Ripaus sotkua ja sekamelskaa sekä saavillinen tempperamenttia, sisukkuutta ja periksiantamattomuutta. Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Kirjoituksia arjen hulinoista ja touhuista ja lapsettomuudesta sekä rakkaudesta geokätköilyyn sekä käsitöihin.


Translate

maanantai 29. joulukuuta 2014

Häämatkalle mukaan..

Meidäthän tunnetaan parhaiten siitä, että saatamme suunnitella reissujamme pitkään ja hartaasti. Menimme sitten minne tahansa, pitää tarkistaa alueen kätkötilanne ja ratkaista ratkaistavissa olevat mysteerit, niiin ja tietenkin miettiä kaikki ajoreitit ja se, että mitkä kätköt jäävät minkäkin reitin varteen. Tämä on meille tyypillistä, mutta kuitenkin luotevaa.

Nyt on varmaa. Meillä on todella mahdollisuus lähteä ensi kuussa häämatkalle. Mutta minne sitä lähtisi? Äkkilähdöllä hinta tulee onneksi halvemmaksi. Vaihtoehtojakin on pilvin pimein. Yksi asia on kuitenkin varma. Lämpimään. Sinne haluamme molemmat. Toki kaupunkinlomakin viehättäisi juuri kätköjen vuoksi, mutta mutta.. Nyt haluan karkuun Suomen pakkasia.

Canarian saaret houkkuttaisi. Miten näenkään mielikuvissa sen, kuinka vuokraamme kaksi pyöräisen ja huristelemma menemään pitkin katuja. Jostain syystä avasin ensimmäisenä geokätköily sivustot,, jotta näkisin missä olisi eniten kätköjä. Ja jotta vielä ehtisi ratkoa mysteerin myös.

Kölnissä oli kätköjen kannalta eri tilanne. Silloin tuntui, että meni mihin tahansa niin edessä oli kätkö. Tuolla reissulla näinkin paljon sellaista, jota ei olisi tullut varmasti nähtyä, jos en kätköjä olisi hakenut. Tässä hieman listaa siitä mitä ehdottomasti haluaisin nähdä.

Pikkukatu
 
Pikkukatujen varrelle jää yleensä paljon mielenkiintoisia pieniä puoteja ja oikeasti näitä pieniä katuja on kiva kävellä. Ne kertovat mielestäni niin paljon ajasta ja paikasta sekä tietysti siitä muutoksesta.

Kirkko
 Kirkot ovat minulle ehkä jonkinlainen pakko mielle. Niitä on kiva katsella sekä sisältä että ulkoa. Muistan Kölnin reissulta sen, kuinka palon harmitti, ettei ollut aikaa jäädä istumaan messuun vaan oli kiire syömään yhdessä koko YAD:n porukan kanssa. 
 Etenkin vanhat kirkot viehättävät eniten. Kaikki ne pienet yksityiskohdat ikkunoisssa ja muutenkin.  Niissä on tunnelmaa. Ehkä se kirkko on minulle se, että missä tahansa meenkin, niin tiedän,  että on yksi ja yhteinen.

Historiallinen paikka
  Historia on aina kiehtonut minua. Mitä vanhempi historia niin sitä mielenkiintoisempi paikka. Tutkittavaa ja ihasteltavaa riittää ihan valtavasti. 

Maisema
 
 No tietysti! Kaupunkia ja merta. Kenties tulivuoria? Maisema kertoo kokonaisuudesta.
Ja sen minäkin haluan nähdä. 

Paikallinen Kulttuuri
 Joskus täytyy poistua turistialueelta saadakseen paremman käsityksen. 
Toimi Kölnissä. Haluan nähdä sen aidon ja paikallisen kulttuurin.
En pelkästään turistialuetta. 

No tämä kaikki tietää siis sitä, että mukaan on pakattava kasapäin akkuja niin gepsiä kuin kameraakin varten. Ja muistikorttikin pitäisi varmaan käydä kameraan ostamasssa. Vanhat kun tahtovat olla jo hieman jumissa. Sillä reissussa en todellakaan ajatellut ottaa puhelimella kuvia kuin äärimmäisessä hätätilanteessa. Sitä varten minulla on kuitenkin olemassa ihan oikeaskin kamera.

Niin joo ja nämä kuvat ovat siis Kölnin reissulta vuodelta 2013.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Paluu arkeen

Meillä arki alkoi eilen miehen rientäessä töihin. Minullakin on vapaita vielä tämä ja huominen ja sitten työt kutsuisivat muutamaksi päiväksi ennen lomaa.

Meidän piti päästä vuoden alusta lähtemään ulkomaille, sille ensimmäiselle yhteiselle reissulle, mutta näyttääpi pahasti siltä, että koko homma taitaa mennä reisille. Tosin sekään ei ole meille mitään uutta. Matkoja kyllä saisi vielä, mutta koiran hoito on se suurempi ongelma...

En yhtään muista kuinka paljon olenkaan kertonut meidän koiraneidistä, joten kerron uudestaan. Sofi on melkein 5-vuotias saksanpaimenkoira, joka on allerginen vähän sille sun tälle. Ehkä sen vuoksi emme haluaisi laittaa neitiä reissun ajaksi koirahoitolaan vaan haluaisimme tutun koiran hoitajan, jolle ei tarvitsisi selittää ruoka-aineita tai määriä. Kuitenkin nyt näyttää siltä, että jos reissuun mielii, pitäisi hoitolaan koira laittaa. Ja rentoudu siinä sitten kun koira olisi täysin vieraassa paikassa ja sitä rataa.

Taitaa tosin vaihtoehdot olla vähissä. Ehkä reissua häämatkaa siis siirretään taas. Johonkin hamaan tulevaisuuteen. Todennäköistä siis on, ettemme koskaan pääse häämatkalle lähtemään.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Adventtikalenteri - Hyvää Joulua!

 Joulu on taas täällä!

Minulle se tarkoittaa joulurauhan julistusta, jouluevankeliumia ruokapöydässä, hiljentymistä ja rauhoittumista joulun sanoman  äärelle.

Joulu on minulle perhejuhla. Se on se hetki, kun tiedän, ettei minulla ole mikään kiire mihinkään. Saan olla ja nauttia lämmäisteni seurassa.

Joulu on saunaa ja ruokaa. Mikään ei ole parempaa kuin nauttia saunasta ja pestä arjen pölyt pois. Laittautua hienoksi ja siirtyä juhlapöytään. Ja jouluna ei ole nälkä.

Näillä ajatuksilla haluan toivottaa teille kaikille oikein mukavaa, muistorikasta ja rauhallista joulua!

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille!

tiistai 23. joulukuuta 2014

Adventtikalenteri - Joulu tulla saa

Vaikka hieman vastustelenkin joulun saapumista, on oikeasti mukavaa, että joulu on kohta täällä taas. Ja mikä parasta, nyt minulla oikeasti myös aikaa laittaa kaikki joulua varten kuntoon. Enää ei nimittäin ole töitä ennen joulua.

 Ehkä minä tässä kaiken touhotuksen keskellä aloitan hiljentymiseni joulun sanoman äärelle.

Eilen kävin naapuriseurakunnan kauneimpien joululaulujen tilaisuudessa. Menin pikkusiskoni kanssa yhdessä. Kirkko oli ääriään myöten täynnä ja aluksi kaikki eivät edes mahtuneet istumaan. Tiivistettiin ja muutama taisi istahtaa alas lattiallekin. Kirkko raikui joululauluista ja tunnelma oli lämmin ja aito. Siskokin tykkäsi tilaisuudesta. Käytiin vielä moikkaamassa mulle tuttua työntekijää. Tilaisuudesta jäi hyvä mieli ja rauhallinen olo. Ja ennen kaikkea hinku laulaa lisää.

Koti alkaa vihdoin olemaan joulukunnossa. Kuusi odottaa parvekkeella ja melkein kokonaan ollaan siivottu. Lattiat on vielä pesemättä. Mutta koristeet ovat löytäneet oman paikkansa.


