Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

maanantai 30. marraskuuta 2015

Ensimmäinen adventti tuli ja meni

En ole juurikaan suonut ajatusta joululle. Tai olenhan minä omalla tavallani, mutta tarkoitin siis lahjoja ja ruokia ja tämän vuoden koristeita. En ole juurikaan ehtinyt.


Vuosi vuodelta tuntuu, että joulu tulee aikaisemmin. Toki työni varmaan lisää tätä tunnetta reilusti. Meillä kun joulu on kohtaamisen sesonkiaikaa. Joulun aikaan on tilaisuutta jos jonkin näköistä ja monessa pitää olla mukana. Aina ei jaksaisi. Kuitenkin on ihanan jutella ja nauraa ihmisten kanssa ja joskus istua yhdessä alas vakavamman ja isommankin asian äärellä.


Toin eilen töistä kotiin palmunoksia. Nyt ne tuossa maljakossa. Pääsivät osaksi jouluasetelmaa. Asetelman mökkikin sai led-kynttilän palamaan. Sen pidemmälle en ole saanut sitä vielä tehtyä, kun pitäisi keksiä koiran varma keino, ettei siitä hae pöydältä. Ja toisaalta, jouluna se jää kuusen taakse piiloon. Noh, ehkä kesin patenttiratkaisun.


Jossain facebookryhmässä, joku kysyi, että mitä muut haluaisivat lahjaksi. Se pysäytti ja laittoi miettimään. En minä oikeasti toivo mitään turhaa. Enemmän kuin mitään muuta toivoisin tästä kierrosta positiivista testiä. Mikäpä olisikaan parempi lahja kuin se, että saisi joulua viettää ilossa, että mekin saisimme lapsen. Mutta toiveeksi tämä varmaan jää.


Pitäisi miettiä joululahjojakin tarkemmin. Jotain olen jo ajatellut ja valmistellut. Mutta muuten kaikki on ihan auki. Mies on varmaan vaikein. Onhan tässä vielä tovi aikaa. Ehkä otan riskin ja tilaan postin kautta hänen lahjansa ja tulee perille kun tulee.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Joulu on tulee, en ole vielä valmis!

Tänäkin vuonna haluan antaa iloa jouluna myös muille. Onneksi tähän on mahdollisuus monella eri tavalla. Olen ottanut osaa lahja lapselle -keräykseen sekä perinteiseen Tilda adventtikalenteri vaihtoon. Lisäksi olen saanut mahdollisuuden osallistua muutamaankin joululahja vaihtorinkiin.


Tildan adventtikalenterin avaamista odotan melkein eniten. Eilen oli työpäivän aikana kolahtanut pakettikortti postilaatikkoon ja nyt neljä pakettia odottaa hyllyn reunalla. Ensimmäisen niistä saakin avata jo huomenna. Pidempään en kyllä varmaan jaksaisikaan odottaa.


Olen yrittänyt suunnitella tämän vuoden jouluasetelmaa, mutta koiran vuoksi en voikaan tehdä sitä siihen mihin olin sen alunperin ajatellut. Johan koiruus ehti käydä tekemässä asetelman pohjalle kepposet ja ryöstämässä puisen enkelin. Vaihtoehtoinen paikkakin on melkein selvillä, sillä tänä vuonna haluan kynttilöiden olevan osa asetelmaa.


Flunssakin näyttäisi pukkaavan päälle. En tahtoisi olla taas joulukuuta kipeänä. Viime joulukuu meni hyvin pitkälle sairastaessa ja olin töistäkin pois melkein kaksi viikkoa. Ja sitä paitsi ei nyt olisi aikaa sairastaa. Ensi viikolla olisi Talvisirkuksen esitys ja Kaija Koon keikka sekä sunnuntaina olisi ehtoollisavustus vuoro kotikirkossa ja olen sitäkin odottanut hartaasti. Toivon siis, että tämä olo menisi nopeasti ohi.

perjantai 27. marraskuuta 2015

Joulu lähestyy ja kiire lisääntyy

Kyllä sen taas huomaa, että joulu on ihan kohta ovella. Koko ajan on kiire. Työmäärä lisääntyy mitä lähemmäksi joulu tulee. Toisaalta joulu ja pääsiäinen ovat töissä sitä sesonki aikaa. Sillon kun on sellaisia tilaisuuksia, mitä ei muuten vuoden aikana ole.


Onneksi sitä on kolmessa vuodessa jo oppinut töissä jotain. Ei sitä enää stressaa samalla tavalla ja monet asiat sujuvatkin omalla painollaan varsin mallikkaasti. Jokin viisaus on tullut siinä, että enää pidä kerhoja kovin pitkälle joulukuun puolelle. Ehdinpä rauhassa tehdä kaiken sen mitä pitääkin.


Joulun lähestymiseen en ole vielä kotona havahtunut. Koti on kuin pommin jäljiltä. Mutta koko ajan tuntuu olevan parempaakin tekemistä. Ehkä sitä saisi maanantaina herättyä tilanteeseen työviikonlopun jälkeen ja otettua itseä niskasta kiinni.



sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Värittäminen ei ole vain lasten juttu

Viime viikonloppuna oli Helsingin messukeskuksessa Meidän viikonloppu, jossa ehdin vierailemaan. Olihan siellä monenlaista nähtävää ja koettavaa. Messulehtistä selatessani silmiini pomppasi muutaman muun osaston lisäksi Autuutta Aivoille Saimatext -osasto. Messuilta pois lähtiessäni pysähdyin Autuutta Aivoille -osastolle. Siinä vaiheessa ei ollut enää mihinkään kiire ja aikaa oli pysähtyä kaikessa rauhassa. Pistettä koristivat mm. itse väritetyt joulukortit ja puuvärejä oli pöydällä kutsuen värittämään. Esillä oli myös uusi aikuisille suunnattu villiyrttitietoa sisältävä värityskirja. Kysyinpä heiltä, että miksi ihmeessä aikuisille on tehty omia värityskirjoja. Ystävällisesti he minulle avasivat värittämisen ideologiaa sekä sen hyötyjä. Olin hämmästynyt, positiivisesti.

 

Keskustelin pitkään Raija Kivimetsän kanssa. Hän kertoi minulle siitä, että värittämällä voidaan torjua niin alakuloa kuin kaamosväsymystäkin, sillä värittäminen ja muu käsillä tekeminen kuten esim. virkkaaminen tai sukan tekeminen, tekevät hyvää aivoille monilla eri tavoilla. Kyse on käden ja silmän yhteispelistä, rytmisestä liikkeestä, joka auttaa keskittymään ja luo samalla mielihyvää. Keskittyminen ja pysähtyminen kiireen keskellä sekä värittäminen puolestaan torjuvat stressiä. Puhuimme myös siitä, että aikuiset ovat kaivanneet värityskirjoja, jotka ovat suunnattu juurikin aikuisille. Raija kertoi minulle myös siitä, että värittämisen yhteyttä aivoihin on tutkittu ja yhtenä esimerkkinä hän antoi minulle Minna Huotilaisen nimen.

Minna Huotilainen on aivotutkija, joka on puhunut mm. värittämisen yhteydestä aivoihin. Huotilaisen mukaan ihmisen keho ja mieli ovat toisiinsa hyvin läheisessä yhteydessä ja yksitoikkoinen kehollinen toiminta rauhoittaa myös mieltä. Tällaisia toimintoja ovat mm. värittäminen, sukan kutominen tai vaikka lenkillä käyminen. Värittämisen etuna kutomiseen nähden on se, ettei siinä vaadita erityistaitoja, vaan sitä voi tehdä kuka tahansa ja samalla se antaa mahdollisuuden luovuuden käyttöön.


Sain messuilta matkaani mukaan Raija Kivimetsän ja Riikka Rängmanin uutuuskirjan Villiinny, väritä, voimaannu - Hoitavan hortakirjan. Kirjassa on isot kuvat, joista löytyy selkeitä, mutta myös yksityiskohtia sisältäviä kuvia ja tekstejä väritettäväksi. Raijan kanssa keskustellessani esiin nousi se, etteivät he halunneet tehdä Riikan kanssa sellaista värityskirjaa, joka värittämisen jälkeen siirtyisi suoraan kierrätyslaatikkoon. Heillä oli ajatuksena se, että kirjasta olisi iloa vielä värittämisen jälkeenkin. Näin syntyi Villiinny, väritä, voimaannu - Hoitava hortakirja, joka on aikuisille suunnattu villikasvitietoa sisältävä värityskirja. Tämä kirja yhdistää hienosti värittämisen ilon ja villikasvit. Kirja pohjautuu villikasvien väritettäviin kuviin. Jokaisesta kasvista löytyy tietoa, teeohje ja tietoisku. Värittämisen jälkeenkin tämä kirja on oiva lisä omaan kirjahyllyyn muiden keitto-, kasvi- ja luontokirjojen joukkoon.

Hoitava hortakirja ei todellakaan päästä aivoja helpolla. Se pitää värittämisen ja oppimisen avulla mielen virkeänä. Värittämistä kirja tarjoaa muutenkin kuin vain villikasvien kuvilla, sillä kirjasta löytyy myös muotoja ja kuvioita, jotka hoitavat, huoltavat ja hellivät aivoja. Jokaisesta kasvista löytyy myös vieraskielisiä nimiä. Kasvien vieraskieliset nimet ovat kirjoitettu niin, että ne voi värittää.
 
Suosittelen tätä aikuisten värityskirjaa kaikille, etenkin teen ystäville. Miten olisi kupponen kuumaa teetä ja rentouttava värityshetki syysiltoihin kynttilöiden palaessa? Kannattaa kokeilla, ehdottomasti!
Lisätietoa hortoilusta ja tässä esiintyvästä värityskirjasta löytyy:
 Ja koska joulu lähestyy huimaa vauhtia ja pian pitää saada joulukortit postiin, jotta ne ehtivät jouluksi myös perille, arvon vielä 10 kappaleen joulukorttipaketin. Nämä joulukortit saa itse värittää juuri sellaisiksi kuin haluaa ja siten rentoutua ennen joulutohinoita. Arvonta päättyy marraskuun lopussa, joten tässä on hyvä tovi aikaa osallistua arvontaan.
Arvonnalla on yksinkertaiset säännöt. Jokainen kommentoija on arvonnassa mukana. Lisäarpoja saa sen mukaan kuinka monessako paikassa meitä seurataan. Eli jos seuraat meitä blogin, facebookin ja vaikkapa instagramin kautta, osallistut neljällä arvalla mukaan arvontaan. Kerro siis missä kaikkialla meitä seuraat, jätä samalla myös yhteystiedot, josta sinut tavoitan. Jos olet anonyymi, niin laitathan itselleni jonkin nimimerkin, jolla arvonta voidaan suorittaa. Onnea kaikille siis tasapuolisesti arvontaan.
Tämä postaus ja arvonta on tehty yhteistyössä Hortoilu.fi:n kanssa.

 
 
 

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

"Mä en nää sua äitinä"

Sain rauhassa miettiä ja hiljentyä omien kipeiden asioiden ja pettymysten kanssa. Samalla sain huomata sen, kuinka paljon se vihlaisee kun joku sanoo, että ymmärtäisin vasta sitten kun itselläni olisi lapsia. Kyllä siinä kyyneleet tulvahti silmiin hyvin nopeasti.

Muistan eräänkin läheisen sanoneen minulle, ettei osaisi kuvitella minua äitinä. Se sattui. En kuulemma ole hänen mielestään niin perhetyyppiä. Eivät he tiedä, millainen olen! Suututti, mutta en halunut hälle avautua koko asiasta. Ja eräs toinen tuumaili, että hyvähän sinun on olla kun ei sinulla ole lapsia. Silloin voi kuulemma tehdä juuri sitä mitä haluaa. Eikä kuulemma tarvitse kantaa huolta ja vastuuta mistää. Niin ja samainen ihminen on joskus myös sanonut, etten minä ole sopiva äidiksi. Tuosta viimeisestä on aikaa kyllä jo useampi vuosi. 

Muistan sen satuttaneen jo silloin, ja se satuttaa edelleen. Tosin nyt eri syystä kuin ennen. Nyt taustalla on se pelko: entä jos…? Välillä sitä vaan toivoo, että ihmiset osaisivat pitää päänsä kiinni ja mölyt mahassaan. Meiltä ei onneksi kukaan ole vielä tivannut, että joko on lapsia tulossa. Siinä määrin on selvitty helpolla.

Tunnen itseni jotenkin niin vajaaksi. Ihan kuin musta puuttuisi jotain. Joka paikassa sanotaan, että kyllä sä sitten ymmärrät kun sulla on omia. Niin ja vihjaillaan, että olis jo aika hommata niitä lapsia. Niin enhän mä ole mitään ilman lapsia. Ja välillä tuntuu, että kun asiasta yrittää puhua tutuille, on ne sillä asenteella liikenteessä, ettei yksi ihminen voi vaan saada kaikkea. Mulla kun on ihana mies ja vakityö. Kyseenalaistetaan, etteikö se muka riittäisi. Mutta miten siinä sitten selität, että kun syli on tyhjä?

Kuuntelin taannoin keskustelua, jossa puhuttiin adoptiosta. Puhuivat adoption motiiveista ja syistä. Adoptio perheen sisältä, tutulta perheeltä vai täysin tuntemattomalta. Pieni katkeruus kävi mielessä, olisivat tyytyväisiä kun heillä on jo yksi. Erotin kiivaasta keskustelusta, että jos Jumala suo. Niin.. Eihän raskaus ole itsestään selvyys. Eikä niitä lapsia tekemällä tehdä. Olen tuon kuullut tuon ennenkin. Sekundarilapsettomuus vs. lapsettomuus? Niin.. Olenko oikeutettu omiin tunteisiin? Molemmathan noista lapsettomuuden kategorioista on ajatuksia vievää..

Yritän muistaa sen, ettei lapsia tehdä tekemällä vaan että ne ovat lahja…

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Arvonnan voittaja selvillä

Meidän viikonloppua vietetään Helsingin messukeskuksessa 6.-8-11. Minulla oli huikea mahdollisuus arpoa kahden hengen lippupaketti tuohon tapahtumaan. Päätimme miehen kanssa kokeilla, että joskos saisimme Sofin tiputtamaan yhden onnekkaan nimen kulhosta herkkupalan turvin.

Virallisena arpojana toimi siis koiramme Sofi messujen aikana järjestettävän lemmikkimessujen kunniaksi ja virallisena valvojana toimi siis rakas aviomieheni.
Onnistuihan se. Siispä... Paljon onnea Sumille. Sumille lähti myös s.postilla tieto arvonnan voittamisesta.