksesta.


Joulu on sisäistä rauhaa ja hiljentymistä. Olemista. Läheisyyttä. Joulu on sydämen olotila, jota voi viettää joka päivä.


Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Riemastuttava ja ahdistava joulu

Pidän paljon joulusta. Olen aina pitänyt. Tänä vuonna kuitenkin ehkä hieman ahdistaa. Vaikka pidän siskojeni lapsista, tuntuu kuitenkin, että näin joulun lähestyessä oma ahdistukseni vaan kasvaa. Katso siinä sitten aattoiltana ympärillä pyörivää, kaunista tyttölasta, jonka silmät tuikkivat kuin pienet tähdet. Tiedätkö sen tunteen?

Pudottivat pommin näin joulun kunniaksi. Tulee lapsi. Laittoivat viestin. Sydän jätti muutaman lyönnin väliin. Olen onnellinen heidän puolestaan kaikesta huolimatta. Sillä hetkellä tuntui hyvältä, että tieto tuli viestinä. Sain omat tunteeni kuriin.

Ehkä meidänkin vuoro tulee sitten joskus. Ehkä mekin saamme joskus sellaisen pienen nyytin syliin.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Joulu saapuu pikkuhiljaa

Jouduin antamaan flunssalle periksi. Esimiehelle vannoin, etten kotonakaan tee nyt töitä. Yritän pysyä työkoneesta erossa, vaikka olisi asioita, jotka pitäisi tehdä pois alta ennen joulua.


Joulusiivousta on tehty omien voimien rajoissa. Kuusikin saatiin vihdoin haettua. Muovikuusi tosin, mutta kuusi kuitenkin. Kyllä se ihan kuuselta näyttää, etenkin nyt kun valot ja nauhat ovat paikoillaan. Vielä kun kuusen tuoksun jostain saisi niin tuntuisi aidommalta. Ehkä me siihenkin jotain keksitään.


Omaa joulukalenteria en saanut tänäkään vuonna aikaiseksi, mutta onneksi Onniblogeilla on yhteinen joulukalenteri, johon minäkin pääsin mukaan. Aattona aukeaa minun luukku. Tämän päivän luukun takaa löytyy Sekalaista sakkia ja huomenna Kätsän käsissä.


Lahjat ovat muutamaa Lukuunottamatta valmiit. Vielä pitäisi hieman askarrella ja leikkiä steariinin kanssa. Katsotaan mitä tänään saisi aikaiseksi näin sairaslomalla.


Ihana esimieheni antoi hyvin vinkin flunssan potemiseen: Juo paljon lämmintä. Onneksi teevarasto on täytetty ja kaapista löytyy glögiä. Mennään niillä eteenpäin.

torstai 10. joulukuuta 2015

Pitäisi...

Pitäisi siivota ja laittaa kotia joulu kuntoon. Pitäisi käydä lahja ostoksilla ja aloittaa lahjaompeluiden teko. Pitäisi leikata muutamat kankaat ja kaavat. Pitäisi hankkia kuusi ja miettiä mitä sitä jouluna söisi.


Pitäisi valmistella viikonlopun töitä. Pitäisi kirjoittaa yksi puhe lasten kauneimpiin joululauluihin. Pitäisi kirjoittaa muutama koulukirkko puhe. Pitäisi jaksaa vielä reilu viikko pitkiä päiviä ja joulun viettoa ennen joulua. Pitäisi tehdä sitä ja tätä, ehkä hieman tuotakin, mutta jos saisi tehtyä edes jotain niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.


Joulu on mulle hyvin tärkeä. Ollut aina. Viimeiset pari vuotta tosin on tuntunut, että joulun vietto aikaistuu vain vuosi vuodelta. Toki ensimmäinen jouluglögi tilaisuus oli tänä syksynä jo lokakuun lopussa. Välillä Myös tuntuu, että joulua on juhlittu ihan riittävästi aattoon mennessä. Voiko jouluun kyllästyä?


Entä jos olisin koko joulun kiltisti kotona ja lukisin vain hyviä kirjoja ja katsoisin hyviä leffoja. Jättäisin kaikki vierailut välistä ja oikeasti hiljentyisin kaiken joulukiireen keskellä. Pitäisikö sittenkin antaa vaan olla?
 

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kissa pöydälle ja härkää sarvista

Eilen sain vihdoin ja viimein varattua ajan gynelle. Siitä on moni mulle sanonut jo pitkään ja joo tiedän, että olisi varmaan pitänyt tuokin asia hoitaa jo aikoja sitten pois alta, mutta mutta..

Moni sanoo, että suomalainen mies ei puhu. No kyllä se taitaa päteä samalla tavalla myös meihin naisiin. Lapsettomuus on kipeä asia. Sitä on äärettömän vaikea ottaa esille. Huomasin sen gynelle aikaa varatessa. Tai siis gynellehän ei saa suoraan aikaa varattua vaan pitää mennä lääkärin kautta, joka sitten kirjoittaa lähetteen, jos kokee sen tarpeelliseksi.

Suositushan on se, että gynellä käytäisiin kerran vuodessa katsomassa, että kaikki on ok. Multa hoitaja kysyi puhelimessa, että onko kyse jostain sairaudesta. Nii-iin.. Kyllähän siinä sai taas hetken miettiä, että mitä sitä vastaa. Sönkötin siinä sitten, että ei tai ehkä tai miten sen nyt sitten ottaa. Olin hetken hiljaa ja kerroin kaiken oleellisen.

Toisaalta se tuntui häpeälliseltä myöntää, että hei mussa saattaa oikeasti olla jotain vikaa, mutta toisaalta oli helpottavaa kun asia lähtee nyt etenemään jollain aikataululla. Illalla miehen kanssa asiasta puhuessa puhuttiin kerrankin kunnolla tutkimuksista, vähättelemättä. Kissa nostettiin pöydälle ja härkää otettiin sarvista. Nii-iin.. Enhän minä yksin tässä ole vaan yhdessä puolisoni kanssa. Sen kun muistaisi jatkossakin.

tiistai 8. joulukuuta 2015

Väsynyt kulkija

Viikonloppu oli kyllä sellaista hullun myllyä. Oli monenlaista puuhaa ja tekemistä ja pitkiä aikoja sitä ei ehtinyt aloillaan olemaan.


Perjantaina kävin työkavereiden kanssa syömässä ja katsomassa Talvisirkusta. Kirjoitan siitä ihan oman jutun vielä piakkoin. Lauantaina kutsui Hartwall-areena ja Kaija Koo. Sunnuntai aamuna olin ensimmäistä kertaa jaksamassa ehtoollista kotikirkossani. Niin ja sitä ennen oli tietysti partiolaisten lipunnosto. Eilenkin oli vielä vapaa päivä. Se meni tosin lepäämiseen. Lipunnosto partiovaatteissa ei ollut hyvä veto puolikuntoiselle.


Harvoin viikonlopulle osuu näin paljon kaikkea. Joka päivä jotain. Toki oli kivaa, mutta hyvin rankkaa on olla päivästä toiseen sosiaalinen. Se eilisessä olikin parasta, kun sain nauttia hiljaisuudesta miehen ollessa töissä. Ei tarvinnut miettiä sen enempää.


Tänään heräsin vihaiseen soittoon töistä. Hetken jo säikähdin, että olenko unohtanut jotain tärkeää. On vaan vaikea saada paikat jotain varten tyhjiksi, kun ei kukaan kerro etukäteen, että joku tulee tekemään jotain. Kirosin ja yritin pysyä asiallisena. Selitin, että ei tilaa saa nyt tällä aikataululla tyhjäksi tavaroista, kun partiolaiset harrastavat partiota ja ovat aikuisina ihmisinä päivällä töissä. Nyt pyörin sängyssä tätä kirjoittaen samalla odottaen, että milloin partiolaisten puolelta joku tulee linjoja pitkin.


Jospa sitä saisi itseään niskasta kiinni ja kahvin keittoon. Sitä voi tänään hyvällä omalla tunnolla lähteä kolmen päivän levon jälkeen takaisin töihin ja jättää mies nauttimaan omasta vapaapäivästään.




 

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Karhunpoika sairastaa... ja arvonnan voittaja.

Flunssa on pesiytynyt meidän kotiin. Harvoinpa sattuu näin, että ollaan molemmat samaan aikaan kipeänä. Tämän viikon jos jaksan kunnialla vetää loppuun asti niin ensi viikolla voi huoleta sairastaa.


Marraskuussa laitoin pystyyn arvonnan, jossa palkintoja oli väritettävät joulukortit. Arpaonni osui tällä kertaa Syysmuumin kohdalle. Paljon onnea.


Palailen taas asiaa, kunhan saadaan tämä pahin olo selätettyä.

maanantai 30. marraskuuta 2015

Ensimmäinen adventti tuli ja meni

En ole juurikaan suonut ajatusta joululle. Tai olenhan minä omalla tavallani, mutta tarkoitin siis lahjoja ja ruokia ja tämän vuoden koristeita. En ole juurikaan ehtinyt.


Vuosi vuodelta tuntuu, että joulu tulee aikaisemmin. Toki työni varmaan lisää tätä tunnetta reilusti. Meillä kun joulu on kohtaamisen sesonkiaikaa. Joulun aikaan on tilaisuutta jos jonkin näköistä ja monessa pitää olla mukana. Aina ei jaksaisi. Kuitenkin on ihanan jutella ja nauraa ihmisten kanssa ja joskus istua yhdessä alas vakavamman ja isommankin asian äärellä.


Toin eilen töistä kotiin palmunoksia. Nyt ne tuossa maljakossa. Pääsivät osaksi jouluasetelmaa. Asetelman mökkikin sai led-kynttilän palamaan. Sen pidemmälle en ole saanut sitä vielä tehtyä, kun pitäisi keksiä koiran varma keino, ettei siitä hae pöydältä. Ja toisaalta, jouluna se jää kuusen taakse piiloon. Noh, ehkä kesin patenttiratkaisun.


Jossain facebookryhmässä, joku kysyi, että mitä muut haluaisivat lahjaksi. Se pysäytti ja laittoi miettimään. En minä oikeasti toivo mitään turhaa. Enemmän kuin mitään muuta toivoisin tästä kierrosta positiivista testiä. Mikäpä olisikaan parempi lahja kuin se, että saisi joulua viettää ilossa, että mekin saisimme lapsen. Mutta toiveeksi tämä varmaan jää.


Pitäisi miettiä joululahjojakin tarkemmin. Jotain olen jo ajatellut ja valmistellut. Mutta muuten kaikki on ihan auki. Mies on varmaan vaikein. Onhan tässä vielä tovi aikaa. Ehkä otan riskin ja tilaan postin kautta hänen lahjansa ja tulee perille kun tulee.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Joulu on tulee, en ole vielä valmis!

Tänäkin vuonna haluan antaa iloa jouluna myös muille. Onneksi tähän on mahdollisuus monella eri tavalla. Olen ottanut osaa lahja lapselle -keräykseen sekä perinteiseen Tilda adventtikalenteri vaihtoon. Lisäksi olen saanut mahdollisuuden osallistua muutamaankin joululahja vaihtorinkiin.


Tildan adventtikalenterin avaamista odotan melkein eniten. Eilen oli työpäivän aikana kolahtanut pakettikortti postilaatikkoon ja nyt neljä pakettia odottaa hyllyn reunalla. Ensimmäisen niistä saakin avata jo huomenna. Pidempään en kyllä varmaan jaksaisikaan odottaa.


Olen yrittänyt suunnitella tämän vuoden jouluasetelmaa, mutta koiran vuoksi en voikaan tehdä sitä siihen mihin olin sen alunperin ajatellut. Johan koiruus ehti käydä tekemässä asetelman pohjalle kepposet ja ryöstämässä puisen enkelin. Vaihtoehtoinen paikkakin on melkein selvillä, sillä tänä vuonna haluan kynttilöiden olevan osa asetelmaa.


Flunssakin näyttäisi pukkaavan päälle. En tahtoisi olla taas joulukuuta kipeänä. Viime joulukuu meni hyvin pitkälle sairastaessa ja olin töistäkin pois melkein kaksi viikkoa. Ja sitä paitsi ei nyt olisi aikaa sairastaa. Ensi viikolla olisi Talvisirkuksen esitys ja Kaija Koon keikka sekä sunnuntaina olisi ehtoollisavustus vuoro kotikirkossa ja olen sitäkin odottanut hartaasti. Toivon siis, että tämä olo menisi nopeasti ohi.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Joulu lähestyy ja kiire lisääntyy

Kyllä sen taas huomaa, että joulu on ihan kohta ovella. Koko ajan on kiire. Työmäärä lisääntyy mitä lähemmäksi joulu tulee. Toisaalta joulu ja pääsiäinen ovat töissä sitä sesonki aikaa. Sillon kun on sellaisia tilaisuuksia, mitä ei muuten vuoden aikana ole.


Onneksi sitä on kolmessa vuodessa jo oppinut töissä jotain. Ei sitä enää stressaa samalla tavalla ja monet asiat sujuvatkin omalla painollaan varsin mallikkaasti. Jokin viisaus on tullut siinä, että enää pidä kerhoja kovin pitkälle joulukuun puolelle. Ehdinpä rauhassa tehdä kaiken sen mitä pitääkin.


Joulun lähestymiseen en ole vielä kotona havahtunut. Koti on kuin pommin jäljiltä. Mutta koko ajan tuntuu olevan parempaakin tekemistä. Ehkä sitä saisi maanantaina herättyä tilanteeseen työviikonlopun jälkeen ja otettua itseä niskasta kiinni.



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Värittäminen ei ole vain lasten juttu

Viime viikonloppuna oli Helsingin messukeskuksessa Meidän viikonloppu, jossa ehdin vierailemaan. Olihan siellä monenlaista nähtävää ja koettavaa. Messulehtistä selatessani silmiini pomppasi muutaman muun osaston lisäksi Autuutta Aivoille Saimatext -osasto. Messuilta pois lähtiessäni pysähdyin Autuutta Aivoille -osastolle. Siinä vaiheessa ei ollut enää mihinkään kiire ja aikaa oli pysähtyä kaikessa rauhassa. Pistettä koristivat mm. itse väritetyt joulukortit ja puuvärejä oli pöydällä kutsuen värittämään. Esillä oli myös uusi aikuisille suunnattu villiyrttitietoa sisältävä värityskirja. Kysyinpä heiltä, että miksi ihmeessä aikuisille on tehty omia värityskirjoja. Ystävällisesti he minulle avasivat värittämisen ideologiaa sekä sen hyötyjä. Olin hämmästynyt, positiivisesti.

 

Keskustelin pitkään Raija Kivimetsän kanssa. Hän kertoi minulle siitä, että värittämällä voidaan torjua niin alakuloa kuin kaamosväsymystäkin, sillä värittäminen ja muu käsillä tekeminen kuten esim. virkkaaminen tai sukan tekeminen, tekevät hyvää aivoille monilla eri tavoilla. Kyse on käden ja silmän yhteispelistä, rytmisestä liikkeestä, joka auttaa keskittymään ja luo samalla mielihyvää. Keskittyminen ja pysähtyminen kiireen keskellä sekä värittäminen puolestaan torjuvat stressiä. Puhuimme myös siitä, että aikuiset ovat kaivanneet värityskirjoja, jotka ovat suunnattu juurikin aikuisille. Raija kertoi minulle myös siitä, että värittämisen yhteyttä aivoihin on tutkittu ja yhtenä esimerkkinä hän antoi minulle Minna Huotilaisen nimen.

Minna Huotilainen on aivotutkija, joka on puhunut mm. värittämisen yhteydestä aivoihin. Huotilaisen mukaan ihmisen keho ja mieli ovat toisiinsa hyvin läheisessä yhteydessä ja yksitoikkoinen kehollinen toiminta rauhoittaa myös mieltä. Tällaisia toimintoja ovat mm. värittäminen, sukan kutominen tai vaikka lenkillä käyminen. Värittämisen etuna kutomiseen nähden on se, ettei siinä vaadita erityistaitoja, vaan sitä voi tehdä kuka tahansa ja samalla se antaa mahdollisuuden luovuuden käyttöön.


Sain messuilta matkaani mukaan Raija Kivimetsän ja Riikka Rängmanin uutuuskirjan Villiinny, väritä, voimaannu - Hoitavan hortakirjan. Kirjassa on isot kuvat, joista löytyy selkeitä, mutta myös yksityiskohtia sisältäviä kuvia ja tekstejä väritettäväksi. Raijan kanssa keskustellessani esiin nousi se, etteivät he halunneet tehdä Riikan kanssa sellaista värityskirjaa, joka värittämisen jälkeen siirtyisi suoraan kierrätyslaatikkoon. Heillä oli ajatuksena se, että kirjasta olisi iloa vielä värittämisen jälkeenkin. Näin syntyi Villiinny, väritä, voimaannu - Hoitava hortakirja, joka on aikuisille suunnattu villikasvitietoa sisältävä värityskirja. Tämä kirja yhdistää hienosti värittämisen ilon ja villikasvit. Kirja pohjautuu villikasvien väritettäviin kuviin. Jokaisesta kasvista löytyy tietoa, teeohje ja tietoisku. Värittämisen jälkeenkin tämä kirja on oiva lisä omaan kirjahyllyyn muiden keitto-, kasvi- ja luontokirjojen joukkoon.

Hoitava hortakirja ei todellakaan päästä aivoja helpolla. Se pitää värittämisen ja oppimisen avulla mielen virkeänä. Värittämistä kirja tarjoaa muutenkin kuin vain villikasvien kuvilla, sillä kirjasta löytyy myös muotoja ja kuvioita, jotka hoitavat, huoltavat ja hellivät aivoja. Jokaisesta kasvista löytyy myös vieraskielisiä nimiä. Kasvien vieraskieliset nimet ovat kirjoitettu niin, että ne voi värittää.
 
Suosittelen tätä aikuisten värityskirjaa kaikille, etenkin teen ystäville. Miten olisi kupponen kuumaa teetä ja rentouttava värityshetki syysiltoihin kynttilöiden palaessa? Kannattaa kokeilla, ehdottomasti!
Lisätietoa hortoilusta ja tässä esiintyvästä värityskirjasta löytyy:
 Ja koska joulu lähestyy huimaa vauhtia ja pian pitää saada joulukortit postiin, jotta ne ehtivät jouluksi myös perille, arvon vielä 10 kappaleen joulukorttipaketin. Nämä joulukortit saa itse värittää juuri sellaisiksi kuin haluaa ja siten rentoutua ennen joulutohinoita. Arvonta päättyy marraskuun lopussa, joten tässä on hyvä tovi aikaa osallistua arvontaan.
Arvonnalla on yksinkertaiset säännöt. Jokainen kommentoija on arvonnassa mukana. Lisäarpoja saa sen mukaan kuinka monessako paikassa meitä seurataan. Eli jos seuraat meitä blogin, facebookin ja vaikkapa instagramin kautta, osallistut neljällä arvalla mukaan arvontaan. Kerro siis missä kaikkialla meitä seuraat, jätä samalla myös yhteystiedot, josta sinut tavoitan. Jos olet anonyymi, niin laitathan itselleni jonkin nimimerkin, jolla arvonta voidaan suorittaa. Onnea kaikille siis tasapuolisesti arvontaan.
Tämä postaus ja arvonta on tehty yhteistyössä Hortoilu.fi:n kanssa.

 
 
 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

"Mä en nää sua äitinä"

Sain rauhassa miettiä ja hiljentyä omien kipeiden asioiden ja pettymysten kanssa. Samalla sain huomata sen, kuinka paljon se vihlaisee kun joku sanoo, että ymmärtäisin vasta sitten kun itselläni olisi lapsia. Kyllä siinä kyyneleet tulvahti silmiin hyvin nopeasti.

Muistan eräänkin läheisen sanoneen minulle, ettei osaisi kuvitella minua äitinä. Se sattui. En kuulemma ole hänen mielestään niin perhetyyppiä. Eivät he tiedä, millainen olen! Suututti, mutta en halunut hälle avautua koko asiasta. Ja eräs toinen tuumaili, että hyvähän sinun on olla kun ei sinulla ole lapsia. Silloin voi kuulemma tehdä juuri sitä mitä haluaa. Eikä kuulemma tarvitse kantaa huolta ja vastuuta mistää. Niin ja samainen ihminen on joskus myös sanonut, etten minä ole sopiva äidiksi. Tuosta viimeisestä on aikaa kyllä jo useampi vuosi. 

Muistan sen satuttaneen jo silloin, ja se satuttaa edelleen. Tosin nyt eri syystä kuin ennen. Nyt taustalla on se pelko: entä jos…? Välillä sitä vaan toivoo, että ihmiset osaisivat pitää päänsä kiinni ja mölyt mahassaan. Meiltä ei onneksi kukaan ole vielä tivannut, että joko on lapsia tulossa. Siinä määrin on selvitty helpolla.

Tunnen itseni jotenkin niin vajaaksi. Ihan kuin musta puuttuisi jotain. Joka paikassa sanotaan, että kyllä sä sitten ymmärrät kun sulla on omia. Niin ja vihjaillaan, että olis jo aika hommata niitä lapsia. Niin enhän mä ole mitään ilman lapsia. Ja välillä tuntuu, että kun asiasta yrittää puhua tutuille, on ne sillä asenteella liikenteessä, ettei yksi ihminen voi vaan saada kaikkea. Mulla kun on ihana mies ja vakityö. Kyseenalaistetaan, etteikö se muka riittäisi. Mutta miten siinä sitten selität, että kun syli on tyhjä?

Kuuntelin taannoin keskustelua, jossa puhuttiin adoptiosta. Puhuivat adoption motiiveista ja syistä. Adoptio perheen sisältä, tutulta perheeltä vai täysin tuntemattomalta. Pieni katkeruus kävi mielessä, olisivat tyytyväisiä kun heillä on jo yksi. Erotin kiivaasta keskustelusta, että jos Jumala suo. Niin.. Eihän raskaus ole itsestään selvyys. Eikä niitä lapsia tekemällä tehdä. Olen tuon kuullut tuon ennenkin. Sekundarilapsettomuus vs. lapsettomuus? Niin.. Olenko oikeutettu omiin tunteisiin? Molemmathan noista lapsettomuuden kategorioista on ajatuksia vievää..

Yritän muistaa sen, ettei lapsia tehdä tekemällä vaan että ne ovat lahja…

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Arvonnan voittaja selvillä

Meidän viikonloppua vietetään Helsingin messukeskuksessa 6.-8-11. Minulla oli huikea mahdollisuus arpoa kahden hengen lippupaketti tuohon tapahtumaan. Päätimme miehen kanssa kokeilla, että joskos saisimme Sofin tiputtamaan yhden onnekkaan nimen kulhosta herkkupalan turvin.

Virallisena arpojana toimi siis koiramme Sofi messujen aikana järjestettävän lemmikkimessujen kunniaksi ja virallisena valvojana toimi siis rakas aviomieheni.
Onnistuihan se. Siispä... Paljon onnea Sumille. Sumille lähti myös s.postilla tieto arvonnan voittamisesta.

perjantai 30. lokakuuta 2015

Kohdattu - Arjen teologiaa

Kävin keväällä työmatkan aikana moikkaamassa perhetuttuja. Olin siinä lähtöä jo tekemässä, kun minulle sitten todettiin, että "katselin tuossa, että teille olisi perheenlisäystä tulossa." Kyllähän se vetäisi ilmeen vakavaksi ja hetken siinä sitten joutui miettimään, että mitä sitä vastaisi.

Tuumasin siihen, ettei ole ja etten tiedä onko koskaan tulossakaan. Vastaanotto oli hyvin ymmärtäväinen. Toki olen aikaisemminkin puhunut asiasta, mutta vain läheisille ystävilleni. Tähän vanhempaan pariskuntaan on kuitenkin aina ollut tietynlainen luottamus. Nytkin he kuuntelivat kaikessa rauhassa kun avauduin aiheesta. Oli helpotus voida sanoa kaikki se ääneen. Sanoittaa oma kaipuu jollekin muulle kuin läheisimmille ihmisille. Tuntui hyvältä tulla kuulluksi ja kohdatuksi.

Lapsettomuus on niin vaikea aihe puhua. Ei siitä pidetä samalla tavalla meteliä kuin siitä, että vauva on tulossa. Monet jää varmasti yksin aiheen kanssa. Olen onnekas kun ympärillä on ihmisiä, joille voi aiheesta puhua. Entistä enemmän tuntuu siltä, että jaettu suru on helpompi kantaa. Kun pääsin puhumaan ja sain puhua rauhassa ilman, että kukaan keskeytti tai olisi alkanut luomaan toiveita, oli kevyempi oli.

Tulin kohdatuksi vajaana ja rikkinäisenä. Pelot auki levitettynä ilman syyllistämistä ja turhia hokemisia. Onneksi niin. Toki olisi voinut mennä myös toisin. Olisivat voineet vaihtaa aihetta kokonaan ja antaa olla. Onneksi eivät.

torstai 29. lokakuuta 2015

Paitatehdas: kaavakokeilua

Ostin kuluneella viikolla Eurokankaasta Burdan paitakaavan. Ihan se ei ollut sitä, mitä lähdin etsimään, ainakaan kuvien perusteella, mutta tuumasin tuon kaavan olevan helpoiten muokattavissa omaan makuuni sopivaksi. Samalla katselin trikookankaita ja silmiin osuikin palalaarista muutama miellyttävä lycra, jotka oli saatava. Ystävällinen myyjä vielä neuvoi sopivan neulan kanssa, sillä en ole koskaan ajatellut ompelukoneen neuloja ihan niin pitkälle. 

Kankaita kotona sitten katsellessa tarkemmin, tuumasin, etten halua riskillä lähteä kokeilemaan vaan haluan ensin nähdä miten kaava todellisuudessa toimii. Niinpä päädyin tutkimaan kangaslaatikkoani ja löysin kauan aikaa sitten ostamani vitivalkoisen velourtyylisen kankaan. Se oli loistava valinta paitakaavan kokeiluun. Etenkin kun kätköistä löytyi vielä punaista resoria. 

Koska samalla kaava-arkilla oli topin, t-paidan ja trikoomekon ohjeet, jouduin hieman miettimään, että miten lähtisin paitaa toteuttamaan. Trikoomekon kaavasta nappasin hihat ja topin helmaa hieman pidensin saadakseni juuri sopivan mittaisen paidan omaan makuuni. Levän hartialinjan omaavana jouduin hieman hyppimään kokotaulukon kanssa ja koska vihaan kireitä kaula-aukkoja piirsin kaavoihin pienimmän kaavan mukaisen kaula-aukon, joka sitten siirtyi oikeaan kokoluokkaan. 

Kahtena iltana ja yhtenä aamuna tuli paidan ääressä viettyä pidempikin tovi. Tänä aamuna sain kuitenkin kiskoa päälleni aivan uuden paidan, johon olen tyytyväinen, vaikka itsekritiikki nostaakin päätään muutamien kohtien kanssa. Hihojen kaavoissa tuli jokin bugi. Niiden kiinnitykseen en ole täysin tyytyväinen ja olihan se kiva huomata kaula-aukon resorin kiinnityksen jälkeen, että resori olikin mennyt nurin perin. Annoin olla, vaikka harmittaakin. En vain jaksanut lähteä purkamaan. 

Hyvä tämä on päällä ja eikös se ole pääasia?



Arvontaan lippupaketti Meidän viikonloppuun 6.-8.11. Helsingin messukeskukseen

Meidän viikonloppua vietetään Helsingin messukeskuksessa 6.-8-11. Minulla on huikea mahdollisuus arpoa kahden hengen lippupaketti tuohon tapahtumaan. Arvonnan ohjeet löytyvät alta. Mutta mitä siellä siis oikein tapahtuu?
 
Meidän viikonloppu pitää sisällään viidet eri messut, joilla saa kaikilla vapaasti vierailla samalla lipulla. Meidän viikonloppu aloittaa myös messukeskuksen joulukauden. Paikalta löytyy myös joulupukki sekä tietysti huimasti joulun tunnelmaa.

 Elma esittelee suomalaisen maaseudun tuotteita ja palveluita: 
 elintarvikkeita, maaseudun kehittämistä, maaseutumatkailua, maallemuuttoasioita 
sekä kotieläimiä ja niiden hoitoa. Eläinhallin asukkeina on mm. lehmiä, 
vasikoita, laamoja, alpakoita, possuja, koiria, hevosia, poneja, 
lampaita, vuohia, kanoja jne. Eläimet myös esiintyvät Eläinareenalla päivittäin.

 Metsän virkistyskäyttöä, metsänhoitoa, metsäalan innovaatioita 
ja metsänomistajille tarkoitettuja tuotteita ja palveluita esittelevä Metsämessut
 on alan suurimpia tapahtumia Suomessa. Metsälava, Tulevaisuuden Tori 
sekä Tiedon ja Taidon metsä -työnäytösalue tarjoavat tietoa ja viihdettä kävijöille.

 Syksyn perinteinen Kädentaitotapahtuma järjestetään joulusesongin alkaessa. 
Käsitöiden ystävät ja kädentaitajat tulevat tapahtumaan jouluostoksille ja 
etsimään vinkkejä jouluisiin askarteluihin ja käsitöihin. Osastoilla järjestetään useita näytöksiä, työpajoja ja askarteluhetkiä.

Lemmikkimessuilla la–su 7.–8.11. on mukana mm. koiria, kissoja, 
lintuja, marsuja, kaneja, rottia, hiiriä ja matelijoita. Lavoilla näet lisäksi 
monipuolista ohjelmaa ja saat runsaasti tietoa eri lemmikeistä.
 
 OutletExpo kerää ystävä- ja outlet-myynnit Helsingin 
Messukeskukseen - kaikki shoppailut itselle ja joulupukin konttiin 
saman katon alta! OutletExpossa on pe 6.11. klo 9–13 messuklubilaisten 
VIP-aika, jolloin messuklubilaiset pääsevät tekemään ostoksia
 ennen muita kävijöitä. Liity OutletExpon Messuklubiin 
osoitteessa www.messuklubi.fi.

(c) Messukeskus
Ja tässä vielä ohjeet arvontaan, joka on tehty yhteistyössä Helsingin Messukeskuksen kanssa. Arvonta on tapahtuu blogissa ja jokainen voi osallistua yhdellä arvalla lippupaketin arvontaan. Arvontaan osallistut sillä, että kerrot mikä Meidän viikonlopun -messuista kiinnostaa sinua eniten ja toisena että mitä sinä odottaisit messuilta. Ja arvontaanhan osallistuu jättämällä kommentin, jossa on nämä asiat mainittuna sekä kirjoittamalla s.postinosoitteen. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti.

Osallistuminen arvontaan loppuu tiistaina 3.11. klo 18.00.




tiistai 27. lokakuuta 2015

Suojeluvaisto

Lauantaina, kun kävimme viettämässä iltaa olut expoilla, nosti kotiin lähtiessä miehellä jonkin asteinen suojeluvaisto. Tai jos sitä voisi suojeluvaistoksi sanoa.

Minä en pidä yhtään humalaisista miehistä. Etenkään niistä täysin tuntemattomista, jotka tulevat perään huutelemaan ja viheltelemään. Välillä sitä tuntuu, että on jokin magnetti, joka vetää näitä puoleensa. Pois lähtiessä ensimmäiset aloittivat huutelun narikkajonossa. Päästessämme ulos asti kulkivat jo perässä huudellen jotain mukaan lähtemisestä.

Silloin näin ensimmäisen kerran, kuinka miehellä rupesi ärsytys nousumaan. Ensimmäinen kerta kahdeksan vuoden aikana. Olin hämmästynyt ja olin kuin en välittäisi takana kulkevista ja huutelevista miehistä mitään. Mies vain kommentoi pomolleen, jonka kanssa olimme liikenteessä, että toisethan ei niiden kuskia vie.

Kotimatkalla ja kotonakin vielä puhuttiin asiasta. Kyse ei ollut mustasukkaisuudesta vaan siitä, ettei rauhassa saa kulkeakun toiset huutelee perään. Se on raivostuttavaa ja ärsyttävää. Minä en kaipaa perään huutelijoita. Arvostin suunnattomasti mieheni tekoa. Arvostan vieläkin. Minusta on jotenkin ihana tietää, että hänen kanssaan saan kulkea ihan rauhassa ja tiedän, että hän pitää musta huolen.

Miellelläni miehelleni annan isomman roolin vastaavissa tilanteissa. Hän kun osaa hoitaa asiat asiallisesti keskustelemalla. Ei heilu nyrkit ja kotona ei ole helvetti irti sen jälkeen.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Hanimoon: Teneriffa, Los Cristianos (osa 2)

Tammikuussa päästiin lähtemään kauan odotetulle häämatkalle. Nyt kun asiaa ajattelee niin herää taas matkustamisen kaipuu. Jonnekin olisi päästävä ottamaan irti arjesta ja tästä kiireestä. Sitä hetkeä odotellessa pitänee tyytyä valokuviin edelleseltä reissulta. 

Me käymme suhteellisen säännöllisesti miehen kanssa tekemässä päivävaelluksia. Teneriffa antoi tähän myös mahtavat puitteet. Lähdimme Los Cristianosista Montanã de Guaza -vuoren ylitse kulkemaan Pal-Mariin. Vaikka nousua yli suhteellisen paljon, oli reitti kuitenkin suhteellisen helppokulkuista. Otimme suunnaksi tuttuun tapaan geokätkön. Kätkö olikin sellaisella paikalla, jonka halusin itse henkilökohtaisesti nähdä.
Kalankasvattamoita. Niiden lähellä voi kuulemma nähdä myös delfiinejä.
Tulivuoren kraaterille asti emme jaksaneet lähteä, vaikka siellä oli kätkö. Ilman yllättävä lämpeneminen ja veden väheneminen sai meidät jatkamaan matkaa.
Montanã de Guazalta näkymää Pal-Mariin.
Kapeita polkuja jyrkällä rinteellä. Hyvät kengät oli plussaa.
Tämä oli nähtävien paikkojen listalla. Paikan geokätköä emme kylläkään löytäneet.
Pal-Mariin päästyämme emme edes harkinneet kävelevämme takaisin Montanã de Guazan kautta. Tähän tosin vaikutti aika pitkälle sekin, että ilma oli huomattavasti lämpimämpi kuin miltä aamulla oli näyttänyt ja vettä olimme varanneet matkalle aivan liian vähän mukaan. Niinpä me päädyimme etsimään lähintä taksitolppaa, mutta turhaan. Löysimme Irlantilaisbupin, jäimme hetkeksi aikaa hengähtämään ja nauttimaan muutaman viilentävän. Aikamme siellä vietettyämme päätimme kysästä työntekijältä lähimmästä taksista ja hän sanoi meille soittavansa sellaisen. Siinä vaiheessa ymmärsimme olevamme jossain paikallisessa kylässä, turistialueen ulkopuolella. 
Jos katsoo tarkkaan, saattaa polun erottaa kuvasta.
Tuo päivä oli mahtava. Tuntui hyvältä kulkea toisen kanssa samaa matkaan yhteiseen päämäärään. Välillä kuljimme rinnakain ja välillä perätysten. Toisinaan väliin jäi hieman pidempikin matka. Vaikka luonto oli karun oloista, puhutteli se omalla tavallaan.

Kävimme vielä illalla kävelemässä Los Cristianosin katuja ja katselimme maisemaa. Niin.. Tuosta me menimme yli. Yksi vuori erottaa turistit paikallisista. Tosin se sopi meille. Saimme istua kaikessa rauhassa ja nauttia toistemme seurasta.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Olutexpo 23.10.-25.10.2015, Helsinki

Pääsin lähtemään miehen mukaan olutexpoon. Ihan ensimmäisenä sitä ajattelisi, ettei siellä tee mitään sellainen ihminen, joka ei olutta itse juo, mutta mutta... Täytynee kyllä sanoa, että oli ehdottomasti messut sieltä Top 10:stä. Ehdottomasti!

Messuilla tunnelma oli katossa. Tosin ihmekös tuo, kun olutta saa lähestulkoon joka kojulta. Toki joukossa oli myös muutama wisky paikkakin. Niin parilta tiskilta sai muuten siideriäkin. Kukaan ei tuuppinut ja töninyt ja koko ajan kuuli oman ja kaverin äänen ilman, että tarvitsi huutaa. Kukan ei ollut pakko tyrkyttämässä mitään ja sitä sai kaikessa rauhassa kiertää ja katsella. 

Itse maistelin lähinnä siiderivalikoimaa, mutta muutama hyvä olutkin tuli vastaan. Se oli todellinen yllätys. Nämä oluet oli sellaisia, joista ajattelin lähes suoraan, että tuota voisin ajatella itsekin juovan. Messut oli hyvin avartava kokemus oluen maailmaan. Toivottavasti pääsen vielä joskus uudestaankin tuollaisilla pyörähtämään. 

Suosittelen siis pyörähtämään jos Helsingin suunalla liikkuu. Mutta kannattaa huomioida, ettei käteinen toimi tuolla valuuttana, vaan pullonkorkit, joita he myyvät kymmenen euron arvopusseissa. Tosin ruokapuoli ei kovin kummoinen messuilla ollut, joten kannattaa varautua siihen, että käy syömässä ennen messua tai niiden jälkeen.
    Tätä postausta ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä.