Arjen teologiaa - "On mulla alla maantie sekä prätkä.."

Rippileirin aikana pihaan tai no pihaan ja pihaan pärähti joukko motoristeja isoine pyörineen ja kaikkine varusteineen. Onhan se vaikuttava näky ja tien reunassa on kymmenkunta moottoripyörää parkissa ja väki katsoo leuat auki miehiä ja naisia pyörien päällä ajatuksissaan, että tämäkin porukka on niitä moottoripyörä jengiläisiä.
Kyseessähän oli täysin järjestetty juttu. Olimme ottaneet yhteyttä Gospel Ridersin porukoihin ja pyytäneet heitä vierailulle rippileirillemme. Ai miksi? Kyseessähän on siis kristillinen moottoripyöräkerho, joka on täysin suomalainen. Nämä motoristit ovat itse löytäneet uskosta jotain sellaista, josta mielellään puhuvat.

Ennen puheita toki vuorossa oli odotettu kyyditys. Minäkin pääsin hyppäämään kyytiin ja voin sanoa, etten koe ollenkaan olevani enää mikään rämäpää. En ainakaan samalla tavalla kuin mitä olin nuorena. Vesisade, märkä tie ja todella mutkainen tie sai kyllä oman mielen taipumaan rukoukseen useampaakin otteeseen. Upeaahan se oli, mutta se fiilis kun nousee pyörän selästä lihakset lähes krampissa sen jännittämisen määrästä ja paniikissa kahvoista puristamisesta.. Tekisin silti saman uudestaan.
Jokainen motoristi kertoi kyyditysten jälkeen hieman itsestään ja pyörästään. Jokainen taisi kertoa siitä, miten oli alun perin päätynyt GR:n riveihin. Kertomukset olivat mielenkiintoisia ja saivat meidän nuoretkin istumaan hiiren hiljaa ja kuuntelemaan korvat höröllään. Niin kuuntelin kyllä minäkin, sillä kertomukset elävästä uskosta puhuttelee kaikkein parhaiten. Jokainen kertomus oli erilainen, sillä eihän kenelläkään voi olla täysin samanlaista kokemusta.

Se mikä kiinnitti minun huomioni, oli se miten kauniisti nämä motoristit puhuivat puolisoistaan, perheistään ja ystävistään. Heistä näki, kuinka he arvostavat toisia ihmisiä ja kuinka he näkevät jokaisessa ihmisessä jotain arvokasta ja ainutlaatuista. Heidän mielestään jokainen on ihme.
Saimme moottoripyörä ajelin lisäksi nauttia Gospel Ridersin seurasta hieman pidempään yhteisen ohjelman merkeissä. GR:n väestä näki sen, että heillä on kyky heittäytyä ja eläytyä.

Jos minä joskus saan ajettua moottoripyörään tarvittavan ajokortin ja hommattua sen pyörän, niin tiedän kyllä kenen riveissä tahtoisin ajaa. Mikäänhän ei ole parempaa kuin se, että saa olla omiensa seurassa ja samankaltaisten joukossa.

Yhteys. Sitä meistä kaipaa omalla tavallaan kaikki. On se sitten yhteys Jumalaan tai toiseen ihmiseen.



Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos. 😁 Oli myös ihan mahtava vierailu. 😊

      Poista
  2. Kiitos oli mukava vierailu vaikka sää ei ollutkaan parhain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä :) Sää ei ehkä ollut parhain, mutta ilta oli kyllä mieleenpainuvin. Nuorten mielestä ehdottomasti yksi parhaista illoista. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Syyskuun superlukumaraton

Lukumaraton lähestyy

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta