Vaiettu salaisuus - Koti-ikävä

Taas on se hetki vuodesta, kun eteisessä odottaa täyteen pakattu laukku kuljetusta eteenpäin. Kesä ja kesän työkuviot kulkevat tuttua tapaa, mutta silti mielen perukoilla huutaa pieni ääni, etten tahdo lähteä.


Mies palasi vasta omalta reissultaan ja tässä ollaan muutama päivä saatu nauttia enemmän ja vähemmän yhteisestä ajasta. Ihan kohta pitäisi startata auto ja kääntää nokka kohti työpaikkaa ja kesän ensimmäistä leiriä. Ripari, täältä tullaan!


Olen leireillä ollut iän päivää mukana, mutta vasta aikuisena olen saanut leireille kaveriksi koti-ikävän. Se on varsin pirullinen matkakaveri, kun se kuiskii korviin vaikka ja mitä. En nuku kunnolla ja välillä ahdistaa ihan muuten vaan. Hieman oloa helpottaa se, että tänä vuonna ripari on lähellä kotia ja miehen työpaikkaa. Pahan ahdistuksen sattuessa hänen on tarvittaessa helppo tulla piipahtamaan.


Monesti tuntuu siltä, ettei aikuinen saisi potea ikävää saatika sitten koti-ikävää. Koti-ikävä on kuulemma lasten vaiva, ei aikuisten. Hassua sinänsä. Ehkä tämä kaikki kertoo vain siitä, että olen vihdoinkin asettunut johonkin ja sydämeni on löytänyt kodin.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vadelmapuska parvekkeella - Parvekekasvatusta

Apua! Suodatinpussit on loppu!

Apua! Talossa on allerginen koira!