Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

"Me ei päästä ikinä, pois täältä metsästä!"

Kesän viimeinen leiri on takana ja olen onnellisesti jälleen kotona ja tänään on ensimmäinen päivä tästä vapaa/lomajaksosta.

Leiri oli ihan mahtava! N. 2000 lasta, nuorta ja aikuista kokoontui viettämään huikeaa suurleiriä Partaharjun jylheisiin maisemiin. Ja mikä fiilis kun kaksi alaleiriä huutaa yhdessä vuoropuheluna leiri huutoja. Puhumattakaan siitä kun koko leiri (kaikki kuusi alaleiriä + huoltojoukot) laulavat yhdessä. Partaharjulle onneksi ääntä mahtuu.

Leiriin palaan vielä myöhemmin uudestaan arjen teologiaa -sarjassa. Ideoita on niin monia, etten edes tiedä mistä aloittaisin kertomaan.

Olen kuitenkin päässyt pois metsästä. Tai en kyllä voi sanoa meidän alaleirin olleen edes metsässä. Leirillä oli ilo huomata, että kaikki vanhat kipuilut on nyt kipuiltu. Partaharjulle oli hyvä palata ja sinne mennessä tuntui samalta kuin silloin kun astelin pääsykokeiden vuoksi Partaharjun portista sisään: Olin tullut kotiin. Osa sydämestäni on aina Partaharjulla. Kerran PaHa, aina PaHa.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Helpot reseptit arkea helpottamaan - täytetyt herkkusienet

Tässä on ehkä yksi maailman helpoimmista sieniresepteistä näin grillikauden kunniaksi. Toki näitähän voi tehdä vaikkapa uunissa myös mihin aikaan vuodesta haluaa, niin kuin meillä tällä kertaa.

Tarvikkeet:

Isoja herkkusieniä
Tuorejuustolevitettä (esim. Creme bonjour) oman maun mukaan
Pekonisiivuja

Ohje:

Poista herkkusienistä kanta ja täytä kannan kohta valitsemallasi tuorejuusto levitteellä. Kieputa pekoni sienen ympärille ja laita uuniin (n. 200 astetta). Anna olla uunissa niin pitkään kunnes pekoni alkaa näyttämään kypsältä.

Grillissä valmistettaessa kypsennys aika on huomattavasti lyhyempi. Pekoni kypsyy nopeammin.

Ps.. Ei musta kyllä oikeasti ole miksikään ruokabloggaajaksi. 

Hengissä

Lomalle jäädessäni vannoin itselleni, että vietän blogin parissa hieman enemmän aikaa. No tavallaan siinä onnistuinkin, mutta tällä viikolla en ole saanut tehdyksi mitään. Olen kyllä kirjoittanut rivin jos toisenkin, mutta mitään valmista en ole aikaiseksi saanut. Instagramissa hehkutin luonnoksia. Teoriaa miehistä, arjen teologiaa. Oli tarkoitus kirjoittaa eteenpäin. No sain yhden sieltä pois kummittelemasta. Ehkä seuraavalla lomajaksolla sitten saisin kirjoitettua lisää.

Mutta toisaalta olen saanut tehdyksi paljonkin. Paljon sellaista, josta on tullut hyvä mieli. Olen istunut sohvan nurkassa tunti toisensa jälkeen lukemassa kirjoja. Tein J:n kanssa päiväreissun sekä Kotkan Otsonpolulle että Raumalle. Itkin silmät päästäni siskoni konfirmaatiossa. (Siitä kerron teille erikseen kunhan vaan saisin kirjoitettua..) Olen saanut työstettyä kirjaprojekteja eteenpäin ja tietysti olen pakannut leirilaukun valmiiksi seuraavaa leiriä varten. Ainakin melkein kokonaan.

Ne oranssit leirihousut, jotka tein keväällä, ovat jälleen työn alla. Mitä siis opin.. Kutista se kangas etukäteen niin ei tarvitse fiksata myöhemmin. Se fiksaaminen on vielä kesken. Pitäisi jälleen lisätä aavistuksen henkseleihin pituutta ja  lahkeen suut ommella uudestaan. Ja ne capritkin piti tehdä leirille siitä oranssista kankaasta. Ne on vielä aloittamatta. Mutta toisaalta ihan sama. Laukku on täynnä oranssia vaatetta muutenkin ja toisaalta tänäänhän mulla on hyvää aikaa kunhan vaan tuo järkyttävä päänsärky tasoittuisi sitä ennen.

Mutta hei.. Mähän olin lomalla! Eihän se haittaa jos silloin jää asioita tekemättä, eihän? Mulla on ollut kiva loma, vaikka töistäkin jo vähän hättyyttelivät. Olen ehtinyt nähdä J:täkin paljon, paljon enemmän kuin aikoihin. Niin.. Huomenna pitäisi palata töihin ja keskiviikkona olisi lähtö viimeiselle leirille, Suurleiri Partaharjulla, ja sitten olisi vielä neljä viikkoa pitämättömiä vapaita ja lomia. Ensi viikolla blogi on hiljainen, mutta instassa varmaan enemmän vipinää kuin aikoihin, jos vain puhelimessa akku kestää.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kysymys teille lukijat

Mielenkiinnosta kyselen, että mistäs kautta seuraat blogia ja että oletko satunnainen kävijä ja mitä kautta olet blogiini löytänyt? :)

Millaisista asioista sinä haluaisit lukea? Entä mikä on ollut mielestäsi blogin paras juttu? Mikä saa sinut vierailemaan blogissani uudestaan?

 

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Lomasuunnitelmia

Olen tänä vuonna jakanut lomani kahteen osaan: kaksi viikkoa ja kaksi viikkoa. Toki jälkimmäisellä lomapätkällä vietän ennen vuosiloman alkua leiri- ja siirtovapaita pois alta ja näin ollen sain jälkimmäiselle lomaviikolle neljä viikkoa lepoa. En valita ollenkaan, että näin kesällä vapaita ja lomia kertyy pidettäväksi huimat kuusi viikkoa.

Tämä ensimmäinen lomapätkähän on lähinnä mennyt nukkumiseen ja siivoiluun. Mitään muuta en oikeastaan olekaan saanut aikaiseksi. Kirjoitusinto on myös löytynyt ja luonnoskirjanen on saanut vakipaikkansa kassista. Aina mukana, jos vaikka jokin hyvä ajatus sattuisi putkahtamaan mieleen. Tämän lomapätkän aikana olisi vielä tarkoitus nähdä niitä ystäviä, joiden kanssa yhteydenpito tuntuu aina jäävään. Kolme ystävää odottavat tulevansa nähdyksi. Tälle pätkälle ei sitten olekaan muita suunnitelmia, sillä miehellä alkaa lomat vasta myöhemmin, paitsi tietysti siskoni rippijuhlat. <3

Jälkimmäisellä lomapätkällä olemme miehen kanssa sama aikaa lomalla huimat puolisentoista viikkoa. Minä kun pääsen aloittamaan vapaa-/lomaputkeni vasta puolesta välistä viikkoa ja mies heti maanantaina, jolloin minä olen vielä onnellisena leirillä. Yhteisen loman aikana olisi tarkoitus käydä Flamingon kylpylässä käyttämässä häälahjaksi saatu lahjakortti pois. Lisäksi lomalla lähdetään koiruuden kanssa mökille viikoksi. Mökkiviikko olisikin sitten meidän yhteisen loman vikalla viikolla. Sitten mies palaa töihin ja minä jatkan lomailua yksin.

Jälkimmäiselle kahdelle viikolle olisi ehkä luvassa saaristomatka geokätköillen sekä mahdollisesti visiitti rannikon toisella puolella Tallinnassa. Pääsääntöisesti ajattelin vain ottaa rennosti ja nauttia. Kirjoittaa, kirjoittaa ja kirjoittaa. Jos saisin vaikka noita kirjaprojekteja eteenpäin, niin ja mahdollisesti taas tuota joulukalenterivaihtoa myös. Lomalla kaikkein parasta on se, kun saa käpertyä hyvän kirjan kanssa sohvan nurkkaan ihan hyvällä omalla tunnolla.



 

torstai 9. heinäkuuta 2015

Jatkuvaa väsymystä

Jos joku nyt kysyisi, että mitä olen tehnyt lomallani, vastaisin varmaan, että nukkunut. Tottahan se on. Miehelle eilen tuumailin, ettei tämä voi enää olla leiriväsymystä, kun leirikin loppui puoltoista viikkoa sitten.

