Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Ei todellakaan niin terve koira..

Tästä huomaa sen, että eläimestä kun kirjoittaa niin sitä tekstiä ei kannata koskaan laittaa tulemaan ajastuksella ulos. Eläimen tila kun voi muuttua ihan koska vaan ja täysin arvaamatta.

Meillä saattoi olla hetken se terve koira, koska juoksut alkoivat. Mutta juoksujen alkaminen toi esille myös sen varjopuolen, joka kehkeytyikin kohtutulehdukseksi. Tila oli lääkärin mukaan lähtenyt todennäköisesti kehkeytymään joko heti juoksujen loputtua tai jo niiden ollessa päällä.

Onneksi saatiin Sofille siis eläinlääkäri aika eilisillalle. Ajat olivat myöhässä hätäsektion vuoksi, mutta enpä vielä siinä vaiheessa edes tiennyt, kuinka kipeä Sofi todellisuudessa olikaan. Kun meidän vuoro oli, alkoi koko tilanne selvitä hyvinkin nopeasti.

Leikataanko, kysyivät minulta. Vastasin vain, että leikataan jos on suurempi todennäköisyys selvitä. Päässä kuitenkin kummitteli koko ajan, että Sofin sisko kuoli märkäkohdun poistoon kohdun ollessa epämuodostunut ja sitä kun ei saanut leikattua irti. Nyt annoin luvan tehdä kaiken sen, mistä on tarvittava apu ja ettei heti kohta uudestaan tarvitse tulla takaisin, että apua tää märkäkohdun aiheuttanut tulehdus on nyt jossain muualla. Leikkaukseen oli tunti aikaa. Kehottivat viemään koiran hetkeksi pois lääkärin tiloista rauhoittumaan.

Onneksi en ollut yksin vaan äitini oli päässyt lähtemään mukaani J:n ollessa töissä. En tiedä miten olisin kestänyt sitä odottamista yksin. J oli stressannut töissä. Käynyt läpi ne ihan samat ajatukset kuin minäkin: Entä jos?

Eläinlääkäri oli ihan mahtava ja voin koska tahansa suositella eläinlääkäri askelta Hyrylässä kenelle tahansa. Henkilökunta oli ystävällistä ja pitivät operaation aikana huolta meistä ja tietenkin koirasta. Saimme joo kuulla väliaikatietoja leikkauksen etenemisestä.

Nyt koiraneiti toipuu ja lepää kipulääkkeiden voimin ja tynnyri kaulassa. Selviää. Märkäkohtu on nyt poissa ja tämä tauti ei onneksi voi uusiutua. Onneksi tunnen koirani ja tiedän milloin joku on  hätänä. Olin varautunut läääkäriin lähtiessä, että ne Sofin leikkaa ja olin myös varautunut siihen, että lähden läääkäristä ilman koiraa kotiin ja soittaisin J:lle, ettei Sofia enää ole. Sitä puhelua ei tarvinnut nyt soittaa, mutta senkin aika on vielä joskus.

Elämä on katoavaista ja se voi muuttua koska tahansa.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Terve koira!


Olin heinäkuun loppu puolella leirillä ja sieltä kotiuduttua meni muutama päivä ja meidän koiralla, Sofilla alkoi juoksut. Mikä tuuletus ja riemu! Joku saattaa tässä vaiheessa olla hieman ihmetellä sitä, että kuka hullu haluaa juhlistaa koiran juoksujen alkamista. Niin... Kuullostaahan se näin jälkeenpäin ajateltuna varsin tyhmältä.. Tosin meille juoksujen alkaminen tarkoitti vain yhtä asiaa: Meillä on täysin terve koira.


Meidän neidillähän on ollut korvatulehdus kierre ihan pienestä pitäen. Niistä ja niiden hoidoista ja ongelmistä olen kirjoitellut täällä,täällä, täällä ja täällä. Lisäksi on aina epäilty, että Sofi olisi allerginen yksilö, jonka takia saimme pitkään etsiä toimivaa ruokavaliota koiralle. Siitäkin on tullut kirjoitettua enemmän vähemmän ainakin täällä ja täällä. Tämä ei kuitenkaan ollut se oleellinen asia (Ehkä) vaan se, että juoksujen alkaminen kuuden vuoden ikäisellä koiralla on aika harvinaista. 


Olemme koko ajan luulleet, ettei sillä vain tule juoksuja. Toki onhan se antanut osviittaa siitä, että juoksut olisivat, mutta se siitä. Olemme luulleet, että sillä on jokin hormonaalinen vajaus tai jotain. Ja voitte vaan kuvitella sen tunteen kun juoksut alkavat kuuden vuoden odottelun jälkeen täysin puskista. Niin ja kotihan oli kuin teurastuksen jäljiltä, vaikka kuinka yritti kulkea perässä mopin kanssa. Lisäksi Sofista palajstui hellyyden kipua otus, joka änki kainaloon ja muutenkin mahdollisimman liki meitä. Toisaalta onhan tuo ollut koirallekin täysin uusi tilanne.


Nyt näyttäisi siltä, että korvatulehdus kierre on saatu poikki ja ruokavaliokin on kohdallaan. Ollaan uskallettu ottaa nyt mukaan uusia ruoka-aineita, nimittäin ankka ja poro. Ankan kanssa olen edelleen hieman epäileväinen, vaikka sanovat, että sen pitäisi sopia allergiselle koiralle. Meillä se lähinnä aiheuttaa tassujen ylimääräistä kaluamista. Mutta saa se sitä nyt pienissä määrissä. Kana on edelleen pääraaka-aine kalkkunan ohella. Lisäksi Lammas kuuluu myös vahvasti Sofin ruokavalioon. Poro, possu ja ankka ovat vielä kokeilu asteella. Pieniä määriä kerralla niin hyvä tulee. Tosin poro on itsessään myös sikahintaista, joten ei siitä pääraaka-ainetta koskaan meille tule.


Parasta tässä on se, ettei tarvitse miettiä korvatulehduksen yhteydessä enää sitä, että onko kyse allergiasta vai perustulehduksesta. Eläinlääkäri kertoi senkin mistä ne erottaa. Kuulemma allergia harvoin tukkii vain toisen korvan. Ei tarvitse enää jatkuvasti miettiä, että joko on aika antaa periksi ja lopettaa toinen. 


Sitkeydellähän tässä on välillä menty ja koiran takia on kyllä monet itkut itketty. Mutta rakashan se on. Ja tällä hetkellä täysin terve!




sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kesän lukulista: Nälkäpeli -trilogia

Sain pari vuotta takaperin Nälkäpelin ensimmäisen osan joululahjaksi mieheltäni. Muistan silloin ahmineeni kirjaa silmilläni niin, että tuntui tuskalliselta odottaa joulun pyhien yli kauppojen aukeamista, että saisin loputkin osat käsiini. Lahja oli nappi valinta mieheltäni, sillä tähän trilogiaan on tulut palattua yhä uudestaan ja uudestaan. Nyt kesäloman lukemiseksi tämä osui aluksi puhtaasti sen vuoksi, että kaksi ensimmäistä osaa minulla on pokkari versioina. Helppo ottaa mukaa ja mahtui jopa takin povitaskuun sateensuojaan. Loistavaa!

Kirjoissa on ehdottomasti parasta minä -kerronta. Huomaamattani kuvittelen olevani Kattniss ja eläväni kirjojen tapahtumat hänen kauttaa niin kuin olisin ollut mukana nälkäpelissä tai ylipäätään mukana kirjojen tapahtumissa. Suzanne Collins on mielestäni taitavasti rakentanut trilogian, josta ei käänteet lopu kesken. Enpä siis oikeasti yhtään ihmettele, että trilogia on saanut valtavan suosion.

Jollain kierolla tavalla minua kiehtoo kirjassa sen lähtökohta siitä, että luonnonkatastrofit olivat tuhonneet suurimman osan Pohjois-Amerikasta ja loput hävitti sota. Tuo voisi hyvin olla totta tulevaisuudessa. Kuitenkin kaikissa kirjoissa näkyy selkeästi se, että ihmiselle rakentuu vaisto ja tarve selvitä mitä uskomattomimmistakin asioista.

Nämä kirjat kuuluvat siihen kastiin, että voisin koska tahansa lukea ne uudestaan ja uudestaan sekä suositella niitä luettavaksi kenelle tahansa, vaikka kirjat lasketaankin ns. nuorten kirjoiksi.

Mitä kirjoja sinä olet lukenut kesän aikana ja mikä niissä on ollut parasta?


maanantai 17. elokuuta 2015

Mega 2015 - historiallinen häme

Puhelin teki tenän Mega-areenalle saavuttaessa...
Hämeen Mega 2015: 1419 nimimerkkiä ja 2075 osallistujaa

Mega on ollut monena vuotena se kesän pääkohde. Kyseessähän on siis geokätköilyn suurluokan tapahtuma, joka vetää väkeä ympäri maailmaa paikalle. Megan matkaa ollaan vuodesta toiseen suunniteltu huolella ja hartaasti. Olemme käyneet nyt neljässä eri Megassa ja vain vuoden 2014 Amazing Geocaching on jäänyt välistä.

Mega ei ole koskaan ollut meille vain yksittäinen tapahtuma, joka pitäisi saada tilastoon vaan se on paljon muutakin. Se on ollut koko kesän kohokohta, jota on odotettu tammikuusta asti ja suunniteltu tarkasti ajoreitit ja vaihtoehdot. Lisäksi matkan aikana haettavat kätköt on merkitty visusti talteen. Tänä vuonna jätimme ihan viime tippaan päättämisen sitä, että mennäkö vai eikö mennä. Tosin ensimmäistä kertaa meidän ei tarvinnut miettiä majoitusta tai sitä, että kuka voisi hoitaa koiraa tapahtuman aikana. Meidän mega-reissumme oli tänä vuonna päivän mittainen, mutta meille juuri riittävä.

Aamulla lähdimme ajamaan mutkien kautta kohti Hauhoa. Megan parkkipaikkojen läheisyyteen tullessa olisimme vielä pääseet ajamaan mega-areenalle päin, mutta koska päätimme hakea vielä yhden kätkön ennen mega-aluelle menoa, jouduimme jättämään automme isomman pikitien viereen. Megan aloitimme siis jo valmiksi keskiaikaisissa tunnelmissa kävellen, sillä eihän siihen aikaan ollut autoja ja köyhimmillä ei tainnut ehkä olla varaa edes käryihin. Kävelyähän riitti mennen ja tullen ja pelkästään siirtymät autolta megaan ja takaisin kerryttivät kävelymatkaa meille reilut kuusi kilometriä yhteensä. Meitä se ei juurikaan haitannut, mutta joillekin muille se saattoi olla jopa pieni ongelma.

Mega-areena oli tänä vuonna Leppäniemen alueelle, siellä missä kuvattiin vuoden 2005 Suuri Seikkailu.
Leppäniemen Härkälinna
Alueelle kävellessä geokansan todellinen määrä alkoi paljastua. Tien sivut olivat täynnä autoja ja parkkialueet lähes täynnä, vaikka siellä merkityillä paikoilla oli myös jonkin verran tilaa. Liekö sitten jo pois lähteneet kätköilijät olivat tehneet tilaa seuraavalle porukalle. Emme olleet miehen kanssa vielä edes ehtineet alueelle sisään kun ensimmäiset tutut tulivat jo vastaan kertoen, että meidän perään oli ehditty jo kyselemään. Niin.. Meillä on niitä tuttuja aika paljon geopiireissä. Siinä sitten vaihdettiin päivän aikana kuulumisia useammankin kanssa.

Mutta siis tämän vuoden megassa näkyi kyllä historiallista tunnelmaa. Värikkäitä pukuja oli geokansan yllä ja tapahtuman eteen oli selvästi nähty vaivaa. Oli markkina kojua jos jonkin näköistä, mutta meidän ollessa paikalla, niihin oli niin suuri tungos, etten jaksanut jäädä jonottelemaan, että olisin mitään nähnyt ja toisaalta myös käteistä oli niin vähän, etten olisi mitään voinut ostaa. Yhden uuden geokolikon kyllä löysin, joka mukaan lähti tavallaan muistoksi, mutta toisaalta myös kivan ulkonäkönsä vuoksi. Lap-cachet toivat tapahtumaan oman lisänsä ja niihin kaikkiin ei onneksi tarvinnut edes jonottaa. Yhdetä yritimme ottaa tarvittavat tiedot talteen ja toisesta fiksumpana valokuvat todisteeksi ja muistin tueksi.

Lämpimässä säässä emme juurikaan jaksaneet jäädä jonottelemaan joka paikkaan. Niinpä haimme alueelta ne geokätkön mitä siellä oli ja kävimme laitamassa nimemme lokikirjaan ja jatkoimme matkaa kätköjen kautta kotiin. Päivä oli kaikin puolin mukava. Mega-Areenalla oli tunnelma korkealla ja paljon hyväntuulisia ihmisiä pitkästä kävelystä sekä jonoista huolimatta. Minulle kuitenkin tärkeintä oli viettää laatuaikaa oman aviopuolisoni kanssa.

Entä ensi vuonna? Onko Mega vai kentien jopa giga? Noh jos ei Suomessa niin megoja löytyy sekä Virosta että Norjasta ensi vuonna. Hmm.. Miten olisi ensi kesälle kolme megaa?
Seppä
Aikaisemmista mega-reissuista olenkin kirjoitellut täällä:


Ja Lapin Mega 2013.. Niin siis sitä ei ole kirjoitettu.. Kummallista.. Täytyykin hoitaa asia kuntoon, sillä se oli ehdottomasti muistorikkain reissu tähän mennessä.

Minulta on viime aikoina myös kyselty, että mikä oikeastaan on megan tarkoitus ja miksi ihmeessä pitää järjestää jokin harrastuksen vuoksi tuollainen suurluokan tapahtuma. Niin miksi? Yritin sitä kyllä selittää, mutta en vaan saanut keskustelutoveria ymmärtämään asian ydintä.
"Megatapahtuma on tapahtuma, johon osallistuu yli 500 ihmistä. Usein Megatapahtumat tarjoavat geokätköilijöille suunniteltua ohjelmaa koko päiväksi tai useammaksi päiväksi. Usein Megatapahtuman ympärille liittyy myös muita tapahtumia. Megatapahtumat houkutteleva kätköilijöitä ympäri maailmaa, niinpä monet Megatapahtumat järjestetään vuosittain."
Groundspeak
Oikeastaan voisin verrata megaa johonkin urheilutapahtumaan, mutta se on kuitenkin enemmän. Toisaalta voisin hyvin verrata megaa festareihin. Jos yhdistäisin urheilutapahtuman ja festarin, niin se olisi ehkä lähempänä megan fiilistä. Miksi siis järjestää jotain ohjelmaa mega-areenalle? Kuka sinne megaan lähtisi, jos siellä olisi vain se pelkkä lokivihko, että käy laittaa nimes paperiin ja jatka matmaa kiitos. Ööh.. Minä tuskin ainakaan jaksaisin sinne silloin raahautua. Megassa kysymys on siitä tunnelmasta. Siitä, että pääsääntöisin tulee haettua yksin kätköjä ja sen unohtaa kuinka paljon meitä todellisuudessa on.. Noh ehkä palaan tarkemmin joskus tähän aiheeseen.

perjantai 14. elokuuta 2015

Kesän lukulista: Maan lapset -sarja

kuva: Maan lapset  osat 1-6 (Sarja)
Koko sarja
Maan lapset -sarjaan kuuluu kuusi taidokkaasti kirjoitettua kirjaa, jotka mielestäni imaisevat mukaansa ihan kunnolla. Tämä sarja on koristanut kirja hyllyäni jo muutaman vuoden ja kuuluu ehdottomasti niihin kirjoihin, joita voisin lukea uudestaan ja uudestaan. Melkein salaa jopa toivon, että kirjailija Jean M. Untinen-Auel kirjoittaisi ainakin yhden kirjan lisää tähän sarjaan.

Sarja kertoo erään nuoren naisen tarinan lapsesta aikuisuuteen. Tarina on hyvin monipuolinen, mutta mitä pidemmälle sarjassa pääsee esiintyy myös kertausta aikaisemmasta. Kertaus tapahtuu kuitenkin luontevasti.Ihailen Untinen-Auelin kerronnallista tapaa. Maiseman kuvaaminen saa sen heräämään eloon silmissäni. Sarja onkin oikeastaan loistava kertomus kulttuurien välisestä kohtaamisesta, selviytymisestä ja rakkaudesta.

Untinen-Auelin Maan lapset -sarjaan lukemiseen uppouduin tälläkin kertaa varsinaisella ryminällä. Kirja toisensa perään laskeutui luettua pöydälle ja uuden kirjan kannet aukenivat. Itkin, nauroin, jännitin ja toivoin, vaikka olin lukenut kirjat jo muutamaan otteeseen. Ennen kaikkea viimeisen kirjan jälkeen jäi taas kysymys roikkumaan ilmaan: Mitä sitten tapahtui? Haluan saada tietää tarinan loppuun.

Suosittelen Maan Lapset -sarjaa lämpimästi kaikille luettavaksi. Historia on kytketty loistavasti mukaan ja kirjan myötä voi oikeasti oppia uusia asioita mm. hyötykasveista. Kirjasarjasta löytyy tarkempaa tietoa mm. täältä.

torstai 6. elokuuta 2015

Terveisiä lomalta!

Olen monena vuonna saanut pitää lomani näin elokuun alussa. Lapsettomana tämä on tuntunut olevan hyvä ratkaisu, etenkin kun loma osuu juuri siihen ajankohtaan kun koulut ovat alkamassa.

Loma on minulle mahdollisuus rentoutumiseen ja siihen, että ehdin tekemään sellaisia asioita, joihin ei vaan aika kunnolla riitä työpäivän jälkeen. Niin ja ennen kaikkea lomalla saan ja ehdin viettää aikaa mieheni kanssa. Normaalisti kun hyvällä tuurilla ehdimme päivän aikana edes näkemään toisiamme.

Nyt olen lukenut kirjoja enemmän kuin pitkään aikaan. Toki olen kesän aikana ehtinyt lukemaan reilusti, mutta nyt tuntuu, että olen tämän viikon istunut nenä kiinni kirjoissa. Vajaassa viikossa kolme luettua kirjaa ja vielä on kamala palo lukea lisää, mutta lukeminen loppui kesken. Pahus. Nyt pitäis yrittää olla sosiaalinen, mutta en malttaisi millään odottaa, että pääsisin hakemaan outolintu-sarjan viimeisen osan suomalaisesta.

Noh jatkan lomailua. Johan tässä on ehditty viikon verran olla kaikessa rauhassa ja tehdä vaikka mitä. Palailen taas jossain vaiheessa tänne blogin puolelle ja kerron siitä, miten meillä on täysin terve koira, loman tekemistä ja tietenkin loman lukulistasta tarkemmin.

lauantai 1. elokuuta 2015

Leikkilauantai: Loman automatkat

Leikkilauantain tarkoitus on motivoida perheitä viettämään luxusaikaa yhdessä sekä sisällä että ulkona touhuten ja myös että vanhemmat löytäisivät tätä kautta lapsilleen kaikkea mukavaa puuhaa. Leikkilauantain on ideoinut Mammalaiffiin Milla.

Joku saattaa siis ihmetellä, että miksi minä, lapseton ihminen, haluan edes osallistua tällaiseen yhteistyökuviohon mukaan. Oman työni kautta yritän tukea koko perhettä viettämään aikaa yhdessä. Jemmassa on monenlaista puuhaa ja tekemistä sekä pieniä ideoita piristämään arkea. 
 

Loman automatkat

Silloin kun olin muksu, me reissattiin paljon ympäri Suomea kesälomalla. Automatkaa valmisteltiin koko perheen voimin. Porukat mietti paikkoja ja reittejä ja me askarreltiin siskojeni kanssa muun muassa laulu- ja sarjakuvavihkoja. Sarjakuvavihkoissa pääosaa taisi näytellä hyvinkin pitkälle Baby Blues. Noita sarjakuvan pätkiä kerättiin talteen koko vuosi. Yläreunaan kirjoitettiin aina päivämäärä, jotta sarjakuvista saisi jatkumon.
 
Meillä koko perhe lauloi yhdessä automatkoilla. Oli niitä lauluja, jotka jokainen osasi ulkoa ja sitten oli niitä meille lapsille vieraampia lauluja, joita siskon kanssa kirjoitettiin sitten vihkoihin ylös, jotta olisi helpompi laulaa matkalla mukana.
 
Kysymyshän siis kuuluukin, että lauletaanko teillä autossa tai onko lapset sarjakuvien ystäviä? Tässä pientä puuhaa yhteisten automatkojen valmisteluun. Eikä tässä vielä kaikki! (Heh, kuullostipas myyntipuheelta :D) Pitkille automatkoille äitini on tehnyt pikkusiskolle puuhaboxin, jossa on ollut monenlaista puuhaa. Sarjakuva- ja lauluvihko voi hyvin olla osana puuhaboxia.
 

PuuhaBoxi

Sarjakuvavihko
Lauluvihko
Kyniä
piirustuslehtiö
Muutama lempilelu
kirja
 
Puuhaboxi on ihan mahtava ja voin kertoa, että se toimii vähän vanhemmallakin lapsella. Peruspohja voi olla sama, mutta kun boxiin päivittyy aina jotain "uutta" jokaista matkaa varten, saa se mielenkiinnon pysymään yllä. Niin ja tietysti boxin sisällönhän tulisi vastata ikätasoa. Jos minulla olisi alaluokilla oleva tyttö niin puuhaboksi varmaan näyttäisi kutakuinkin tältä:
 
 
Tottakai boxiin pitäisi myös saada jotain lapsen valitsemaa. Niin ja toisaalta tuosta kuvasta tuo automatkojen pelastus -korttipakka taitaisi siirtyä paikasta a paikkaan b etupenkillä jemmassa. 
 
Millaisen puuhalaatikon sinä kasaisisit?