Vielä pitäisi kaupassa käydä. Kaikki ruuat on ostamatta. Lahjoista kuulemma puuttuu enää minun. Niin ja olen jo vapailla. Ollut lauantaista asti. Pikku hiljaa rauhoittuu arki ja vaikka vielä saakin juosta pitkin kyliä kaiken maailman touhuja tekemässä.

perjantai 19. joulukuuta 2014

Suosittelen: Talvisirkus Uni

Kävimme eilen työkavereiden kanssa virkistymässä ja katsomassa Talvisirkuksen Uni -esitetystä. Ja nyt on ihan pakko samantie sitä hehkuttaa, koska näytökset jatkuvat vain loppiaiseen asti, joten vielä ehtii katsomaan.

Ihan ensimmäiseksi täytyy todeta, että esitys oli todella miellyttävä ja ennen kaikkea lapset oli huomioitu monessakin kohdassa. Ennen esitysen alkamista, kun ihmisiä virtasi sisään hauskuuttivat pilvi-ihmiset ja hiiret yleisöä. Ja muutenkin, esityksessä otettiin yleisö hyvin mukaan.


Itse viihdyin loistavasti. Nauroin, haukoin henkeä ja ihailin taitureiden taitoa hallita oman kehon liikkeet. Koko esitys oli juonen päälle rakennettu. Niin ja koin, että se oli hyvin kerronnallinen. Juonesta ei ollut vaikea saada kiinni. Se oli toimiva kokonaisuus ja ehdottomasti haluaisin lähteä uudestaan. Ehkö ostan ensi vuodelle pukinkonttiin liput ensi vuoden näytökseen minulle ja miehelleni. Tässä muutamia kuvia Talvisirkuksen Uni -esityksestä. Suuret pahoittelut kuvan laadusta, mutta tiedäthän... Ilman salamaa ja liikkuva kohde. Niin ja jouduin tarkentamaan omaan kassiini ensin, että sain kohdistusvalon pois.. Joten lopputulos on mitä on..

"Visuaalis­esti upea ja sielul­taan läm­min­henk­i­nen koko per­heen Talvisirkus on joulu­na­jan ehdo­ton ykkösko­hde. Video­taidetta, tanssia ja sirkusta yhdis­tävässä esi­tyk­sessä nähdään myös harv­inainen ja harv­inaisen huimapäi­nen sirkus­laji kuolemanpyörä. Matkaa höy­hen­saar­ille siivit­tävät kan­sain­väliset huip­puesi­in­tyjät, pien­ten ja suurten illu­u­sioiden mes­tari Joni Paka­nen sekä sirku­sorkesteri Uneton."
Talvisirkus

Mutta suosittelen siis todella, todella lämpimästi. Loistava esitys, joka oikeasti menee vauvasta vaariin. Ja nyt kun joulu on ihan kohta ja jos vielä puuttuu paketteja, niin tässäpä oivallinen idea, vaikka kummilapselle. Mikäpä se parempi lahja kuin yhdessä tekeminen.

Lisätietoja näytöksistä löytyy täältä ja Talvisirkuksesta muuten löytyy täältä. Niin ja tämä ei ollut mikään kaupallinen mainos.

torstai 18. joulukuuta 2014

Sielun siskot

Meitä on kolme likkaa. Minä ja kaksi kaasoani. Ja voin kertoa, että he ovat paljon paljon enemmän kuin vain kaasoja. Molemmat ovat niitä kenelle voisin soittaa oikeastaan milloin vain ja toisaalta yhdessä me emme tarvitse välttämättä edes sanoja.

5. joulukuuta oli aika suunnata katseet kohti Areenaa ja Kaija Koon keikkaa. Tuota keikkaa oltiin ootettu kissojen ja koirien kanssa koko syksy. Oli fiilistelty ja muuta. Ja ihan viime hetkellä yksi tippui pois pelistä. Ei päässytkään paikalle. Kyllä meitä kahta muuta harmitti. No onneksi keikka on samaan aikaan ja samassa paikassa myös ensi vuonna. Joten uusinta yritys silloin.

Tässä kuitenkin illan fiiliksiä...

 

Kaiken kaikkiaan keikka oli aivan mahtava. Ääni oli käheänä lauluamisesta ja flunsasta, mutta en sentään kadottanut sitä. Seura oli hyvää. Keikalta olikin sitten hyvä suunnata kotia kohti, kun puheliin hyytyi totaalisesti keikan aikana.

Eipä tähän voi juurikaan muuta todeta kuin, että Kiitos Kaija, Kiitos Sielun Siskot. Ensi vuonna otetaan uudestaan.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Terveisiä Hämeenlinnan poliisilaitokselta

"Rikoskomisariomme tarina on pitkä, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen - ja tästä se lähtee:
Kertomus rikoksesta ja uhrin auttajasta

Hämeen poliisiin Lahteen ilmoitettiin maanantaina 15.12.2014 valitettavan tavanomaisesta rikoksesta, jonka ilmitulon taustalta saatiin poliisissa kuulla tunteikas tapahtumasarja erään seniorikansalaisen ja hänelle entuudestaan tuntemattoman auttajan kohtaamisesta. Näin Joulun lähestyessä ajattelin saattaa tämän tapauksen yleiseen tietoisuuteen esimerkkinä todellisesta toisen ihmisen välittämisestä ja auttajan pyyteettömästä hyväntahtoisuudesta.

Poliisin päivystykseen saapui eilen maanantaina kaksi miestä, toinen yli 80-vuotias ja hänen seuranaan oli nuorempi, alta 60 -vuotias mies. Tämä nuorempi mies oli tapahtuneen hyväntekijä ja auttaja, hänen seuranaan ollut vanhempi herra oli autettava ja rikoksen uhri. Nuorempi mies kertoi poliisille tutustuneensa vanhempaan mieheen edellisenä päivänä eräässä Lahdessa sijaitsevassa kadun risteyksessä. Nuorempi oli ollut autoilemassa ja havainnut erään risteyksen keskellä tuon seniorin auton pysähtyneenä.

Nuorempi mies oli pysäyttänyt oman autonsa ja mennyt tiedustelemaan seniorilta tilannetta. Tämän jälkeen autonsa vieressä ollut seniori oli ryhtynyt kertomaan paikalle pysähtyneelle auttajalleen liikuttavaa tapahtumasarjaa:


Seniori kertoi elävänsä taloudellisesti vaikeita aikoja ja hänellä ei ollut varaa ostaa pieneen henkilöautoonsa polttoainetta ja sen vuoksi auto oli nyt sammunut risteykseen. Seniori kertoi lisäksi, että hänen asuttaman talon polttopuut on loppu samasta syystä kuin auton polttoainekin, ei ollut rahaa sen enempää ostaa polttoainetta kuin -puitakaan. Polttopuiden loppumisen vuoksi hänen asunnossaan oli lämpöasteita ainoastaan 14. Tässä vaiheessa tuo paikalle pysähtynyt auttaja halusi tietää asiasta enemmän ja kertomansa mukaan tajusi, että "tässä tapauksessa kaikki ei ole aivan kohdallaan" ja hänen on saatava tietää lisää seniorin elämästä - siispä hän jatkoi seniorin jututtamista.
Seniori jatkoi kertomistaan, että polttopuiden loppumisen ja asunnon kylmyyden vuoksi, hän oli nyt matkalla kiertelemään lahtelaisten kauppojen takapihoja, joista hän toivomansa mukaan löytäisi roskiin laitettuja puisia kuormalavoja ja saisi näistä polttopuita itselleen ja lämpöä asuntoon.
Näiden "polttopuiden" hakeminen oli kuitenkin saanut ikävän lopun auton polttoaineen ehtymisen vuoksi. Nuoremman miehen puhuttamana seniori kertoi, että heikon taloudellisen tilanteen vuoksi hän ei ole kyennyt maksamaan muun muassa sähkölaskuaan ja sen suhteen eletään jo kriittisiä aikoja.
Sähköyhtiöltä on tullut niin sanotusti viimeinen karhukirje. Mikäli laskua ei makseta, katkaistaan seniorin yksin asuttaman asunnon sähköt - Jouluksi.


Nuorempi jatkoi jututtamista: "Miksi seniori oli ajautunut taloudellisesti näin tukalaan tilanteeseen?" Seniori kertoi, että noin kolme vuotta sitten hänen kotinsa ovelle oli ilmaantunut kaksi tuntematonta naista ja nuo naiset olivat väittäneet olevan jonkinlaisia ulosottomiehen apulaisia ja seniorilla olevan joku lasku maksamatta ja nyt naiset olivat tulleet perimään tuota laskua. Naisten käyttäytyminen oli siten vakuuttavaa, että seniori antoi näille naisille tarvittavan rahan tuon unohtuneen laskun maksamiseen. Tämän jälkeen näitä unohtuneita ja jo ulosottoon asti menneitä maksuvaatimuksia onkin tullut näiltä naisilta joka kuukausi viimeisen kolmen vuoden ajan. Naisten maksuvaatimukset ajoittuvat aina samaan aikaan kuukaudesta seniorin saaman eläkkeen kanssa. Seniori kertoi saavansa eläkettä käteen alle 1000 euroa kuukaudessa ja siitä valtaosa menee näille naisille erilaisten häneltä unohtuneiden saatavien maksuun. Tämä jo kolme vuotta sitten alkanut maksukierre on syynä siihen, että hänen autonsa seisoo nyt tankki tyhjänä keskellä risteystä, asunto on kylmä, polttopuut on loppu, sähköt uhkaa katketa ja rahaa on seuraavaksi kolmeksi viikoksi 20 euroa. Seniorin mukaan hän kyllä pärjää, koska hänellä on pakkasessa ruokaa ja hän voisi laittaa puolet rahoistaan, 10 euroa auton polttoaineeseen, jolla pääsi hakemaan kuormalavoja poltettavaksi.

Kuultuaan tien päällä tämän kertomuksen seniorin tilanteesta, oli paikalle pysähtyneellä auttajalla varsin erilainen käsitys näiden naisten vaatimien maksujen laillisuudesta. Hän koki, että hän ei voi jättää asiaa tähän, hänen on autettava senioria ja selvitettävä asia. Aluksi tuo auttaja kävi ostamassa seniorin autoon polttoainetta ja näin auto saatiin jälleen liikkeelle. Tämän jälkeen auttaja ajatti seniorin kotiinsa ja täytti omasta polttopuuvarastostaan seniorin auton takakontin ja takapenkit oikeilla klapuilla - ei kuormalavoilla. Sen jälkeen auttaja selvitti seniorin sähkölaskun tilanteen. Välttääkseen seniorin sähköjen katkeamisen, maksoi auttaja seniorin sähkölaskun. Vielä tämän jälkeen auttaja antoi seniorille käteistä rahaa 50 euroa, ihan vaan siltä varalta, jos siellä pakastimessa ei olisikaan ruokaa.

Seuraavana päivänä auttaja toi seniorin poliisiasemalle kertomaan tämän yllämainitun tapahtumaketjun ja tekemään rikosilmoitusta näistä kahdesta "ulosottomiehen apulaisina" esiintyvistä naisista. Seniorin kertoessa yllämainittua tarinaa poliisille, jouduimme toteamaan hänelle eriävän näkemyksemme näiden hänet perikatoon ajaneiden naisten virallisuudesta ja sen seurauksena asiasta kirjattiin rikosilmoitus petoksesta. Varmaan näillä naisillakin on käteistä vaativia jouluvalmisteluja vielä tekemättä, koska yrittivät soittaa seniorille useita kertoja seniorin ollessa poliisiasemalla. Senioria ohjeistettiin olla puhumatta enää millään tavalla näiden naisten kanssa, sen sijaan poliisilla ja näillä naisilla riittänee keskusteltavaa vielä joulun pyhien jälkeenkin. Luulen että oikea ja virallinen ulosottomieskin tulee jossain vaiheessa liittymään tähän keskustelurinkiin. Seniorin asiassa otettiin yhteyttä sosiaaliviranomaisiin ja he jatkavat omalta osaltaan asian selvittämistä.

Tämä tapaus aiheutti poliisissa kunnioitusta tuon sivullisen auttajan pyyteettömästä hyväntahtoisuudesta ja herätti ajattelemaan asiaa syvällisemminkin. Näin Joulun aikaan niin moni meistä tuskailee erilaisten puoliväkinäisten joululahjaostosten parissa - ostamme joululahjoja läheisillemme - henkilöille, joilla on jo kaikkea tarvittavaa ja tarpeetonta. Ryhdyin miettimään tämän auttajan antaman joululahjan merkitystä saajalleen ja sitä lämminhenkistä tunnetta, jonka auttaja ja autettava saivat tässä tapauksessa tahoillaan. Auttajan käyttämä rahallinen summa oli hänelle vaatimaton eikä se vaikuta hänen talouteensa millään tavoin. Sen sijaan seniorille se oli korvaamaton apu. Nyt seniorin sähkövalo loistaa joulun yli, kaminassa puut palavat ja mikä tärkeintä, niin häneen kohdistunut huijaus saatiin päätökseen. Seniorin kanssa keskustellessa tuli mieleeni, jos poliisilla vain olisi takavarikoituna hävitettäväksi määrättyjä polttopuita, niin tietäisin erinomaisen paikan niiden hävittämiseen - ja vieläpä tekisin sen hyvällä omallatunnolla.

Hämeen poliisi toivottaa Hyvää ja Rauhaisaa Joulua, pidetään huolta läheisistämme.

Ville Hahl, rikoskomisario"


Uutisissa on viime aikoina ollut jonkin verran tämän tyylisestä avusta puhetta. Niin pyyteetöntä hyväntahtoisuutta, halu auttaa muita. Eilen löysin jutun naisesta, jonka ruokaostokset maksettiin sillä aikaa kun nainen kävi autolta etsimässä lompakkoa,  joka osoittautui kadonneeksi ja löytyi myöhemmin postista tai poliisilaitokselta. 

On jotenkin ihana kuulla, että edelleen ihmiset ovat valmiita auttamaan pyyteettömästi. Monella meistä on vain kova kiire ja olen ollut myös todistamassa tilannetta, jossa vanhempihenkilö on kaatunut ja nainen, joka pysähtyi ensimmäisenä auttamaan tuumasi, ettei hänellä ole nyt aikaa tälläiseen, kun muuten hän myöhästyy bussista. Jäin ystäväni kanssa auttamaan ja katsoimme naisen perään hyvin hämillämme. 

Toisen ihmisen auttaminen on jotain mistä saa myös itse paljon irti. Silloin kun auttaa suoraan sydämestä, niin silloin se  toinenkin sen aistii. Oikeasti. 

Nöin joulun alla mieleeni nousee muutaman vuoden jälkeen tapaus, jossa perheellä ei ollut jouluna varaa kinkkuun ja he sitä harmittelivat. Talous oli heillä muutenkin hyvin tiukalla. Kertoivat ostaneensa pienen paistin, mutta ei se kuulemma ollut sama asia. Kävipä sitten vielä niin, että mieheni työpaikalta saimme joulukinkun ja olimme jo itse ehtineet omamme ostaa ja mielessä ei edes käynyt, että söisimme kaiken itse, kävin viemässä kinkun kyseiselle perheelle. Toki kinkulle kaveriksi vietiin kaikki mitä sen paistamiseen vaatii ja tietysti kinkun valvojaisiin jotain pientä. Hämmentynyt perheen äiti otti kinkun vastaan. Kiitti ja kyllä kyyneleet silmissä kiilsi. Perheen isä ei pystynyt sanomaan mitään. 
En kaipaa kiitosta vaan halusin, että lähimmäisillä on hyvä olla. Niin ja en minä ole parempi kuin kukaan toinenkaan.