Rehellisesti olen nukkunut ja paljon. Aamulla on vaikea päästä sängystä ylös ja saada itseään liikkeelle. Vähänkään jos istahtaa alas, sitä huomaa nukahtaneensa. Sama juttu on oikeastaan lukemisen kanssa. Eilen sain kiskottua itseni vasta viiden aikaan sängystä ylös ja mielestäni menin ihan ajoissa nukkumaan ja sitä rataa. Heräsin kyllä paljon aikaisemmin, mutta en vaan jaksanut nousta.

Toisaalta joo, olen lomalla ja saan nukkua pidempään, mutta en nyt silti haluaisi nukkua koko lomaa.. Noh jos tämä tästä. Nytkin mies vaan tuumasi illalla, että jos veisin hänet töihin, niin saisin itseni liikkeelle.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Teoriaa Miehistä - Armeijan harmaissa

Taas on se aika vuodesta, kun nuoret miehet lähtevät intoa ja jännitystä puhkuen ja nuppi lähes kaljuna valtion palvelukseen. Ehkäpä heillä on mielessään se, kuinka uniformut saavat tyttöjen jalat veteliksi ja polvet notkahtamaan heitä kohti. Uniformut kuulemma jostain syystä vetävät naisia puoleensa kuin jokin magneetti. Toisaalta tuo armeijan harmaa uniformu ei ole enää lähelläkään harmaata vaan lähinnä se tuo mieleen kurkkusalaatin värityksensä puolesta.

Nuori alokas saa karun palautuksen maan pinnalle. Pinkka pitää olla suorassa, kappi ja sänky järjestyksessä, ase tallessa ja herätyskin on talon puolesta järjestetty jo kukon laulun aikaan ellei toisinaan jopa aikaisemmin. Vaatteetkin puetaan päälle tarkkoja ohjeita noudattaen ja niistä ei saa poiketa, ei missään olosuhteissa. Kaikkien tulee näyttää samalta. Muulla ei ole väliä.

Armeijan harmaissa tai siis kurkkusalaateissa miehen on toteltava, vaikka mikä olisi. Arki rytmi muuttuu täysin toisenlaiseksi ja mitään ei tarvitse enää ajatella itse. Kyllä joku kertoo siitä, mitä hänen tulee ajatella. Aivot siis narikkaan. Niillähän ei kukaan tee mitään palvelus aikanaan. Kunhan vain tekee niin kuin kaikki muutkin, niin on kuivilla vesillä. Tai niinhän sitä ainakin luulisi. Toisaalta nuori kokelas saa tuta myös siitä miltä se tuntuu, kun kaveri mokaa ja itsekin saa tilanteesta kärsiä.

Suomen armeija on kuulemma kovinkin pelätty taistelukaveri. Osana syynä tähän voi olla se kuuluisa suomalainen sisu, jonka avulla mies menee läpi vaikka harmaasta kivestä. Ainakin silloin kun käytössä on mahdollisimman iso ase. Niin ja miehistähän tunnetusti tiedetään, ett mitä isommasta on kyse niin sen parempi se heidän mielestään on. Etenkin silloin kun puhutaan aseista.

Niin, että mene ihmeessä armeijan. He ovat luvanneet tehdä miehistä miehiä. Tosin silloin kun aivot ovat narikassa saattaa mies tulla vahingossa naisena takaisin aseenaan kaulin. Koska tiedättehän te sen, että armeijassa "älyllinen puoli saattaa jäädä puolitiehen."

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Pankkiasiat kuntoon

Viime viikolla paloi pinna ihan kunnolla. Sanoin puhelimessa Danske Pankin virkailijalle, että asia on harvinaisen selvä ja että keskustelen lainan siirrosta toiseen pankkiin.

Olen kyllä aikaisemminkin vakavasti harkinnut opintolainan siirtämistä pois Danskenilta. Silloin opiskeluaikana ei vain ollut 150 euroa mahdollista sijoittaa lainan siirtomaksuun. Näin jälkiviisaana on hyvä todeta, että olisi vain kannattanut, sillä siirtomaksuhan on noussut reilusti parissa vuodessa ylöspäin. Tällä hetkellä tuo summa on nimittäin huimat 250 euroa.

