Akela, Sampo, Luotsi, Seppo...
Ilmoittauduin tuossa vuoden alussa momu akela/sampo kursille. Tosin enpä voisi oikein mitään muuta vaihtoehtoa ajatellakaan töiden vuoksi. Kurssi koostuu neljästä tapaamisesta ja noh.. Pääsin eilen ja olin myöhässä ja pääsen viimeisellä kerralla. Niin ja yritän ehti ensi kerralla. On hieman sellainen sampokurssi -kirjekurssilla fiilis. Syksyllä olisi vielä tarkoitus ilmoittautua MoMu-PJ -kurssille, jos sellainen tulee.
Juoksin tai siis autolla kurvasin töistä suoraan kurssille. Tai oikeastaan eteneminen on tietyllä tapaa verrattavissa etanaan, sillä ruuhka. Tiedät varmaan tunteen, jos seisot kymmenisen minuuttia yksissä ja samoissa liikennevaloissa.. Sen jälkeen oli vielä parkkipaikan metsästys, jossa muuten Helsingin tapaan keski, ja juoksu jalkaa partioasemalle. Siellä törmäsin tuttuihin ja olin eksyksissä. En meinannut sitten millään löytää oikeaa huonetta. Tähän päteekin hyvin tämä kolmas kerta toden sanoo. Piti paikkansa nimitääin nytkin ja pääsin istumaan ja hetkeksi hengähtämään.
Eilisen illan sisällössä ei juurikaan ollut mitään uutta. Tosin olen seikkailijoita ohjannut nyt reilun vuoden ja vielä kaiken lisäksi kahta hyvin, hyvin erilaista ryhmää. Partio-ohjelmaa on siis tullut selattua läpi. Toki tämä selkeytti asioita ja tietysti oli kiva tavata muita aikuisia partiolaisia. Ilta oli kiva. Naurua, keskustelua ja mikä parasta sain kahvia ja sain juoda sen ilman, että kukaan oli nykimässä hihasta.
Kyllä sitä aina välillä on huuli ihan pyöreenä kun on paljon tuollaisia outoja termejä. Minullekin. Mutta en olekaan mikään pitkän linjan partiolainen, mutta silti tiedän, että akela vastaa sudenpennuista, sampo seikkailijoista ja luotsi toimii aikuisena tukena tarpojissa, samoajissa ja vaeltajissa. Seppo onkin sitten ihan oma juttunsa. Se on nimittäin seurakunnan työntekijä, joka tekee partiotyötä, eli toimii yhdyshenkilönä lippukunnille. Olen itse sampo, luotsi ja seppo. Niin ja siinä samalla teen hieman piiritasolla sisujuttuja.
Partio on oikeasti hyvinkin moni puolinen juttu. Eikä ollenkaan vain lasten harrastus nin kuin saattaa helposti luulla sellainen, joka ei ole vielä partiolainen. Pestejä on monenlaisia ja niistä löytyy jokaiselle jotakin. Osa pesteistä toimii lippukunnissa, osa piirissä ja tietysti mukaan mahtuu Suomen Partiolaistenkin pestejä. Lippukunnan johtaja mulle naureskelikin, kun kerroin ottaneeni sisuryhmän pestin vastaan, että pian huomaan istuvani pestissä Suomen Partiolaisissa. Noh jos ei nyt vielä kuitenkaan.
Juoksin tai siis autolla kurvasin töistä suoraan kurssille. Tai oikeastaan eteneminen on tietyllä tapaa verrattavissa etanaan, sillä ruuhka. Tiedät varmaan tunteen, jos seisot kymmenisen minuuttia yksissä ja samoissa liikennevaloissa.. Sen jälkeen oli vielä parkkipaikan metsästys, jossa muuten Helsingin tapaan keski, ja juoksu jalkaa partioasemalle. Siellä törmäsin tuttuihin ja olin eksyksissä. En meinannut sitten millään löytää oikeaa huonetta. Tähän päteekin hyvin tämä kolmas kerta toden sanoo. Piti paikkansa nimitääin nytkin ja pääsin istumaan ja hetkeksi hengähtämään.
Eilisen illan sisällössä ei juurikaan ollut mitään uutta. Tosin olen seikkailijoita ohjannut nyt reilun vuoden ja vielä kaiken lisäksi kahta hyvin, hyvin erilaista ryhmää. Partio-ohjelmaa on siis tullut selattua läpi. Toki tämä selkeytti asioita ja tietysti oli kiva tavata muita aikuisia partiolaisia. Ilta oli kiva. Naurua, keskustelua ja mikä parasta sain kahvia ja sain juoda sen ilman, että kukaan oli nykimässä hihasta.
Kyllä sitä aina välillä on huuli ihan pyöreenä kun on paljon tuollaisia outoja termejä. Minullekin. Mutta en olekaan mikään pitkän linjan partiolainen, mutta silti tiedän, että akela vastaa sudenpennuista, sampo seikkailijoista ja luotsi toimii aikuisena tukena tarpojissa, samoajissa ja vaeltajissa. Seppo onkin sitten ihan oma juttunsa. Se on nimittäin seurakunnan työntekijä, joka tekee partiotyötä, eli toimii yhdyshenkilönä lippukunnille. Olen itse sampo, luotsi ja seppo. Niin ja siinä samalla teen hieman piiritasolla sisujuttuja.
Partio on oikeasti hyvinkin moni puolinen juttu. Eikä ollenkaan vain lasten harrastus nin kuin saattaa helposti luulla sellainen, joka ei ole vielä partiolainen. Pestejä on monenlaisia ja niistä löytyy jokaiselle jotakin. Osa pesteistä toimii lippukunnissa, osa piirissä ja tietysti mukaan mahtuu Suomen Partiolaistenkin pestejä. Lippukunnan johtaja mulle naureskelikin, kun kerroin ottaneeni sisuryhmän pestin vastaan, että pian huomaan istuvani pestissä Suomen Partiolaisissa. Noh jos ei nyt vielä kuitenkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti