Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

perjantai 30. lokakuuta 2015

Kohdattu - Arjen teologiaa

Kävin keväällä työmatkan aikana moikkaamassa perhetuttuja. Olin siinä lähtöä jo tekemässä, kun minulle sitten todettiin, että "katselin tuossa, että teille olisi perheenlisäystä tulossa." Kyllähän se vetäisi ilmeen vakavaksi ja hetken siinä sitten joutui miettimään, että mitä sitä vastaisi.

Tuumasin siihen, ettei ole ja etten tiedä onko koskaan tulossakaan. Vastaanotto oli hyvin ymmärtäväinen. Toki olen aikaisemminkin puhunut asiasta, mutta vain läheisille ystävilleni. Tähän vanhempaan pariskuntaan on kuitenkin aina ollut tietynlainen luottamus. Nytkin he kuuntelivat kaikessa rauhassa kun avauduin aiheesta. Oli helpotus voida sanoa kaikki se ääneen. Sanoittaa oma kaipuu jollekin muulle kuin läheisimmille ihmisille. Tuntui hyvältä tulla kuulluksi ja kohdatuksi.

Lapsettomuus on niin vaikea aihe puhua. Ei siitä pidetä samalla tavalla meteliä kuin siitä, että vauva on tulossa. Monet jää varmasti yksin aiheen kanssa. Olen onnekas kun ympärillä on ihmisiä, joille voi aiheesta puhua. Entistä enemmän tuntuu siltä, että jaettu suru on helpompi kantaa. Kun pääsin puhumaan ja sain puhua rauhassa ilman, että kukaan keskeytti tai olisi alkanut luomaan toiveita, oli kevyempi oli.

Tulin kohdatuksi vajaana ja rikkinäisenä. Pelot auki levitettynä ilman syyllistämistä ja turhia hokemisia. Onneksi niin. Toki olisi voinut mennä myös toisin. Olisivat voineet vaihtaa aihetta kokonaan ja antaa olla. Onneksi eivät.

torstai 29. lokakuuta 2015

Paitatehdas: kaavakokeilua

Ostin kuluneella viikolla Eurokankaasta Burdan paitakaavan. Ihan se ei ollut sitä, mitä lähdin etsimään, ainakaan kuvien perusteella, mutta tuumasin tuon kaavan olevan helpoiten muokattavissa omaan makuuni sopivaksi. Samalla katselin trikookankaita ja silmiin osuikin palalaarista muutama miellyttävä lycra, jotka oli saatava. Ystävällinen myyjä vielä neuvoi sopivan neulan kanssa, sillä en ole koskaan ajatellut ompelukoneen neuloja ihan niin pitkälle. 

Kankaita kotona sitten katsellessa tarkemmin, tuumasin, etten halua riskillä lähteä kokeilemaan vaan haluan ensin nähdä miten kaava todellisuudessa toimii. Niinpä päädyin tutkimaan kangaslaatikkoani ja löysin kauan aikaa sitten ostamani vitivalkoisen velourtyylisen kankaan. Se oli loistava valinta paitakaavan kokeiluun. Etenkin kun kätköistä löytyi vielä punaista resoria. 

Koska samalla kaava-arkilla oli topin, t-paidan ja trikoomekon ohjeet, jouduin hieman miettimään, että miten lähtisin paitaa toteuttamaan. Trikoomekon kaavasta nappasin hihat ja topin helmaa hieman pidensin saadakseni juuri sopivan mittaisen paidan omaan makuuni. Levän hartialinjan omaavana jouduin hieman hyppimään kokotaulukon kanssa ja koska vihaan kireitä kaula-aukkoja piirsin kaavoihin pienimmän kaavan mukaisen kaula-aukon, joka sitten siirtyi oikeaan kokoluokkaan. 

Kahtena iltana ja yhtenä aamuna tuli paidan ääressä viettyä pidempikin tovi. Tänä aamuna sain kuitenkin kiskoa päälleni aivan uuden paidan, johon olen tyytyväinen, vaikka itsekritiikki nostaakin päätään muutamien kohtien kanssa. Hihojen kaavoissa tuli jokin bugi. Niiden kiinnitykseen en ole täysin tyytyväinen ja olihan se kiva huomata kaula-aukon resorin kiinnityksen jälkeen, että resori olikin mennyt nurin perin. Annoin olla, vaikka harmittaakin. En vain jaksanut lähteä purkamaan. 

Hyvä tämä on päällä ja eikös se ole pääasia?



Arvontaan lippupaketti Meidän viikonloppuun 6.-8.11. Helsingin messukeskukseen

Meidän viikonloppua vietetään Helsingin messukeskuksessa 6.-8-11. Minulla on huikea mahdollisuus arpoa kahden hengen lippupaketti tuohon tapahtumaan. Arvonnan ohjeet löytyvät alta. Mutta mitä siellä siis oikein tapahtuu?
 
Meidän viikonloppu pitää sisällään viidet eri messut, joilla saa kaikilla vapaasti vierailla samalla lipulla. Meidän viikonloppu aloittaa myös messukeskuksen joulukauden. Paikalta löytyy myös joulupukki sekä tietysti huimasti joulun tunnelmaa.

 Elma esittelee suomalaisen maaseudun tuotteita ja palveluita: 
 elintarvikkeita, maaseudun kehittämistä, maaseutumatkailua, maallemuuttoasioita 
sekä kotieläimiä ja niiden hoitoa. Eläinhallin asukkeina on mm. lehmiä, 
vasikoita, laamoja, alpakoita, possuja, koiria, hevosia, poneja, 
lampaita, vuohia, kanoja jne. Eläimet myös esiintyvät Eläinareenalla päivittäin.

 Metsän virkistyskäyttöä, metsänhoitoa, metsäalan innovaatioita 
ja metsänomistajille tarkoitettuja tuotteita ja palveluita esittelevä Metsämessut
 on alan suurimpia tapahtumia Suomessa. Metsälava, Tulevaisuuden Tori 
sekä Tiedon ja Taidon metsä -työnäytösalue tarjoavat tietoa ja viihdettä kävijöille.

 Syksyn perinteinen Kädentaitotapahtuma järjestetään joulusesongin alkaessa. 
Käsitöiden ystävät ja kädentaitajat tulevat tapahtumaan jouluostoksille ja 
etsimään vinkkejä jouluisiin askarteluihin ja käsitöihin. Osastoilla järjestetään useita näytöksiä, työpajoja ja askarteluhetkiä.

Lemmikkimessuilla la–su 7.–8.11. on mukana mm. koiria, kissoja, 
lintuja, marsuja, kaneja, rottia, hiiriä ja matelijoita. Lavoilla näet lisäksi 
monipuolista ohjelmaa ja saat runsaasti tietoa eri lemmikeistä.
 
 OutletExpo kerää ystävä- ja outlet-myynnit Helsingin 
Messukeskukseen - kaikki shoppailut itselle ja joulupukin konttiin 
saman katon alta! OutletExpossa on pe 6.11. klo 9–13 messuklubilaisten 
VIP-aika, jolloin messuklubilaiset pääsevät tekemään ostoksia
 ennen muita kävijöitä. Liity OutletExpon Messuklubiin 
osoitteessa www.messuklubi.fi.

(c) Messukeskus
Ja tässä vielä ohjeet arvontaan, joka on tehty yhteistyössä Helsingin Messukeskuksen kanssa. Arvonta on tapahtuu blogissa ja jokainen voi osallistua yhdellä arvalla lippupaketin arvontaan. Arvontaan osallistut sillä, että kerrot mikä Meidän viikonlopun -messuista kiinnostaa sinua eniten ja toisena että mitä sinä odottaisit messuilta. Ja arvontaanhan osallistuu jättämällä kommentin, jossa on nämä asiat mainittuna sekä kirjoittamalla s.postinosoitteen. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti.

Osallistuminen arvontaan loppuu tiistaina 3.11. klo 18.00.




tiistai 27. lokakuuta 2015

Suojeluvaisto

Lauantaina, kun kävimme viettämässä iltaa olut expoilla, nosti kotiin lähtiessä miehellä jonkin asteinen suojeluvaisto. Tai jos sitä voisi suojeluvaistoksi sanoa.

Minä en pidä yhtään humalaisista miehistä. Etenkään niistä täysin tuntemattomista, jotka tulevat perään huutelemaan ja viheltelemään. Välillä sitä tuntuu, että on jokin magnetti, joka vetää näitä puoleensa. Pois lähtiessä ensimmäiset aloittivat huutelun narikkajonossa. Päästessämme ulos asti kulkivat jo perässä huudellen jotain mukaan lähtemisestä.

Silloin näin ensimmäisen kerran, kuinka miehellä rupesi ärsytys nousumaan. Ensimmäinen kerta kahdeksan vuoden aikana. Olin hämmästynyt ja olin kuin en välittäisi takana kulkevista ja huutelevista miehistä mitään. Mies vain kommentoi pomolleen, jonka kanssa olimme liikenteessä, että toisethan ei niiden kuskia vie.

Kotimatkalla ja kotonakin vielä puhuttiin asiasta. Kyse ei ollut mustasukkaisuudesta vaan siitä, ettei rauhassa saa kulkeakun toiset huutelee perään. Se on raivostuttavaa ja ärsyttävää. Minä en kaipaa perään huutelijoita. Arvostin suunnattomasti mieheni tekoa. Arvostan vieläkin. Minusta on jotenkin ihana tietää, että hänen kanssaan saan kulkea ihan rauhassa ja tiedän, että hän pitää musta huolen.

Miellelläni miehelleni annan isomman roolin vastaavissa tilanteissa. Hän kun osaa hoitaa asiat asiallisesti keskustelemalla. Ei heilu nyrkit ja kotona ei ole helvetti irti sen jälkeen.

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Hanimoon: Teneriffa, Los Cristianos (osa 2)

Tammikuussa päästiin lähtemään kauan odotetulle häämatkalle. Nyt kun asiaa ajattelee niin herää taas matkustamisen kaipuu. Jonnekin olisi päästävä ottamaan irti arjesta ja tästä kiireestä. Sitä hetkeä odotellessa pitänee tyytyä valokuviin edelleseltä reissulta. 

Me käymme suhteellisen säännöllisesti miehen kanssa tekemässä päivävaelluksia. Teneriffa antoi tähän myös mahtavat puitteet. Lähdimme Los Cristianosista Montanã de Guaza -vuoren ylitse kulkemaan Pal-Mariin. Vaikka nousua yli suhteellisen paljon, oli reitti kuitenkin suhteellisen helppokulkuista. Otimme suunnaksi tuttuun tapaan geokätkön. Kätkö olikin sellaisella paikalla, jonka halusin itse henkilökohtaisesti nähdä.
Kalankasvattamoita. Niiden lähellä voi kuulemma nähdä myös delfiinejä.
Tulivuoren kraaterille asti emme jaksaneet lähteä, vaikka siellä oli kätkö. Ilman yllättävä lämpeneminen ja veden väheneminen sai meidät jatkamaan matkaa.
Montanã de Guazalta näkymää Pal-Mariin.
Kapeita polkuja jyrkällä rinteellä. Hyvät kengät oli plussaa.
Tämä oli nähtävien paikkojen listalla. Paikan geokätköä emme kylläkään löytäneet.
Pal-Mariin päästyämme emme edes harkinneet kävelevämme takaisin Montanã de Guazan kautta. Tähän tosin vaikutti aika pitkälle sekin, että ilma oli huomattavasti lämpimämpi kuin miltä aamulla oli näyttänyt ja vettä olimme varanneet matkalle aivan liian vähän mukaan. Niinpä me päädyimme etsimään lähintä taksitolppaa, mutta turhaan. Löysimme Irlantilaisbupin, jäimme hetkeksi aikaa hengähtämään ja nauttimaan muutaman viilentävän. Aikamme siellä vietettyämme päätimme kysästä työntekijältä lähimmästä taksista ja hän sanoi meille soittavansa sellaisen. Siinä vaiheessa ymmärsimme olevamme jossain paikallisessa kylässä, turistialueen ulkopuolella. 
Jos katsoo tarkkaan, saattaa polun erottaa kuvasta.
Tuo päivä oli mahtava. Tuntui hyvältä kulkea toisen kanssa samaa matkaan yhteiseen päämäärään. Välillä kuljimme rinnakain ja välillä perätysten. Toisinaan väliin jäi hieman pidempikin matka. Vaikka luonto oli karun oloista, puhutteli se omalla tavallaan.

Kävimme vielä illalla kävelemässä Los Cristianosin katuja ja katselimme maisemaa. Niin.. Tuosta me menimme yli. Yksi vuori erottaa turistit paikallisista. Tosin se sopi meille. Saimme istua kaikessa rauhassa ja nauttia toistemme seurasta.

lauantai 24. lokakuuta 2015

Olutexpo 23.10.-25.10.2015, Helsinki

Pääsin lähtemään miehen mukaan olutexpoon. Ihan ensimmäisenä sitä ajattelisi, ettei siellä tee mitään sellainen ihminen, joka ei olutta itse juo, mutta mutta... Täytynee kyllä sanoa, että oli ehdottomasti messut sieltä Top 10:stä. Ehdottomasti!

Messuilla tunnelma oli katossa. Tosin ihmekös tuo, kun olutta saa lähestulkoon joka kojulta. Toki joukossa oli myös muutama wisky paikkakin. Niin parilta tiskilta sai muuten siideriäkin. Kukaan ei tuuppinut ja töninyt ja koko ajan kuuli oman ja kaverin äänen ilman, että tarvitsi huutaa. Kukan ei ollut pakko tyrkyttämässä mitään ja sitä sai kaikessa rauhassa kiertää ja katsella. 

Itse maistelin lähinnä siiderivalikoimaa, mutta muutama hyvä olutkin tuli vastaan. Se oli todellinen yllätys. Nämä oluet oli sellaisia, joista ajattelin lähes suoraan, että tuota voisin ajatella itsekin juovan. Messut oli hyvin avartava kokemus oluen maailmaan. Toivottavasti pääsen vielä joskus uudestaankin tuollaisilla pyörähtämään. 

Suosittelen siis pyörähtämään jos Helsingin suunalla liikkuu. Mutta kannattaa huomioida, ettei käteinen toimi tuolla valuuttana, vaan pullonkorkit, joita he myyvät kymmenen euron arvopusseissa. Tosin ruokapuoli ei kovin kummoinen messuilla ollut, joten kannattaa varautua siihen, että käy syömässä ennen messua tai niiden jälkeen.
    Tätä postausta ei ole tehty kaupallisessa yhteistyössä.

torstai 22. lokakuuta 2015

Oppi ja ilo - Matkassa mukana

Olin eilen työtehtävien merkeissä kouluilla taas pyörimässä. Edellisellä kerralla jäin kaipaamaan jotain kättä pidempää matkalle mukaan, mutta silloin en työkaapeista löytänyt etsimääni. Tällä kertaa olin hieman paremmin valmistautunut ja nappasin vyölenkkiin roikkumaan automatkojen pelastus -avaimenperäpakan. Ja aivan niin kuin olin arvellutkin, toimivat kortit kuin unelma koulunpihalla. Ja mikä parasta ne vetivät puoleensa niitä vähän isompia koululaisia. 