Tein Danskenin kanssa suoraveloitus sopimuksen opintolainan lyhennyssummalle. Heillä ei ole tapana ilmoittaa mitään siitä, että korot erääntyy maksettavaksi saatuja siitä, että milloin ne erääntyvät. Niin ja kaiken lisäksi heidän kanssaan on aina jotain ongelmaa kun yrittää asioita hoitaa.

Otin sitten yhteyttä Osuuspankkiin, jonka kanssa minulla ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Sain ensimmäisen vapaan ajan. Ymmärtäväinen virkailija kuunteli puhelimessa vuodatukseni ja sanoi asian järjestyvän. Tulin kohdatuksi asiakkaana. Vakuuttipa tuo vielä, että asia varmasti järjestyy ja hoituu.

Tänään kävin sitten hoitamassa pankkiasiat kuntoon. Virkailija kuunteli ja hoiti asian hyvin ammattimaisesti. Tuumasi vain, että Danske on ainut, joka perii siirtomaksuja opintolainasta. Niin.. Miksi en juurikaan ollut hämmästynyt. Kai ne perii niitä maksuja, kun ei heillä asiakkaat varmaan pysyisi palvelun vuoksi muuten.

Parasta tässä on se, että osuuspankki hoitaa koko ruljanssin puolestani. Lopettavat tilit ja niihin kuuluvat palvelut sekä lainan siirron. Lisäksi, koska olemme osakkaita, saamme lainasta bonukset.

Joskus on ihan hyvä selvittää pankin kanssa välejä. Vaikka maksan siirtomaksun, hyödyn pitkällä tähtäimellä lainan siirrosta enemmän kuin siitä, että olisin jäänyt Dansken asiakkaaksi. Nyt ainakin tiedän, että palvelu pelaa.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Loma tuli taas tarpeeseen

Olin ajatellut, että lomalla ehdin taas mennä ja touhottaa menemään ihan urakalla. Nyt lähinnä tuntuu siltä, että voisin vaan nukkua koko ajan.

Viimeiset kaksi päivää on oikeastaan mennyt tehokkaasti nukkuessa. Olen yrittänyt pysyä liikkeessä ja tehdä kaikenlaista, mutta heti kun otan kirjan käteen niin melkein nukahdan pystyyn. Ja tuntuu, että voisin vain nukkua.

Riparin loppumisesta on viikko ja sen tuomat vapaat käyttämättä. Nyt ymmärrän hyvin miksi suositellaan, että leirivapaat käytettäisiin heti pois eikä niitä jätettäisi roikkumaan...

Toisaalta en valita. Omalla järjestelyllä sain kasaan yhteensä kuusi viikkoa lomaa. Ja toisaalta tuntui hölmöltä olla leirin jälkeen kolme päivää vapaalla, yksi töissä, yksi vapaalla ja taas yksi töissä. Etenkin kun tänään alkoi virallisesti loma.

Ehkä tämän loman aikana kerään akkuja ja voimia kesän viimeistä leiriä varten.

torstai 2. heinäkuuta 2015

Vanha ja tuttu..

Jouduinpa eilen lähteä käymään lääkärin vastaanotolla selän vuoksi. Vanha ja tuttu vaiva nosti leirin aikana päätään vetäen alaselästä IS-nivelen lukkoon. Puhelimessa kun selitin asiaa työterveyshoitajalle oli hän hyvin epäluuloinen kun kerroin hänelle, että miten selkä meni. Kiireellisenä se asiaa piti ja sain ajan lääkärin puheille.

Lääkärin vastaanotolla kerroin asian juurta jaksain. Lääkärillä oli varsin epäuskoinen ilme kun kerroin selän iskeneen jumiin sen, takia, että nukuin leirikeskuksen sängyssä. Syytti pahalainen vähäistä liikuntaa. Permanto, että muuten keitti. Pitäisi kuulemma aloittaa joku kuntosalilla käynti. Paskat aloitan. Liikun omalla tavallani ja kun tämä ei ole liikunnasta kiinni vaan siitä sängyn patjasta ja tämä kun ei ole edes ensimmäinen kerta.

Noh sain lääkkeet ja eilinen menikin puhtaasi koomassa, nukkuen. Niin sitä ne kolmiolääkkeet tekevät. Taidanpa jatkossa ottaa ne vain ja ainostaan yötä vasten ja muuten mennään pelkillä särkylääkkeillä. Tosin jos jotain positiivista pitäisi löytää on se, että ainakin on levännyt olo.