Mutta itselle tuli äärimmäisen hyvä mieli. Toivoisin, että tänä jouluna, jos tilanne olisi vastaava, että voisin auttaa. Auttaa sillä tavalla kuin olisi mahdollista. Pyyteettömästi ja hyvää hyvyyttäni. Jokainen ihminen on meidän lähimmäisemme ja siksi jokaista tulisi kohdella samoin ja auttaa. Koskaan ei saisi olla niin kiire, että ei ehdi ympärilleen katsomaan.

Tälläisiin tunnelmiin näin aamun alkajaisiksi.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Oletko valmis? Joulu tulee..

Ei saa!! En todellakaan ole valmis! Lahjat eivät ole paketeissa, kuusi on hankkimatta ja ruokakauppaa ei ole ehtinyt ajattelemaankaan. Niin ja joulusiivouskin on kesken ja pahasti. Ja yhtään ei helpota se, että tietää tämän viikon olevan töissä vuoden toiseksi ruuhkaisinta aikaa.

Niin ja kaiken kukkuraksi joku on räjäyttänyt pommin olohuoneessa ja koira oli aamulla päättänyt tuhota toisen koristeporon. Nyt käyn kyllä niin hitaalla taas. En vaan saa itseä niskasta kiinni, että saisin tehtyä jotain. Joten siis... Enköhän minäkin ole tuon näköinen aaton aattona.

Aatonaaton olotila varmaan on lähes tämän kaltainen. (c) Hymyhuulet
Kuusi sentään saatiin haettu tänään kotiin asti. Joulukirkkojen puheet ei sitten taas millään. *huoh* Viikko olisi aikaa. Ehkä se sanonta, että hiljaa hyvä tulee pätee myös tähän..





Mitä keksisi ensivuodelle?

Olisin halunnut ottaa uudestaan tuon rullaluistelun puolikkaan maratonin. Olin jo miettinyt, miten harjoittelen, jotta voisin parantaa omaa aikaani ja ehkä sijoitusta. Olin jo ajatellut, että tavoitteena olisi hyvä, jos puolikkaan tuntiin pääsisin. Mutta mutta.. Eipä tästä ole kovinkaan kauaa kun Kuopio Maraton ilmoitti, ettei heille tällä hetkellä tule rullaluistelun matkaosuuksia ja ei tiedetä tuleeko enää koskaan. Onhan noita muutama paikka, jossa pääsisi maratonille rullaluistimilla lähtemään, mutta Savonlinnan tapahtuma on päällekäin yhden leirin kanssa ja muista en tiedä ovatko ne lisenssivapaat.

Ensi vuodelta jää toistamiseen jo minulta väliin myös Mega event. Kolmessa olemme olleet mukana ja tänä vuonna osui päällekäin rippileirin kanssa ja ensi vuonna se menee päällekäin telttaleirin kanssa. Kesän kohokohta jää siis väliin tänäkin vuonna ellemme päätä suunnata ulkomaille megaa varten. Megoista voi käydä lukemassa vanhan blogin puolelta tunnisteilla mega ja mega finland. Mega on ollut sellainen tapahtuma, että sinne on valmistelut aloitettu aina jo tyyliin tammikuussa. On etsitty mysteerit ja ratkottu niitä, etukäteen on mietitty ajoreitit ja sen mitkä kätköt on haettava. On tehty listoja ja mietitty hieman lisää. Se on ollut se kesän kohokohta, se mitä on odotettu koko talvi.

Noh onneksi tässä on vielä aikaa miettiä ensivuotta ja toisaalta olisiko se huono, jos ottaisi vaan ihan rennosti ja ottaisi vastaan sen mitä tulee? Eihän sitä voi koskaan tietää miten elämä heittelee.. Niin, että tarvitseeko loppupelissä elää suunnitellakaan niin kovin pitkälle?

maanantai 15. joulukuuta 2014

Helpot reseptit arkea helpottamaan - Kanarisotto (osa1)

MmKoska meidän talouden ruoka-ajat ovat mitä ovat, tarvitaan aika usein mahdollisimman nopeasti ja helposti valmistuvaa ruokaa. Harvoin kuitenkaan käytämme eineksiä ja pääsääntöisesti teemme ruskean kastikkeenkin itse. Kanarisotto on kuitenkin yksi niistä harvoista ruuista, joissa hieman oikaisen. Tässä siis helppo ja nopea kanarisotto, joka valmistuu hetkessä.

Ainekset:
Kanaa n. 350g
yksi sipuli
Vihannes-riisisekoitus n. 300g

Ohje:
Pilko sipuli ja laita pannulle. Lisää kana ja sekoita. 
 Kun kana on kypsä, lisää joukkoon jäinen vihannes-riisisekoitus. Tai vaihtoehtoisesti vihannekset ja keitetyt riisit. Sekoita huolellisesti ja tasaisin väliajoin.
 Kun vihannekset ja riisit ovat lämmenneet, ota risotto pois levyltä ja anna hetki vetäytyä. Tarjoile vaikka patongin kera.
 Niin ja kanan kansssa sopii suhteellisen moni valkoviini, jos haluaa vielä hieman herkutella päälle.
Näin meillä siis syötiin eilen. Ja mikä parasta noin 5 minuuttia meni ruuan laittaiseen. Kanarisotto oli kyllä eilisen päivän pelastus, kun kello oli jo lähempänä puoltakahtatoista ennen kuin päästiin edes aloittamaan ruuanlaittoa. Tänään minulla on onneksi mahdollista aloittaa ruuanlaitto jo ennen kuin mies pääsee töistä kotiin, joten voin kaikessa rauhassa tehdä ruskeankastikkeen pohjalle spagettikastikkeen. 

Helppoja reseptejä on kerätty Bloggaajien Blogiyhteisön kautta. Tässä joitakin linkkejä helppojen reseptien maailmaan.
Jonna A - Jonlicious
Teija O. - Käenpesässä
Amy - Strongmamy
Aleksandraa Alesya H - My life with love alesya
Satu - Tsajut

Ja tapani mukaan olen hyvin hitaasti lämmennyt tälle haasteelle tai siis en ole ehtinyt ja sitä rataa.. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Muuttokuumetta

Kohta on kuusi vuotta täynnä tässä kodissa. Ja ainakin kaksi vielä edessä, ennen kuin omaa kotia voi edes harkita. Asuntolainan saaminen kun on tänä päivänä niin tajuttoman vaikeaa. Ja toisaalta myös asuntojen hinnat ovat ihan pilvissä. Haluaisin muuttaa. Kuusi vuotta saman katon alla on pitkä aika. Ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun haluaisin muuttaa. Toki sitten kun saisi sen asuntolainan, niin pääsisi ihan omaan kotiin, mutta kun siihen on niin pitkä aika.

Mietimme siis vaihtoehtona hieman pienempää vuokra-asuntoa, mutta mutta.. On se vaan jännä, että pienemmissä asunnoissa vuokrat ovat lähes yhtä suuria kuin meillä on tällä hetkellä. Ihan hirveästi ei houkuta maksaa pienemmästä enempää. Toki saunasta tulisi lisäkustannuksia. Niin ja vaikka meillä ei tällä hetkellä ole omaa saunaa eikä työaikojen vuoksi ole otettu myöskään saunavuoroa, on meillä tällä hetkellä lähellä kaksi saunaa, johon pääsee yleensä silloin kun haluaa.

Ja kun omaan asuntoon haluaisi säästää, mutta tuntuu, että oma palkka menee lähes suoraan elämiseen, niin miten siinä voisi sitten säästää? Joku fiksu saattaisi lohkaista tähän jotain tosi fiksua, mutta mutta.. Onneksi meidän taloudessa on kaksi töissä käyvää aikuista ihmistä ja meistä molemmilla on vakiduuni. Ehkä me vielä joskus löydämme kivan asunnon.

Kyllähän tämä kodilta tuntuu, mutta epäkäytännöllinenhän tämä asunto on. Ulko-ovesta suoraan sisään keittiöön ja ensimmäinen mihin saat laskettua postit ja kaiken muun käsistä on keittiön pöytä. Voitte siis varmaan uskoa, että millaisen kaaoksen vallassa meidän ruokapöytä on. Tosin rehellisyyden nimissä on kyllä pakko myöntää, ettemme kovinkaan usein siinä syö. Meillä päivän lämmin ruoka kun syödään usein siinä ilta yhdentoista ja kahdentoista välissä, siis silloin kun molemmat ollaan kotona.

Tämä on myös oikeastaan ensimmäinen kerta kun olisin valmis muuttamaan pienempään, vaikka monet sanoi jo opiskeluaikana, että aina voi muuttaa pienempään, jos on rahallisesti tiukkaa. Mutta en minä silti mihinkään yksiöön halua ja sitä paitsi niiden vuokrat vasta pilvissä leijuvatkin.. Joten ehkä jään siis haaveilemaan omasta, ikiomasta kodista.


Adventtikalenteri - Pukin konttiin

Tänä vuonna olenkin normaalia enemmän miettinyt pukin konttiin päätyvien lahjojen määrää ja ennen kaikkea sisältöä. Niin ja ennen kaikkea lahjoissa näkyy suomalaisuus. Ja koska tiedän ystävien ja perheen jäsenten myöskin lukevan tätä blogia, en siksi kerrokaan kovin paljoa lahjoista vielä tässä vaiheessa. Mutta sen verran voin paljastaa, että pinkkiin voi aina luottaa. Toimitus luotettava ja nopea.

 
Suurin ongelma on jälleen kerran rakas aviomieheni.. Pää lyö tyhjää ja joulukalenteri, jonka hälle rakensin tänä vuonna, vei ne perinteisemmät aaton pehmeät paketit. Voinko siis antaa aattona kasan sukkia ja kalsareita niin kuin olen tehnyt joka joulu vai pitäisikö olla jotain ihan muuta. Vuorisen uusin teoskaan ei ihan taida ehtiä kappoihin asti sitten kuitenkaan aatoksi.

Sisarusteni kanssa löimme viisaat päämme yhteen näin joulun alla. Ongelma oli jälleen kerran mies eli isämme. Mieheni kekssi hyvän lahjaidean ja sitten vain piti ottaa puhelin kauniiseen käteen ja aloittaa puhelinrinki ja keskustelu oli tätä luokkaa:
"Lähettekö lahjaan mukaan? Niin, kivestä ajateltiin."

Niin, että  mites siinä Eppujen laulussa sanottiinkaan.. "En koskaan osta kirvestä, enkä koskaan viinaa juo.." 
 

Noh, tällä kertaa ei tarvitse tuollaista miettiä ollenkaan. Kirves tulee kyllä käyttöön, mutta siihen perinteiseen tapaan.  Nyt ei tarvitse miettiä, että irtoaako terä kenties tällä vai seuraavalla iskulla.



lauantai 13. joulukuuta 2014

Varaslähtö joulurauhaan

Tänään pääsin työkavereiden kanssa ottamaan varaslähdön joulurauhaan eräässä tapahtumassa. Perinteisesti tapahtumassa oli monenlaista puuhaa ja esitystä. Meidän pisteenä oli jouluaskartelua sekä tietysti se perinteinen joulukuvaelma ja eläinten joulurauhan julistus. Askartelusta kerronkin myöhemmin enemmän, kunhan saan mallikuvat otettua.

Tällä tapahtumalla on Helsingin alueella pitkät perinteet ja meidän seurakunta on ollut mukana 24 vuotta. Huima aika. Tämä tapahtuma oli minulle kolmas, niin ja toinen vuosi peräkkäin kun esitän Mariaa joulukuvaelmassa. Niin ja kuten kuvakin kertoo, olen siis huippulahjakas näytteliä, joka eläytyy rooliinsa...
Ja näin meidän kesken voin paljastaa, että vihaan näyttelimistä ihan yli kaiken. Siis oikeasti... Mutta mitäpä työn takia ei tekisi. Niin, toisaalta tämähän on helppo rooli, kun puheenvuoroja ei ole.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Kun vähän väsyttää

Nyt sen huomaa, että kahden viikon sairastelu tai lähinnä se yskä on oikeasti vienyt voimat. Kahtena iltana peräkkäin oon nukahtanut kaupasta kotiin tullessa autoon ja eilen otin vielä sellaiset neljän tunnin päikkärit ja illalla ei ollut mikään ongelma edes saada unen päästä kiinni. Jokohan tämä tauti olisi kohta selätetty? En tosiaan halua viettää joulua seuranani sitkeä yskä.

Joulun valmistelut junnaa paikallaan. Yskä kun vetää sitkeästi kaksin kerroin aina säännöllisen väliajoin. Noh onneksi kaaos on enää keittiön pöydällä ja lattioilla. Nuo muutamat kaapin päälliset saavat varmaan olla siinä kunnossa missä on. En ajatellut viettää joulua kaapin päällä tai kaapissa.

Nyt voisin yrittää torjua aamukoomaa ja keittää kahvit. Meitä kun Hesaan päin suuntaan aamusta töihin, tarvitsee pitkää pinnaa. Voi sitä ruuhkan määrää. Jos kahvin voimalla heräisi niin paljon, että jaksaa töihin asti, missä voi juoda lisää kahvia. Niin ja tänään on toimistopäivä. Pitää siis yrittää olla vielä kaiken lisäksi sosiaalinen.

Että hyvää huomenta kaikille tasapuolisesti. Jouluun on tasan kaksi viikkoa aikaa.

torstai 11. joulukuuta 2014

Tarina nimen takaa: Voikku

Seppo-merkki partiopaitaan
Teen sellaista työtä, johon partio kuuluu vahvana osana. Voisin sanoa olevani onnekas tämän suhteen. Onhan tuo omalla tavallaan ihan kiva yhdistää työ ja harrastus ja mikä parasta tällä hetkellä se toimiikin oikein hyvin. Huomattavasti helpotti kun vaihdoin syksyllä sekä lippukkuntaa että partiopiiriä. En enää harrasta samalla alueella kuin missä teen töitä. Työn puolesta sain koulutusta siihen, kuinka kohtaan partiolaisia ja hoidan heidän asioitaan. Tuo koulutus oli tänä vuonna ja nyt kun olen vihdoin ja viimein saanut kaikki tuon seppo-kurssin tehtävät palautettua, voin täälläkin sitä hehkuttaa.

Aloittaessani työt tässä paikassa, jossa nyt olen, sain partiotyön toiseksi työmuodokseni. No sehän vei oikein urakalla mukanaan ja vuoden päästä, siitä kun olin aloittanut työt, liityin mukaan partioon uudestaan. Niin siis olin joskus kolmannella luokalla partiossa sen yhden vuoden. Partiossahan on hyvää se, että se oikeasti imaisee helposti mukaan ja sitä voi harrastaa kuka vain ja oikeastaan myös missä vain.

Uusi nimi, uusi suunta?

Tuolla seppo-kurssilla jokaiselle annettiin partionimi. Nimen piti olla henkilöä kuvaava ja positiivinen. Minä sain nimekseni Voikku. Ja tätä nimeä kannan ylpeänä ja meinaan sen varmaan ottaa tammikuusta ehkä käyttöön myös omassa lippukunnassani. Toistaiseksi olen yrittänyt käyttää Voikkua vain töissä ollessani ja partiotyötä tehdessäni, mutta tuo tuntuu niin omalta nimeltä. Siis oikeasti. Ehkä se tarina, joka löytyy nimen takaa tekee sen.

"Ensimmäisenä mieleen tuli työntöalus. 
Se kun menee eteenpäin kohti päämäärää ja työntää edellään sen mitä sen eteen nyt sattuu osumaan. Niin kuin säkin teet. Mut me aateltiin, ettei se ole oikein partiomainen.

Toiseksi me mietiin sarvikuonoa eli sarvista. 
Sarvikuono kun ei pysähdy kovin helposti, vaan tarvittaessa menee läpi vaikka harmaasta kivestä. Ihan niin kuin säkin.
Mut sekään ei tuntunut kovin sopivalta.

Sit meillä välähti. Voikukka eli Voikku.     
Sitkeä kun mikäkin ja kasvaa ihan missä vaan ja    
puskee esiin uudestaan ja uudestaan. Voikukkahan siis voi kasvaa     
jopa siellä miessä ei mikään muu kasva ja se kasvaa sisulla.
Ni sit me aateltiin, et sä olisit niin ku Voikku." 

Niinpä.. Sisukas, sitkeä, määrätietoinen, luupää.. Niin siis minä. Aika hyvin onnistuivat kurssikaverit minua kuvaamaan. Tunnistan itseni tuosta kyllä täysin. Ja kaikenlisäksi Voikku tuntui heti omalta. 
 
Sitkeä, sisukas ja tulee vaikka läpi harmaasta kivestä.

Ja tuo vanha nimimerkki Niala ei tunnu enää niin omalta kuin ennen. Johtunee osittain siitä, että en ole enää se sama tyyppi, joka sen nimimerkin on vuosia sitten ottanut käyttöön. En ole sama, koska sukunimi muuttui avioliiton myötä. Uudesta sukunimestä en halunnut tuota nimijohdannetta ottaa käyttöön täällä, vaikka se onkin käytössä jo muualla. Voikku tuntui sopivalta ja omalta. 

Olen ennenkin huomannut, että parhaiden asioiden taakse kätkeytyy hyvin usein tarina. Mites muut partiolaiset? Millaisia tarinoita teidän partionimen takaa löytyy? Entä onko oman nimesi takana jokin tarina? Miten sinusta on tullut se kuka olet?

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Adventtikalenteri - Toivelahjat

Toinen adventti tuli ja meni. Kolmaskin lähestyy tuota pikaa ja ihan kohta onkin jo joulu. Lahjat on hoidettu lähestulkoon kokonaan ja muutama yksittäinen puuttuu vielä joukosta.

Viime jouluna tein appivanhemmille sytykeruusuja joululahjaksi. Löysin kivan peltirasian ja liimasin sen kanteen tukevan paperin, josta käy ilmi, että laatikossa on juuri sytykkeitä. Tänä vuonna rasia tuli takaisin vienolla pyynnöllä, että jos lahjaksi saisi näitä lisää. No tietenkin. Mökillä kun nuo ovat niin oiva apu.



Sytykeruusujen teko on oikeasti todella helppoa. Kananmunakennosta irrotetaan kuppiosat, jotka täytetään lennosta revityillä suikaleilla. Näitä suikaleita voi pyörittää rullaksi ja sitten pienempiä yksittäisiä paloja voi lisäillä tukemaan rullaa.

Sen jälkeen kun on valmiina sytykeruusuja, voi aloittaa steariinin sulattamisen. Itse olen laittanut kattilan pohjalle tilkan vettä ja sitten laittanut steariinin kattilaan. Joka sanoi, että vesihauteessa sulatettu steariini ei pääsisi samalla tavalla leimahtamaan leikkeihin. Kun steariini on sulanut, ota sytykeruusu ja dippaa se steariiniin. Dippaa tarvittaessa uudestaan. Anna kuivua ja sitten se onkin valmis pakettiin laitettavaksi.


Sytykeruusut eivät ole vain mökki-ihmisen oiva joululahja, vaan myös näppärä tuliainen mihin aikaan vuodesta tahansa. Miksi näitä ostaisi kaupasta kun näitä voi hyvin tehdä itsekin?

 


maanantai 8. joulukuuta 2014

Kaikkia taiteen sääntöjä vastaan

Kuvaprotesti. Ja suuri sellainen. Siis oikeasti. Jos blogissa ei ole kuvia, ei blogisi ole mitään tai jos blogissasi on värillinen tausta niin blogisi on huono.

Niin. Kaikkiahan ei voi miellyttää mitenkään. Blogistani löytyy hyvin vähän kuvia. Tähän on oikeastaan kolmekin syytä. Olen julkisessa virassa ja kirjoitan blogia nimimerkin takaa. Jouduin tekstienkin kanssa olemaan tosi tarkka mut kirjoitan. Toisena syynä on se, niin kuin tälläkin kertaa, bloggaan puhelimella. (En juuri nyt pääse koneelle, mutta jos en kirjoittaisi nyt tätä asiaa en muistaisi sitä kohta ollenkaan.)Puhelimella blogatessa ei ole mahdollista istuttaa kuvia tekstiin. Niin ja toisaalta tekstiin pitää saada sellaiset kuvat, jotka siihen sopii. Kolmas syykin oli, mutta kövinpä välissä keittämässä kahvit ja unohdin koko homman. Joten se siitä.

Tällä kertaa ihan omalla pärställä
Tiedän, kuban laatu on huono ja siinä ei ole valotus kunnossa. Kameranani siis tosiaan toimii Lumian 1020. 41 megapikseliä ja valotusasetukset saa erikseen säädettyä ja sitä rataa. Oikeasti siinä on liikkuvan bloggaajan tärkein työkalu. Siis minun. Ison näytön ansiosta pystyn kirjoittamaan missä vain, mutta kuvat pitäisi aina jälkikäteen liittää koneella ja sen unohdan tehdä.

Niin ja jos vituttaa ja kirjoitan siitä kuinka vituttaa niin en voi oikeasti laittaa tuollaista kuvaa, missä virnuilen siihen tekstiin. Se on vähän sama kuin, että bloggaisi vuosituhannen ukkosmyrskystä ja laittaisi siihen kauniin kuvan auringon paisteesta.

Niin ja juuri nyt olen jälleen kameraton. Minun piti kirjoittaa Kaija Koon keikasta, ihan oikeiden valokuvien ja videokuvan avulla, mutta puhelimeni on ilmeisesti joku sunnuntai kappale ja lähtee takaisin huoltoon. (Ehti olla käytössä huimat kaksi viikkoa huollon jälkeen..) Niin ja voitte varmasti arvata, että keikan tiedostot ovat juurikin siellä puhelimessa. Näin ollen olen siis täysin työpuhelimeni kameran armoilla. Ei, en jaksa blogin takia virittää tuota puolijärjestelmäkameraa ja oikeasti raahata sitä matkassa mukana kokoajan. En vaan jaksa.

Olen alunperin alkanut pitämään blogia sen takia, että voisin kirjoittaa. Kirjoittaa ihan kaiken mitä mieleen vaan juolahtaa. Tätä varten loin ensimmäisen blogini Tajunnan Virtaa - uskoa, toivoa, elämää. Niin ja työn puolelta hallinnoin kahta blogia. Niin ja jos oikeasti haluaa kuvia katsoa enemmän niin sitä varten minulla on tuo instagram.

Paistaa se aurinko risu kasaankin
Tähän on hyvä lopettaa. Vittuuntunut teksti ja kuva jostain muusta. Kiitos ja Aamen. Olen puhunut. Ugh.

ps. Kirjoitin jutun koneella loppuun niin sain kuvatkin istutettua. 

torstai 4. joulukuuta 2014

"Ja pahimpia on aamut.."

Vaikka kuinka paljon varaisin aamulle aikaa, tulee silti joka ikinen kerta ihan älytön kiire. Niin myös tänään..

Nousin kyllä ylös juuri silloin kun kello ensimmäisen kerran soi. Ehdin juoda aamukahvinkin ihan kaikessa rauhassa samoin kuin tapella koiran kanssa. Siinä vaiheessa kun hyppäsin auton rattiin, tiesin jo myöhästyväni. Ilmoille sateli taas vaihteeksi koko arsenaali kirosanoja. Reilu 50 kilometriä matkaa ja hieman reilu puolituntia aikaa. Niin ja kasa pikkuteitä nopeusvalvontakameroineen ennen kuin oli edes mahdollista päästä isolle tielle. Että jippii.

Niin mistäpä siis olikaan kyse... Jostain syystä piti käydä uusimassa passi. Niin nimenmuutoksen jälkeen asiakirjathan ovat voimassa vain kolme kuukautta. Ja tätäkin olen pitkittänyt ja pitkittänyt.. Joo oma vika, mutta miksi ihmeessä tulee tarve uusia passi juuri silloin kun monella muullakin on sama tarve.

Päätin tälläkin kertaa olla ennalta viisas ja varata ajan passin uusimisille. No eihän tässä lähialueella ollut yhdessäkään konttorissa vapaita aikoja. Lähimmät vapaat ajat olivat vasta kuun puolivälissä ja silloin tulisi sitten ihan älytön kiire. Laitoin siis laitokset syyniin ja löysin ajan tälle aamupäivälle. Niin ja matkaahan tuli se reilu 50 km. Ja myöhästyin. No Tottakai. Tosin vain neljä minuuttia ja ehdin vielä omalle ajalle, mutta sain vihaiset mulkaisut poliisilaitoksen konttorirotalta. Ymmärrän kyllä. Silloin kun varataan aika niin olisihan se hyvä, että silloin oltaisiin siellä kun aika alkaa.

Joten mitä tästä opin.. Taidanpa varata tuollaiseen matkaan ensi kerralla hieman enemmän aikaa ja nousen aamulla vieläkin aikaisemmin sängyn pohjalta. Noh passini sain varattua ja maksettua. Noin viikon päästä saan hakea sen ärrältä.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Teoriaa Miehistä - Aviomies 1.0 ohjelma


Viime vuonna päivitin Poikaystävä 5.0:n Aviomies 1.0:aan ja huomasin ohjelmiston tekevän odottamattomia muutoksia kirjanpito-ohjelmistoon; ankara esto vaatekauppoihin pääsyyn. Kukkakauppa- ja jalokiviliike- toiminnot, jotka toimivat Poikaystävässä hyvin, eivät toimi enää. Näistä ei ollut mainintaa esitteessä.

Lisäksi Aviomies 1.0 poisti asennuksen seuraavilta ohjelmilta: Illallistanssiaiset 7.5, Risteily 2.3 ja Oopperailta 6.1. Tilalle asennettiin pyytämättä ei-toivotut Pokeri-ilta 1.3, Lauantain jalkapallo 2.0 ja Golf 5.2. Keskustelu 8.0 ei enää toimi, vaan satunnaisesti jumiuttaa järjestelmän. Vaipanvaihto 14.1 ja Siivous 8.1 eivät käynnisty ollenkaan. Olen yrittänyt korjata Aviomies 1.0 ajamalla Nalkutus 5.3, mutta vailla vaikutusta.

Voitteko auttaa minua?

Terveisin Sara

*********************

Hyvä Sara: valituksen aiheet ovat tuttuja meille monista yhteydenotoista. Suurimmaksi osaksi ne johtuvat siitä, että Aviomies 1.0 asennetaan Poikaystävä 5.0 tilalle vailla tietoa siitä, että Poikaystävä 5.0 on pääasiassa ajanvieteohjelmisto. Aviomies 1.0 on taas käyttöjärjestelmä, jonka luoja on suunnitellut suorittamaan niin vähän ohjelmia kuin mahdollista.

Et voi poistaa Aviomies 1.0 ja palata Poikaystävä 5.0 käyttäjäksi, koska Aviomies 1.0 ei ole suunniteltu tukemaan tällaista toimintoa. Piilotetut käyttöjärjestelmätiedostot aiheuttaisivat sen, että Poikaystävä 5.0 emuloisi Aviomies 1.0:aa etkä siis saisi haluamiasi toimintoja takaisin. Tiedostojen poistaminen ja asennusten purkaminen on mahdotonta.

Uuden ohjelman voit asentaa kerran vuodessa, koska Aviomies 1.0 muisti on hyvin rajoitettu. Jotkut turhautuneet naiset ovat yrittäneet saada haluamansa ohjelmat toimimaan asentamalla Poikaystävä 6.0:n tai Aviomies 2.0:n. Kuitenkin nämä naiset kertovat saaneensa enemmän ongelmia kuin Aviomies 1.0 kanssa. Asennuksen seurauksena on ohjelmien huonompi suoritus ja säännöllisesti käynnistyvä ohjelma Sydänsuru 1.3.

Suosittelen sinun pysyvän Aviomies 1.0 käyttäjänä ja opettelevan sen temppuilevan toiminnan outoudet ja epäloogisuudet. Ollessani itse myös Aviomies 1.0 käyttäjä voin antaa ohjeeksi sinulle, että luet käyttöohjeesta koko kappaleen YleisetParisuhdeOngelmat (YPO). Tämä Aviomies 1.0 ihana ominaisuus asennetaan salaa tytäryrityksen toimesta kiinteäksi osaksi käyttöjärjestelmää.

Aviomies 1. 0 on vastuussa kaikista virheistä, jotka eivät ole aiheutuneet luvattomien ohjelmien kuten Rakastaja 3.1 käytöstä. Aktivoidaksesi vahingonkorvauksen käynnistä komentoriviltä Joitakin Kyyneliä 6.2. Aviomies 1.0 pitäisi tällöin käynnistää automaattisesti Pahoittelut 12.3 ja Kukkia/Suklaata 7.8.

Tekniset vihjeet: Vältä Joitakin Kyyneleitä 6.2 liiallista käyttöä, koska liiallinen käyttö aiheuttaa ylimääräisiä ja vakavia YPO:ta. Tällöin sinun tulee antaa komentokehoitteessa C:\Pahoittelen käsky. Liiallinen käyttö voi myös johtaa Mykkäkoulu 2.5 käynnistymiseen tai pahemmassa tapauksessa Olut 6.0 ajoon.

Olut 6.0 lisää Aviomies 1.0:aan PaksuMahan tai LujanKuorsaus.wav, jotka ovat vaikeita poistaa. Joitakin Kyyneleitä 6.2 järjestelmä toimii hienosti ja Aviomies 1.0 ottaa vastuun kaikista YPO:sta, mutta näitä hienoja ominaisuuksia voi ajaa vain ajoittain. Aviomies 1.0 on suurenmoinen ohjelmisto, mutta siinä on rajoitettu muisti eikä se opi uusia asioita kovinkaan nopeasti.

Sinun kannattaisi ostaa muutamia lisäohjelmia parantaaksesi Aviomies 1.0 toimintaa. Henkilökohtaisesti suosittelen Lämminruoka 3.0, Seksikkäät Alusvaatteet 5.3 ja Kärsivällisyys 10.1 hankintaa. Käyttäen näitä yhdessä Aviomies 1.0 toiminta tehostuu huomattavasti. Muutaman vuoden käytön jälkeen tulet tutuksi Aviomies 1.0 kanssa ja löydät siitä arvokkaita sulautettuja ominaisuuksia kuten: Korjaa Rikkinäiset Tavarat 2.1, Turvallinen Halaus 4.2 ja Paras Ystävä 7.6.

Lopuksi varoituksen sananen! Älä missään tapauksessa asenna Anoppi 1.0:aa. Tämä ohjelma ei ole tuettu mitenkään ja se aiheuttaa valikoivan Aviomies 1.0 käyttöjärjestelmän alasajon.
Vain Kalastus 9.4 ja Metsästys 5.2 toimivat, kunnes Anoppi 1.0:n asennus poistetaan. Toivon, että nämä ohjeet auttoivat sinua.

Kiitoksia Aviomies 1.0 valinnasta. Me täällä teknisessä tuessa toivotamme sinulle onnea.

Terveisin tekninen tuki

(Juttuhan on kopioitu täältä. Älä huoli, kirjoitan parhaillaan seuraavaa osaa, mutta sen olos tulo viekin pidemmän ajan kuin ajattelin, joten kevynnystä väliin.)

Uusi ilme

Joskus on hyvä laittaa raamit kokonaan uusiksi. Ravistella kunnolla ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Näin pääsi käymään täällä blogin puolellakin. Tuli ensin nollattua kaikki asetukset. Hahmottelin taustan uussiksi, koska oman lukihäiriön vuoksi on huomattu, että värilliseltä pohjalta on helpompi lukea. Niin. Ehkä tausta on hieman levoton, mutta toisaalta tekstin alunen on nyt hyvä, yksi värinen ja kuitenkin riittävän vaalea, jottei teksti huku siihen. Siis minun mielestäni.

Ja jotta sain tehtyä kuvista isompia, täyty venyttää tekstikehyksen raameja. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Ja koska kuvista tuli enstistäkin isompi, oli pakko kasvattaa tekstin kokoa. Mutta edelleen tuntuu, ettei kaikki täsmää.. Jokin ei ole tasapainossa, mutta en keksi sitä. Minun silmää ehkä kuitenkin häiritsee noin isot kuvat ja noin iso teksti. Onhan se varmasti helppolukuisempaa, mutta mutta..

Ehkä toteuttelu vie vaan aikaa.. Niin ja muutosten takana on se, että asetin blogini täysin arvostelun kohteeksi. En tosin oikeasti näe sitä huonona ja palaute on ollut ihan positiivista. Niin ja välillä tekee oikeasti hyvää ravistaa raameja ihan urakalla. Toteutteluun menee vain hetki aikaa.. Toki, olisinhan voinut kuitata kommentit sillä, ettei blogini ole tarkoitus miellyttää kaikkia. Mutta en halunnut. Halusin avata ovet (tai oikeammin näytöt) myös sellaisille ihmisille, jotka eivät minua entuudestaan tunne ja jotka huomaavat sellaisia asioita, joille itse on jo sokea.


Niin ja jos joku miettii tuota uudistunutta banneria, niin taustakuvahan on oikeastaan lähtökohta blogin nimelle. Harrastan nimittäin mieheni kanssa geokätköilyä ja lausahdus "rapatessa roiskuu" on todettu suhteellisen monta kertaa. Etenkin silloin kun kaikki ei mene niin kuin strömsössä. Elämässä sattuu ja tapahtuu ja toisinaan tuntuu, että meille hieman useammin kuin muille.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Adventtikalenteri - Valmistaudumme jouluun

Eilen oli ensimmäinen adventti. Yleensä olen heti puolen yön tienoilla virittänyt Jouluradion ja valmistautunut joulun tuloon kuuntelemalla Hoosiannan. Sen Jouluradio kajauttaa ilmoille heti vuorokauden vaihduttua ensimmäisen adventin puolelle. Mutta tänä vuonna oli asiat hieman tosin. Olin sen verran kuumetokkurassa etten vain kyennyt.

Jouluun valmistautuminen on minulle tärkeää. Ei pelkästään siviilissä ollessa vaan töissä joulu on varsinaista ruuhka-aikaa. Samalla tavalla kuin pääsiäinenkin. Joulussa on minulle henkilökohtaisesti vaan jotain niin tärkeää. Se ei ole minulle vain perhejuhla vaan paljon, paljon enemmän. Se on se hetki vuodesta kun saan oikeasti hiljentyä ja rauhoittua sen perussanoman äärelle, joka jouluun on kätketty.

Ja siksi joka vuosi ensimmäisen adventin koittaessa viritän adventtikynttilät ja töissä tulee kaivettua esiin ne asiat, jotka adventtiin liittyy.

 

Valmistaudun jouluun aloittamalla joulusiivouksen. Vaikka neliöitä ei meidän huushollissa olekaan kuin vain 60. Riittää siivottavaa. Yleensä en ole välittänyt kaapin päälisistä tai kaapin siisteydestä ja Marttojen vinkin mukaan, jos ei meinaa joulua viettää kaapissa tai sen päällä, ei niiden siisteydestä tulisi stressiä myöskään nostattaa. Tänä vuonna kuitenkin kiinnitin huomiota juuri näihin asioihin. Kuinka sotkuiselta asunto näyttääkään kun kaapin pääliset ovat täynnä tavaraa ja kaikki on ihan sikinsokin. Siksi päätinkin ryhtyä toimeen ja ottaa juuri nämä asiat tämän vuoden projektiksi.

Aloitin siis joulusiivouksen olohuoneesta ja tietenkin tasoista. Halusin saada joulukoristeet esille. Tai ainakin osan niistä. Tänä vuonna jää tosin monta sellaista koristetta kätköihin piiloon, joita on vuodesta toiseen viritetty esille. Niin ja sain jopa verhot laitettua takaisin ikkunoihin ja koska ne on punasävyiset, tulee meidän joulu olemaan punainen tänä vuonna.


Oikeastaan minun jouluun valmistautuminen alkaa jo hyvissä ajoin syksyllä. Tänäkin vuonna osallistuin Tilda joulukalenterivaihtoon. Tämä oli vasta toinen vuosi, mutta en olisi voinut ajatellakaan jättäväni vaihtoa väliin. Se, että saan ilahduttaa jotain toista, tuntuu hyvältä ja siksi halusin osallistua myös tänä vuonna. Pidän kädet ristissä, että hän, kenelle kalenterin lähetin, pitäisi kalenterista paljon.

Minä sain kalenterini. Ja innolla odotan, että kalenterin pohjana toimivan kasssin saisin jo käyttöön. Sofi tosin otti kalenterini avaamisen kanssa pienen varaslähdön ja oli kaksi luukkua avannut puolestani. Kaikesta päätellen noissa luukuissa oli jotain koiralle mieluista. Noh, mies oli yrittänyt hieman paikata koiruuden tuhoja ennen kuin ehdin heräämään. Sen siitä siis saa, kun kuumehouruissa unohtaa nostaa kalenterin riittävän korkealle.  Tänään sain kuitenkin itse avata ensimmäisen luukun. Siihen ei ollut Sofi onneksi koskenut, sillä luukusta paljastui joulukalenterikynttilä. Yhden kalenterin sijaan sainkin siis kaksi. Ihan mahtavaa!


Perinteisesti olen joka vuosi miehelleni rakentanut myös oman joulukalenterin. Yleensä hänen kalenterinsa on lähinnä muodostunut kaikenlaisesta makeasta ja yhdessä olemme sitten välipäivinä tuhonneet kalenterin sisällön, kun ei hän ole sitä muistanut avata. Tänä vuonna ajattelin hieman muuttaa käytäntöä. Ja koska vasta tänään oli palkkapäivä, en saanut kalenteria hankittua aikaisemmin. Tietenkin heti aamulla kuuluikin kysymys, että missä on kalenteri. On vissiin jo niin tottunut tuohon käytäntöön.

Ei, en minä ollut unohtanut, mutta kun se, ei ollut vielä valmis. Eikä ole vieläkään, mutta availkoot nyt luukkuja, joita on kuitenkin 22 kappaletta valmiina. Ja mikä parasta. Kalenteri sisältää myös oikeasti tarpeellisia juttuja, kuten esimerkiksi tämän päivän luukun takaa löytyneet nahkahanskat, joiden hankkimisesta mies on ehtinyt puhumaan koko syksyn.


Joulu tulee pikku hiljaa. Sitä ennen saan kuitenkin nauttia monen monta glögimukillista ja kuunnella jouluradiota. Niin rauhoittua kaikessa rauhassa, vaikka töissä tuleekin olemaan kiire. Joulukuu olikin siis hyvä aloittaa sairaslomalla, jotta saisin tämän flussan selätettyä ja saisin itseni kuntoon.

Perjantaina olisi meidän tyttöporukan pikkujoulut. Ne ovat toiset pikkujoulut tälle vuodelle ja yhdessä lähdemme kuuntelemaan Kaijaa. Toivon vain, että olisin siinä kunnossa, että voisin nauttia tuosta illasta, sillä sitä on koko syksy odotettu kuin kuuta nousevaa.

Miten sinä valmistaudut jouluun?