Olen töihin hankkinut huomattavan määrän Oppi&Ilo -tuotteita. Oppi&ilo on tietoja ja taitoja kehittävä tuotesarja 0-12 vuotiaille lapsille. Näistä on ollut helpotusta moneessakin kohtaa, kun pitäisi nopeasti kehitellä jotain pientä ajanvietettä. Se mikä näissä on ollut ehdottomasti parasta, että Oppi&Ilo -korttipakat (vaikka eivät olisi avaimenperällisiäkään) mahtuvat helposti pujahtamaan laukkuun. Ne on helppo ottaa mukaan ja ottaa esille silloin kuin tarvitsee. Näistä tekee ihan huipun se, että ihan huomaamatta sitä oppii itsekin ihan uusia asioita. Niin ja näistä löytyy puuhaa vaikka koko perheelle vauvasta vaariin.

Jos olet kirjamessuille Helsinkiin kannattaa käydä Oppi&Ilo -standilla katsomassa tarjontaa. Toivottavasti löydät omat suosikkisi. Minä olen ainakin ne jo löytänyt.

Tätä postausta ei ole tehty kaupallisena yhteistyönä.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Make Bra - Rintaliivit omien mittojen mukaa

Olin viikonloppuna Make Bran järjestämällä alusvaatekurssilla. Olin melkein vuoden verran odottanut tuota kurssia kuin kuuta nousevaa ja sitten lauantai meni päin seiniä. No sunnuntai olikin sitten jo  huomattavasti parempi päivä ja jotain sain sen tään aikaiseksi. 

Lauantaina sain foamit leikattua kuppeja varten. Kotona uskalsin ommella jonkin verran, mutta sitten meni sormi suuhun. Päätin työn antaa odottaa sunnuntaihin ja sitten jatkaa. Sunnuntai aamuna sitten hursitelin koneella foamit loppuun ja aloitin liivien päälikankaiden leikkaamisen.
Kaikki kankaat olivat neulosta. Se kun joustaa niin oli helppoa saada kuppien pääliskankaatkin kohdalleen ja pingotettua. Joustamattomasta kankaasta tehdessä täytyy muistaa jättää ulkosaumoihin ylimääräistä kangasta, jotta pingotus saadaan tehtyä. 

Lykran ompelusta en tykännyt yhtään. Kangas ei meinannut pysyä millään paikallaan. Koko ajan se liikkui johonkin suuntaan ja vähän väliä sai olla purkamassa ja asettamassa mm. kuminauhaa oikeaan kohtaan. Kuppien kiinnittäminen oli aavistuksen haastavaa, mutta ontelonauhan laitto sujui taas ilman mitään ongelmia. Ontelonauhan kiinnitys on milli puuhaa, sillä se vaikuttaa myön liivien kuppikokoon.
Liivejä en saanut kurssin aikana valmiiksi, mutta paljosta ei jäänyt kiinni. Ehkä kaikkein haastavinta oli ottaa liivien hakasten kiinnityskohdan mitta yksin. Onneksi se onnitui kerta heitolla. Tai jos nyt ihan rehellisiä ollaan niin kaikkein haastavinta koko työssä oli kuppien huolittelunauhan laitto. Voin muuten sanoa, ettei mennyt nyt ihan niin kuin strömsössä. Nauha irtoili vähän väliä ja meni ihan minne sattui. Ja kun ei sitä oikein saanut neulattuakaan, kun neulat noustavat hieman nauhaa kuitenkin mutkalle. Takapuolelta sain sitten tuonkin vaiheen menemään huomattavasti siistimmin. 

Olihan tuossa paljon sellaista pientä näpertämistä johon kului aikaa. Vaikka en ole missään määrin ompelujälkeen tyytyväinen niin sain hyvät liivit. Kaikkein parastahan tässä on se, että ne ovat oikeasti vielä hyvät päälläkin. Toki vielä pitää hieman hieno säätöä tehdä olkainten kanssa, mutta muuten ne on nyt valmiit.
Kurssilla valmistuin ihan mahtavan näköisiä liivejä ja töissä sitten kerroin kurssista, kuinka saa juuri sellaiset liivit kuin haluaa ja juuri omien mittojen mukaan. Siihen vaan työkaveri tuumasi, että "tai sellaiset kuin tulee".